Salon seudun pienpanimot vakaalla pohjalla – osa yrityksistä pystyi jopa kasvattamaan liikevaihtoaan koronavuonna

0
Vähittäiskauppojen alkoholihyllyillä on yhä enenevissä määrin pienpanimoiden tuotteita: Kuva: SSS-arkisto.

Suomen pienpanimobuumille ei näy loppua, ja trendi näkyy vahvasti myös Salon seudulla. Kemiönsaaren, Sauvon ja Salon alueilla toimii yhteensä kymmenkunta yritystä, jotka panevat olutta tai tuottavat siideriä kuluttajien maisteltavaksi.

Mathildedalin Kyläpanimo on Salon kokenein toimija pienpanimoalalla. Yritys perustettiin vuonna 2014, ja sen menekki on edelleen tasaisessa kasvussa. Toimitusjohtaja Pauli Sarelius kuvailee, että takana on myynnin kannalta ”kummallisia vuosia”.

– Oluen myynti on kasvanut viimeisen vuoden aikana 50 prosentilla, hän hämmästelee.

Edes korona ei siis jarruttanut Kyläpanimon kasvua. Sarelius kertoo, että siihen on toisaalta selkeät syyt.

– Me olemme hyvin vähän riippuvaisia ravintolamyynnistä, joten yhteiskunnan sulkeminen ei vienyt mattoa jalkojen alta.

– Toisaalta kotimaan matkailukesä oli viime vuonna huikea. Matildan turistimassat näkyivät eittämättä meidänkin tuloksessamme.

Kyläpanimo on saanut tuotteitaan myös kauppaketjujen hyllyille. Pääpaino on Varsinais-Suomen ja Uudenmaan K-kaupoissa sekä SSO:n myymälöissä. Panimon oluita saa lisäksi esimerkiksi Mathildan Marinasta, Teijon kyläkaupasta sekä yrityksen omasta Olutpuodista.

– Jälleenmyyntiverkostossamme on tällä hetkellä noin 100–150 myymälää, Sarelius tietää.

Kyläpanimon vuosittainen tuotantokapasiteetti on noin 70 000 litraa, ja sen valikoimassa on tällä hetkellä 12 olutta. Yrityksen tavoitteena on volyymin nostaminen ja olemassa olevien tuotteiden kehittäminen.

– Emme aio puskea joka kuukausi uutta tuotetta markkinoille. Lähtökohtamme on tehdä helppoja oluita tavallisille ihmisille. Meidän tuotteistamme nauttiakseen ei tarvitse olla mikään olutspesialisti, Sarelius painottaa.

Mathildedalin Kyläpanimon bisnes on myötätuulessa. Kuva: TS-arkisto/Jane Siltanen.

Myös Kemiönsaaressa toimiva Kimito Brewing selvisi hyvin pandemiasta. Yrittäjä Jonas Sahlberg kertoo, että panimon liikevaihto kasvoi koronavuonna.

– En ymmärrä itsekään, että miten, Sahlberg naurahtaa.

Kemiöläispanimo aloitti toimintansa vuonna 2016 ja on siitä lähtien nostanut tuotantokapasiteettiaan tasaisesti. Ensimmäisenä toimintavuonna olutta pantiin 15 000 litraa, seuraavana 26 000 litraa ja vuonna 2018 40 000 litraa.

– Kolmen vuoden takaisesta tuotantokapasiteetti on noussut vielä 20 000 litralla, Sahlberg sanoo.

– Tosin nyt ollaan lähellä teoreettista kattoa näillä välineillä, hän lisää.

Viiden vuoden aikana panimolla on ollut valikoimassaan yli sata tuotetta, joista tällä hetkellä aktiivisia on noin 20. Yritys avasi omat tuotantotilansa kaksi ja puoli vuotta sitten, mikä johti Sahlbergin mukaan tuotteiden laadun merkittävään kohentumiseen.

Panimolla on myös oma myymälä, ja se avasi verkkokaupan viime vuonna. Jälleenmyyntiverkostokin on Sahlbergin mukaan laajentunut.

– Olemme menneet alusta lähtien saaristoteemalla, ja se näyttää toimivan. Suuri kiitos kuuluu paikalliselle yhteisölle, jossa meininki on todella hyvä. Me haluamme tehdä mahdollisimman hyvää paikallista bisseä ja täten palvella saariston väkeä parhaamme mukaan, Sahlberg tunnelmoi.

Kimito Brewingin toimitusjohtaja Jonas Sahlberg työn touhussa. Kuva: SSS-arkisto/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Myös Somerolla on oma nimikkopanimonsa, joskin sen toimitilat sijaitsevat Tupurissa.

