Syysviljan satotoiveet ovat korkealla – kevätkylvöt etenivät takkuillen, paikoin huonosti itäneitä aloja peltolohkoilla

0
Syysvehnän satotoiveet ovat parhaillaan hyvät. Kiskolainen Tero Mikkola kuvailee näkymiä paremmiksi kuin koskaan aiemmin. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Sää on suosinut syysviljoja Salon seudulla. Viime vuonna kylvetyt viljat ovatkin ProAgrian asiantuntijan Jarmo Pirhosen mukaan kautta linjan niin hyvännäköisiä, että myös satotoiveet ovat hyvät.

Tämän vahvistaa myös kiskolainen Tero Mikkola, jolla on syysvehnää.

– Suoraan sanottuna, näyttää niin hyvältä, ettei ikinä ole ollut, hän innostuu kuvailemaan pellon reunalla.

Puintiaika alkaa todennäköisesti elokuussa, jolloin lopullisesti nähdään, miten satotoiveet toteutuvat Mikkolan ja muidenkin pelloilla Salon seudulla.

Syysvehnän hyvät sato-odotukset juontavat jo viime vuoteen, jolloin ne kylvettiin.

– Ne (syysvehnäpellot) olivat syksyllä jopa pelottavan hyvännäköiset, Mikkola sanoo.

Oraspellot kuitenkin talvehtivat hyvin, ja keväällä vehnä oli hyvissä lähtökuopissa kohti uutta kasvukautta.

Mikkola sanoo, että sateet ovat tehneet hyvää syysviljoille. Nyt vehnä on jo siinä vaiheessa, että se selviää, mutta se ei muiden viljojen tavoin kaipaa hellettä, vaan normaalia kesälämpöä. Toki mahdollinen rankkasade saattaa myös lakoonnuttaa viljaa, mutta ainakaan viimeisin Salon seudun ylitse pyyhkäissyt kesämyräkkä ei näy pelloilla.

Mikkola sanoo, että on aina viljellyt syysviljaa. Vehnää on mahdollisimman paljon.

– Satopotentiaali on hyvä, jos se onnistuu.

Hän kuvailee syysviljan viljelyä haastavammaksi kuin kevätviljan, joskin tänä keväänä juuri kevätkylvöjen kanssa monilla oli vaikeuksia.

Mikkolan pelloilla kasvaa vehnän lisäksi myös kuminaa sekä siemenheinää, jotka ovat monivuotisia. Siemenheinän sadontuotantoa Mikkola kuvailee tasaiseksi.

– Ei ole huippuja eikä laaksoja, hän jatkaa.

Vaikka Mikkola onkin pitänyt syysvehnäalan entisellään, moni muu on toiminut toisin eli lisännyt alaa.

ProAgrian Pirhonen sanoo syysvehnäalan olevan Salossa parhaillaan poikkeuksellisen suuri, reilut 4 000 hehtaaria. Viime vuonna pinta-ala oli 1 900 hehtaaria eli pinta-ala on nyt yli kaksinkertainen edeltävään vuoteen verrattuna.

Syysvehnäala on kasvanut hänen mukaansa koko maassa.

Yhtä kova into syysvehnään on ollut Pirhosen mukaan viimeksi 1970-luvulla.

Samalla kun viljelijät ovat innostuneet kylvämään syysvehnää, into kauraan, härkäpapuun ja herneeseen on laantunut.

– Härkäpavulle varsinkin viime vuosi oli surkea, sillä pouta näännytti pavun, Pirhonen sanoo.

Kaurabuumikin näyttää hänen mukaansa olevan ohi.

– Kauraan vaikuttaa varmaan viime vuoden viljely, sillä jälkiversontaa oli varsinkin kaurassa, Pirhonen sanoo.

Viljelykokemukset heijastunevat myös tähän vuoteen, siten että syysvehnää kylvetään taas paljon. Pirhonen sanoo myös, ettei munia haluta laittaa samaan koriin.

– Jos viljelijät saavat peltojaan ajoissa puitua, kiinnostus syysviljoihin kasvaa, hän uskoo.

