Toki on kisapäiväkirja: Kuin Manulle lounas

0
Etelä-Korea on voittanut yli puolet maailmansotien jälkeisen ajan jousiammuntakilpailuista olympialaisissa. An San (taustalla) ja yli 200 kilometriä tunnissa nuolen matkaan lähettänyt Kim Je-doek voittivat parikilpailun lauantaina. (kuva: Lehtikuva/AFP/Adek Berry)

Rakas olympiapäiväkirja,

Vielä perjantaina ajatukset olivat vahvasti ”ei tul mittä” -osastoa. Miksi olympialaisten pitäisi kiinnostaa, kun suurin osa järjestäjämaan kansalaisista ei haluaisi kisoja edes järjestettävän? Avajaisetkin olivat lähinnä mielenosoitusilotulitusta, ja koko olympialaiset tapahtumana vahvasti korruptoituneet ja pöhöttyneet.

Lauantaina ensimmäisen seuratun kisatunnin jälkeen olin jo täysin koukussa. Pitihän se katsoa, mitä naisten 10 metrin ilmapistooliammunnan olympiavoittajasta Qian Yangista kerrotaan Wikipedia-artikkelissa. Kaikesta päätellen kyseinen artikkeli oli tehty vasta voiton jälkeen, eli Yang ei ennen tätä ollut varsinaisesti maailmankuulu urheilija.

Pian tämän jälkeen tuli oivallus yli kahtasataa kilometriä tunnissa etenevästä nuolesta jousiammunnassa. ”Tätä näet harvoin televisiossa”, kuten näet erittäin montaa muutakin olympialajia. Urheilumuotosivistyksen kannalta viiden renkaan kisoja parempaa tapahtumaa ei todennäköisesti koskaan tule.

Eikä tarvinnut kauaa odottaa näkevänsä maailman- ja Euroopan mestaruuden aiemmin voittaneen ukrainalaisjudokan itkevän ilosta olympiapronssin jälkeen. Ja hänelle pronssiottelussa hävinneen israelilaisen itkevän surusta. Urheilu on parhaimmillaan tunnetta, ja sitä onneksi riittää olympialaisissakin edelleen.

Viisivuotias tyttäreni varasi saman tien telkkarivuoron kouluratsastukseen. Tosin tätä edelsi tiedustelu siitä, että voisimmeko mennä konkreettisesti paikan päälle katsomaan niitä kilpailuja. Oli ikävää tuottaa pettymys, ettei katsomoon valitettavasti pääse varsinkaan korona-aikana ihan yhtä helposti kuin Salo Horse Show’ssa.

Yksivuotias poikani mieltyi tässä vaiheessa eniten maantiepyöräilyyn. Syy lienee se, ettei moottoriurheilu ole vielä läpäissyt olympiaseulaa.

Olympialaiset tarjoavat aina mahdollisuuden myös muisteloihin. Mitä tapahtui omassa elämässä Soulin 1988 kisojen aikaan? Jotkut miettivät ensimmäistä mustavalkotelkkariaan ja sitä kautta edellisiä Tokion tapahtumia 57 vuotta sitten.

Eiväthän tämänkertaiset kisat helpoimpia televisiokatsojan näkökulmasta ole. Englanninkielisen Discovery-sanan voi suomentaa monella tavalla, yhtenä niistä löydöksi.

Etsivä lopulta haluamansa olympiatarjonnan löytääkin, kun rullailee Ylen TV2:n, Yle Areenan, Discovery+:n, Eurosport Playerin, TV5:n ja Kutosen välillä. Joskus asetelma on ollut aika paljon helpompikin.

Ja taas toisaalta. Tunnen itseni sopivasti vanhaksi muistellessani ensikosketuksia penkkiurheiluun. Miesten MM-jalkapallon otteluita saattoi vuonna 1994 nähdä mökin mustavalkovastaanottimesta, mikäli ne tulivat sellaiselta kanavalta, joka näkyi.

Laadukas harava-antennikaan ei taikonut Ylen kakkosverkkoa ”lumisadetta” tarkemmaksi, ja Nelonenhan ei vielä tuossa vaiheessa ollut vielä Nelonen. Internetiin mentiin joissakin perheissä ja silloinkin vain, mikäli joku ei keskustellut samanaikaisesti lankapuhelimella.

Voihan kanavapujottelua pitää ärsyttävänä, mutta mietitäänpä uudestaan. Älytelkkarin kaukosäätimen nappeja pitää painaa korkeintaan muutaman kerran vaihtaessaan Yleltä kaupalliselle puolelle. Kannettavassa tietokoneessa voi pitää useampia eri kanavia auki yhtaikaa. Ja käytännössä kaikki kisatapahtumat näkyvät.

Että kyllähän tämä 2020-luvulla tulee aika lailla kuin Manulle illallinen. Tai pikemminkin Manulle lounas, kun Suomen ajassa illalliset nautitaan urheilijoiden nukkuessa Tokiossa.

Nostetaan silti oman tuotteen häntää. Vaikkapa sanomalehtipaperille painetussa päivittäisessä kisaohjelmassa on melkoinen lisäarvo. Siitä löytää tämän liitoksistaan pursuavan runsaan kaksiviikkoisen aikana nopeasti tarvitsemansa tiedot. Löytää, vaikka ctrl+F-komentoa ei selluloosassa voikaan käyttää.

1. varsinaisen kisapäivän täysin turha ja tarpeeton fakta, jota et ole vielä kuullut mistään:

Thaimaalaisten Sapsireen Taerattanachain ja Dechapol Puavaranukrohin unelma sulkapallon sekanelinpelin olympiakullasta elää. He voittivat kanadalaisparin lauantaina. Toimittajan näkökulmasta onneksi nämä urheilijat eivät ole kotoisin Salon Seudun Sanomien levikkialueelta.

Salkkarin urheilutoimitus kirjaa ylös hajatelmia kesäolympialaisten aikana.