Someron Panimon tarina sai alkunsa elokuisesta mökkireissusta kuusi vuotta sitten, ja panimon ensimmäinen olut tuli markkinoille seuraavana keväänä. Tätä nykyä valikoimassa on seitsemän tuotetta, joskaan tummempia oluita ei kesällä valmisteta.

– Meidän toimintamme on enemmän harrastuspohjaista. Tuotantotilat ovat edelleen 40-neliöisessä autotallissa, eikä tarkoituksena ole siitä laajentaa, olutmestari Antti Kukkonen toteaa.

Someron Panimolla ei ole erikseen myyntiporukkaa vaan yrityksen pyörittäminen on tyystin Kukkosten perheen vastuulla. Isä Ahti Kukkonen on toimitusjohtaja, ja muu perhe auttaa Anttia, kun kiireiltään ehtii.

– Myymme tuotteitamme Varsinais-Suomeen sekä Hämeen puolelle Forssaan, Tammelaan ja Letkuun. Yksittäinen jälleenmyyjä meillä on myös Oulussa, Kukkonen kertoo.

Panimon vuosituotanto on noin 6 000 litraa. Baarimyynnin hiipuminen koronavuonna vaikutti Kukkosen mukaan menekkiin merkittävästi.

– Myymme suhteellisen paljon ravintoloihin, joten koronalla oli sillä sektorilla suuri vaikutus. Nyt myynti alkaa taas piristyä, kun baarit ovat auenneet, hän sanoo.

 

Someron Panimon tukikohta on nimestään huolimatta Salossa. Kuva: SSS-arkisto/Marko Mattila.

Kemiönsaaren Rosalassa sijaitsee eräs seudun iäkkäimmistä pienpanimoista. Rousal Brygghus aloitti toimintansa vuonna 2013, mutta vuosien varrella panimon bisnesstrategia on jokseenkin muuttunut.

– Kun perustin yritykseni, ei laki vielä sallinut käsityöläisoluille ulosmyyntilupia. Kun lakimuutos toteutui, perustin panimon oheen pubin ja oman myymälän, Rousal Brygghusin toimitusjohtaja Patrik Laine kertoo.

Nyt valtaosa yrityksen tuloista tulee nimenomaan omasta ravintolasta ja Bottle Shopista.

– Vähittäiskaupat eivät ole meille merkittävä myyntikanava. Toisille ravintoloille myymme jonkin verran, mutta suurin osa liikevaihdosta tulee omasta pubista ja myymälästä.

Rousal Brygghusin vuosittainen tuotantokapasiteetti on noin 15 000–20 000 litraa. Panimolla on tällä hetkellä valikoimassaan kuusi olutta, mutta Laineen mukaan vielä täksi kesäksi on tulossa uutuustuote.

– Pyrin tuomaan markkinoille vuosittain yhden uuden oluen, hän toteaa.

Rousal Brygghus on yksi alueen vanhimmista pienpanimoista. Kattilan äärellä häärii toimitusjohtaja Patrik Laine. Kuva: TS-arkisto/Riitta Salmi.

Sauvon Panimotupa on Rousal Brygghusin tapaan perustettu vuonna 2013. Yrittäjä Päivi Malmberg kertoo koronan jättäneen lovensa Panimotuvan toimintaan.

– Huomaa, että ihmisten kulutusinto on ollut jokseenkin laantunutta. Kun ravintolat olivat kiinni, ei niihinkään oluita tietenkään ostettu.

Malmberg toimittaa Panimotuvan tuotteita noin 50 kilometrin säteelle Sauvosta. Hän valmistaa ainutlaatuisia räätälöityjä oluita esimerkiksi ravintoloille ja yksityisasiakkaille.

– Vuosituotanto on pientä, noin 1 000–1 500 litraa. Pyöritän yhden naisen yritystä, joten resurssit ovat rajalliset.

Panimolla on valikoimassaan muutama vakituote, minkä lisäksi markkinoille tulee kausituotteita esimerkiksi jouluna ja muina juhla-aikoina.

– Nyt on kuitenkin vakavan harkinnan paikka, sillä tuotantotilat alkavat olla remontin tarpeessa. Pohdin vielä, investoidako vaiko eikö, Malmberg huokaa.

Sauvon Panimotupa panee räätälöityjä oluita asiakkailleen. Kuva: TS-arkisto/Marttiina Sairanen.

Uusi pienpanimo aloittaa heinä-elokuussa Suomusjärvellä

Salo on saamassa uuden pienpanimotekijän, kun Salon Virvoitusjuomatehdas aloittaa toimintansa heinä-elokuun taitteessa.

Yrittäjä Jukka Kuusinen kertoo, että toiminnan aloitusajankohta on lupaprosessien etenemisestä kiinni.