Syyskylvöissä vehnä antaa myös pelivaraa siten, että sen kylvöaika on melko pitkä: elokuun alusta jopa lokakuun alkuun. Lokakuun alussa on tosin enemmän riskejä, sillä välttämättä kasvi ei ehdi varttua tarpeeksi talvehtimista varten.

Kevät näkyy Salon peltomaisemassa, osa kylvöistä itänyt huonosti

Kevätkylv öjen pitkä kylvöaika huhtikuusta aina kesäkuun puoliväliin näkyy Salon pelloilla. Kun osa kevätviljoista on jo tähkällä, osa on vasta oraalla.

Osassa peltoja näkyy myös aloja, joilla viljat ovat itäneet huonost i. ProAgrian asiantuntija Jarmo Pirhonen kuvailee tilannetta pelloilla hyvin vaihtelevaksi. Eroja voi olla tilojen välillä, mutta myös yhden tilan eri peltolohkoilla.

– Kurja kevät näkyy maisemassa, hän sanoo.

Pirhonen arvelee, etteivät viljelijät ole myöskään lähteneet korjaamaan pieniä alueita pelloilla, joilla kylvöt eivät ole itäneet kunnolla. Tätäkin ehti tapahtua kevään mittaan, kun pian kylvöjen jälkeen tuli sade, joka kovetti pinnan. Kasvi ei päässyt kovan kuoren läpi pintaan.

– Kaikkia ei ehkä ole ehditty kevätkiireessä korjata tai sitten syynä on se, että pienet jälkikäteen korjatut alat peltolohkolla ovat hankalia, Pirhonen selittää.

Kasvustojen jatkoa ajatellen on hankalaa, jos lohkolla kasvaa eriaikaista viljaa, joka vaatii välillä ruiskutuksia. Vilja myös valmistuu eri aikaan puitavaksi.

Vasta kesäkuun puolella kylvettyjen peltojen viljaa uhkaa kaiken muun lisäksi mahdollisen helteen ja kuivuuden pitkittyminen.

– Kesäkuun kylvöt ovat kyllä tulleet äkkiä pintaan, mutta jos lämmin jatkuu, vilja ei penso (haaraudu), Pirhonen sanoo.

Hän muistuttaa, että viime vuonna kävi niin, että kevätviljat lähtivät kasvattamaan tyvestä uusia versoja vasta myöhemmin, kun tuli sopiva sää ja sateista.

– Vaarana on, että lämpimän jälkeen kevätviljat pensovat, kuten viime vuonnakin, hän sanoo.

Toisaalta myöhään kylvettyjen huono haarautuminen kasvupisteestä tarkoittaisi sitä, että myös sato jää pienemmäksi.

Oikukkaan kevätsään vuoksi moni myös vaihtoi lennosta toisiin lajeihin.

– Muun muassa kevätrapsista ja -vehnästä luovuttiin, tilalle tuli kevätrypsiä, ohraa tai kauraa, Pirhonen sanoo.

Vaikka kevätkylvöt ovat takkuilleet ja osin epäonnistuneet, niissäkin näkyy myös onnistumisen merkkejä.

– Nyt on kevätvehnääkin jo tähkällä, Pirhonen on huomannut.

Nurmi hyötynyt kesän lämmöstä ja kosteudesta

Syysviljoje n ohella nurmi kuuluu onnistujiin Salon seudun pelloilla. Nurmelle ovat olleet hyödyksi kosteus ja lämpö, mikä näkyy hyvässä sadossa.

ProAgrian Jarmo Pirhonen arvioi, että säilörehun korjuu kesäkuun alkupuolella onnistui. Lisäksi sateita saatiin sopivasti korjuun jälkeen jatkoa ajatellen.

Kuivaheinää on korjattu heinäkuun alkupuolella, jolloin vaarana kuitenkin on, että odelma ei kuivuuden vuoksi jaksa kasvaa.

Salon seudulla viljellään myös siemenheinää.

– Puitavista kasveista varsinkin nurminata on ollut ensimmäisten joukossa, heti elokuun alussa, Pirhonen sanoo.