Tangomestarin traaginen elämä ranskalaisin viivoin – klassikkokappaleet ja hienot laulajat pelastavat Herra Satumaan vajoamasta koulun kevätjuhlanäytelmäksi

0
Herra Satumaan ja laulavan taksikuskin tähtikaartia: Arttu Kapulainen (vas.), Suvi Karjula, Ilmari Myllynen, Jarno Kokko ja Unto Monosta tulkitseva Simo Frangén. Kuva: SSS/Marko Mattila.

Heikki Metsämäki: Herra Satumaa ja laulava taksikuski. Kesäteatteriesitys Someron Esakalliolla 11.7. Ohjaus: Heikki Metsämäki. Lavastus ja valaistus: Timo Alhainen. Puvustus: Piritta Kämi-Conway ja Inga Kalin. Orkesteri: Kari Vehkaluoto, Anna-Liisa Väkeväinen, Mikko Kaakkurinniemi, Juha Lanu. Rooleissa: Simo Frangén, Arttu Kapulainen, Reeta Saranpää, Suvi Karjula, Jarno Kokko, Ilmari Myllynen. Seuraava esitys tänään tiistaina klo 19. Esitykset jatkuvat 8.8. saakka.

Bändi soittaa Satumaata, nurkassa seisoo Unto Monosen vahanukkepatsas ja seinällä menoa vahtivat valokuvasuurennokset Pentti Nikulasta. Joku voisi luulla, ettei ole vuosi 2021 ensinkään vaan Kekkosen toisen presidenttikauden Suomi ja Someron suurmiesten kulta-aika.

Esakallion kesäteatteriesitys Herra Satumaa ja laulava taksikuski piehtaroi menneisyydessä kurottelematta turhia nykyaikaan. Vaan miksi pitäisikään, joku voisi kysyä, koska Satumaa, Erottamattomat ja Kaipuun tango kuuluvat paitsi suomalaisen kevyen musiikin klassikkokirjastoon myös jokaisen itseään ja yleisöään kunnioittavan tanssibändin perusohjelmistoon.

Heikki Metsämäen ohjaaman ja käsikirjoittaman näytelmän suvereeni keskus on Unto Mononen, vaikka suurelta osin äänessä ovat mainiot laulajat ja Mononen seuraa esitystä kulisseissa. Herra Satumaa ja laulava taksikuski kertaa ranskalaisin viivoin säveltäjämestarin elämänvaiheet ja kehittelee niiden ympärille kehystarinan Monosta kuskaavasta taksikuskista, jolla on omat iskelmätähden haaveensa.

Monosen hahmon traagisuus käy äkkiä ilmeiseksi, mutta henkilökuva jää tunnettujen tosiseikkojen tasolle. Unton ja Heilin rakkaustarinassa on pientä pyrkimystä luonnekuvan syventämiseen, mutta pääosin Mononen esitetään juoppona haikeiden sävelten nerona.
Draamalliset kohtaukset ovat monesti kömpelöitä ja tuovat mieleen koulun kevätjuhlan näytelmäesitykset – ja juuri kun kaikki näyttää menetetyltä, alkaa musiikki, joka lumoaa mielen.

Metsämäen ensembleen on koottu tangokuninkaallisia ja muita musiikin ammattilaisia, joiden suorittaminen ei jätä tilaa urputukselle. Jarno Kokko laulaa melkein kuin nuori Olavi Virta ja Suvi Karjula sekä Reeta Saranpää pitävät omissa osuuksissaan huolen laatustandardin säilymisestä korkealla. Ilmari Myllynen klaaraa pätevästi niin M. A. Nummisen kurkkulaulun kuin The Renegadesin rokkiräimeenkin.

Ohjaus pettää pahiten esillepanossa. Herra Satumaa ja laulava taksikuski näytellään käännettävissä kulisseissa, joista otetaankin kaikki irti: kulisseja käännellään ja näyttämön irtaimistoa liikutellaan edestakaisin järkyttäviä määriä ja aivan turhaan. Katsojan näkökulmasta on melko yhdentekevää, näkyykö lauluesityksen aikana taustalla punainen vai vihreä seinäke. Harrastelijamaista vaikutelmaa lisää järjestäjien tapa pyöriä näyttämöllä samaan aikaan kun menossa on tunnelmallinen musiikkiesitys.

Tv:stä tutut näyttelijät tekevät Herra Satumaan näytelmällisissä jaksoissa sen minkä teksti antaa myöden. Simo Frangén täyttää mielikuvat baskeripäisestä tangomaakarista täysimittaisesti, ja taksikuskia esittävä Arttu Kapulainen yllättää myös laulajana – draaman tulkitsijana Kapulainen on tietysti Esakallion esiintyjäryhmässä musertavan ylivoimainen.