– Verottaja, tulli ja Valvira hoitavat vielä byrokratiaa. Tarkoituksemme on kuitenkin tuottaa tälle kesäkaudelle olutta, hän toteaa.

Salon Virvoitusjuomatehtaan kattilat porisevat Suomusjärvellä Solmu Breweryn entisissä tiloissa. Kuusinen sanoo, että yritys aikoo panna keskimäärin joitain tuhansia litroja olutta kuussa.

– 50 000 litraa on realistinen vuosikapasiteetti, hän arvioi.

Kuusisen mukaan yritys aikoo panostaa tuotteiden laatuun määrän kustannuksella.

– Haluamme saada ensin jalan oven väliin, sitten voidaan ajatella laajentamista. Liian laaja tuoteportfolio ei ole tässä vaiheessa yrityksen etu, Kuusinen painottaa.

– Aiomme panna suoraviivaisia ja yksinkertaisia käsityöläisoluita, ei mitään eksoottista ja liian hienoa. Amerikkalaistyyppiset lagerit ovat etusijalla, mutta tuotenimet ovat vielä harkinnan alla.

Salon Virvoitusjuomatehdas on jo käynyt neuvotteluja hotelli- ja ravintola-alan toimijoiden kanssa. Yrityksen perustaminen koronan varjossa ei ole itsestäänselvyys, mutta Kuusinen uskoo vahvasti huomiseen.

– Uimme rohkeasti vastavirtaan. Uskomme, että kauppa kyllä käy, kunhan tuote on kunnossa.

”Aiomme panna suoraviivaisia ja yksinkertaisia käsityöläisoluita, ei mitään eksoottista ja liian hienoa.”

Salossa ainutlaatuinen siiderikeskittymä

Paikalliset siiderituottajat puhuvat Salon kohdalla ”ainutlaatuisesta keskittymästä”, eikä termi ole tyystin tuulesta temmattu: kaupungin alueella sijaitsee nimittäin peräti neljä siiderilaitosta.

Hallonmäen siiderinpanimon Sami Vesterinen toteaa, ettei siiderivalmistajien runsaus ole yksittäiseltä toimijalta pois.

– Me olemme suhteellisen pieniä tuottajia, joten näkyvyys massatuotteiden rinnalla kauppojen hyllyillä ja ravintoloissa on kaikille kotiinpäin, Vesterinen uskoo.

– Lisäksi me kaikki valmistamme suomalaista aitoa siideriä, hän huomauttaa.

Aito Siideri -sertifikaatin saadakseen tuottajan on täytettävä monet ehdot. Valmistamiseen on käytettävä suomalaisista omenoista tuorepuristettua käsittelemätöntä mehua. Mausteena käytettyjen marjojen ja muiden kasvien tulee olla kotimaista alkuperää. Kaikenlaisten ylimääräisten lisäaineiden kuten keinotekoisten makuaineiden ja tiivisteiden tai muiden vastaavien käyttäminen valmistusprosessissa sertifikaatin vastaista.

Perniöläisellä Hallonmäen Siideripanimolla on tällä hetkellä valikoimissaan kuusi tuotetta ja seitsemäs on kesän aikana tulossa. Panimo lanseerasi toukokuussa uutuussiideri Kuoren, joka on Vesterisen mukaan otettu vastaan hymyssä suin.

– Kaikkien tuotteidemme ydin on paikallisuus ja aitous niin raaka-aineissa kuin työssäkin, pyrimme käyttämään mahdollisimman paljon esimerkiksi tilamme omia marjoja valmistusprosessissamme, Vesterinen toteaa.

Panimon vähittäiskauppaverkosto on kasvanut, ja sen tuotteita saa laajasti esimerkiksi Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta ja Tampereelta.

– Korona ei juurikaan vaikuttanut kokonaisuudessaan liiketoimintaamme, sillä vähittäiskaupassa saadut onnistumiset ovat paikanneet ravintolakaupan menetyksiä, Vesterinen kertoo.

”Me olemme suhteellisen pieniä tuottajia, joten näkyvyys massatuotteiden rinnalla kauppojen hyllyillä ja ravintoloissa on kaikille kotiinpäin.”

Perniössä sijaitsee myös Lepolan tilan siideripanimo, jossa ensimmäinen kaupallinen erä siideriä valmistettiin vuonna 2018. Lepolan vuosittainen tuotantokapasiteetti on 20 000 litraa, ja sillä on valikoimissaan tällä hetkellä 17 tuotetta.

Lepolan Siiderimestari Aaron Brownie on käynyt Cider Institute of North American kurssin, jolla opetettiin niin teoriaa kuin käytäntöäkin siiderin valmistukseen liittyen. Aaronin australialaistausta näkyy Hoppy-humalasiiderissä, jonka valmistuksessa käytetään australialaista Galaxy-humalaa.

– Muutoin kaikki käyttämämme raaka-aineet ovat kotimaisia ja suurin osa niistä vielä paikallisia, Emmi Brownie toteaa.

Toisin kuin hallonmäkeläiset, Brownie kuvailee viime vuotta vaikeaksi.

– Ravintolat olivat kiinni ja täten kesäsesongista valui paljon hukkaan. Myös tapahtumia peruttiin, ja se vaikutti omalta osaltaan myyntiimme.

Lepolan omassa myymälässä kävi tosin hyvin väkeä, ja Mathildedalin turistivirralla oli positiiviset vaikutuksensa siideripanimolle.

– Koska olemme osa Meritalon perheyritystä, koronan vaikutukset eivät olleet niin tuhoisat kuin mitä ne olisivat voineet pahimmillaan olla, Brownie tuumii.

Mahdollisista uusista tuotteista ei ole varmaa tietoa, mutta Brownie kertoo, että jouluksi tai ensi vuodeksi saattaa olla jotain kaavailuissa.

– Jotkut tuotteet voivat myös pudota pois valikoimasta, se on tyystin myynnistä kiinni.

Lepola Drinksin liiketoiminta koki koronan takia kolauksen, mutta Mathildedalin turistivirrat ovat piristäneet oman puodin myyntiä. Kuvassa Emma Brownie. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Alun perin fiskarslainen Kuura Cider oli keväällä uuden edessä, kun yrityksen liiketoiminta myytiin rymättyläläisen Brinkhall Sparklingin hoteisiin. Samalla ilmoitettiin, että fuusioituneen yrityksen toimitilat siirtyvät Halikon Design Hilliin. Uusi viini- ja siideritalo on määrä avata heinäkuun aikana, kunhan asiaan liittyvä byrokratia on saatu hoidettua pois päiväjärjestyksestä.

– Tällä hetkellä odotamme vihreää valoa aluehallintoviranomaisilta. Verottajalta ja Valviralta olemme sitä jo saaneet, Kuuralta Brinkhall Sparklingiin siirtynyt Petri Halmetoja toteaa.

Mikä sitten ajoi siidereihin erikoistuneen Kuuran ja viineistään tunnetun Brinkhall Sparklingin yhdistymään?

– Mieluummin hynttyyt yhteen kuin pienillä resursseilla erikseen, Halmetoja perustelee.

– Toimintaan saadaan lisää potkua, kun väkeä on enemmän, hän jatkaa.

Kuuran tarina jatkuu brändinimenä Brinkhall Sparklingin alaisuudessa. Kuura Ice Cider on ensimmäinen Suomessa tuotettu jääsiideri, ja se on myynnissä Alkoissa ympäri maan.

– Lisäksi Kuuran tuotteita myydään valtakunnallisesti Keskon City- ja Supermarketeissa, Halmetoja mainitsee.

Halikon tilojen vuosittainen tuotantokapasiteetti tulee Halmetojan mukaan olemaan noin 50 000 litraa, mutta moista volyymia ei ainakaan alkuun aiota valmistaa.

Jaakko Saivosalmi (vas.) ja Petri Halmetoja yhdistivät käsityönä tehtyjen omenapohjaisten alkoholijuomien valmistuksensa. Tehdas ja myymälä tulevat Halikon Design Hilliin, ja tilojen on määrä avautua tämän kuun aikana. Kuva: Tuomas Lieskivi.

Angelniemeläinen Paula Achrén valmistaa tilallaan siideriä, joskin Paulan puutarhan päätuotteena ovatkin kuuden hehtaarin viljelyksillä kypsyvät omenat.

Paulan puutarhan valikoimassa on kolme siideriä, joiden vuosittainen tuotantokapasiteetti on yhteensä noin 2 000–3 000 litraa.

– Ajatuksenani siiderien kanssa on mennä maltillisesti maku edellä. Enemmänkin voisin halutessani valmistaa, Achrén kertoo.

– Omena on meille kuitenkin se pääjuttu, siideri on vain oheistuote, hän painottaa.

Achrén toimittaa siidereitään lähinnä lähialueiden ravintoloihin ja kauppoihin, mutta puutarhan alkoholijuomia myydään myös esimerkiksi Helsingin ja Tampereen seuduilla. Tilan omenamehua myydään muille alkoholivalmistajille sekä vähittäiskauppoihin sellaisenaan.

– Koronan takia siiderin myynti loppui kuin seinään. Omena kuitenkin kävi kaupaksi, joten suurta taloudellista vahinkoa ei syntynyt, Achrén kertaa.

Paula Achrén tuottaa siideriä maltillisesti maku edellä. Kuva: SSS-arkisto/Mikko Kiviluoto.