Tuleeko jokerikorteista ässiä? Salkkari poimi kaikkiin olympialaisten kisapäiviin suomalaisseurattavaa

1
Lizzie Armanto. (kuvat: Lehtikuva)

Kukin voi tykönään miettiä, kuinka relevantti mittari kesäolympialaisten mitalitaulukko on vuonna 2021 kunkin valtion urheilutasoa mitattaessa. Suomessa asiaa joka tapauksessa arvostetaan sodan jälkeisten suurten ikäluokkien porskuttaessa ja seuratessa kisoja vastaanottimien äärellä.

Siksi seuraavan kolmen viikon aikana fundeerataan laajalti sitä, että keitelläänkö niitä mitalikaffeja vai ei. Eli että jatkuuko se olympialaisten mitaliketju katkeamattomana vuodesta 1908 lähtien. Ja toisaalta sitä, että kenties realistisin mitalisti on amerikansuomalainen rullalautailija.

Palkintokorokkeella nähdään suomalainen, mikäli joku jokerikorteista osoittautuu kisojen aikana ässäksi.

Salkkari poimi jokaiselle kisapäivälle seurattavan suomalaisurheilijan. Osalla heistä on aito mitalimahdollisuus, osa on nostettu mukaan muista kiinnostavista syistä.

Pian kahden sukupolven olympiakävijät: Pertti Vikström (vas.) ja Antti Vikström.

23.7. Antti Vikström, miesten jousiammunta. Olympialaisten ensimmäiset suomalaissuoritukset. Alkukilpailut ehtivät alkaa jo ennen avajaisia. Vikström lunasti paikkansa karsintakilpailun kolmannella sijalla.

24.7. Kalle Koljonen, sulkapallo. Viisi rengasta on tupannut tekemään suomalaisista mailapelaajista ainakin pienen hetken ilmiöitä. Sulkapalloilija Ville Långin yltäminen 16 parhaan joukkoon vuonna 2008 pysyy mielessä, samoin Benedek Oláhin toisen kierroksen paikka pöytätenniksessä 2016.

Koljonen ei tule enää täysin tutkan ulkopuolelta EM-pronssin jälkeen. Nyt samaan alkulohkoon tulee kyseisistä kisoista tuttu maailmanlistan kakkonen Viktor Axelsen – jo tämä ottelu on katsomisen arvoinen. 24. heinäkuuta kentälle astelevat Axelsen ja lohkon kolmas pelaaja Luka Wraber.

25.7. Ida Hulkko, naisten 100 metrin rintauinti. Katseluvinkki ei liity niinkään näiden kisojen menestykseen. Kyse on enemmänkin siitä, voisiko 22-vuotias Hulkko taistella realistisesti finaalipaikasta esimerkiksi kolmen vuoden kuluttua Pariisin olympialaisissa. Päämatka 50 metrin rintauinti kun ei olympiaohjelmassa ole.

26.7. Tuula Tenkanen, naisten Laser Radial -purjehdus. Viisi vuotta sitten Rio de Janeirossa mitali oli realismia, olivathan alla muutaman vuoden sisään MM-hopea ja kaksi EM-pronssia. Sen jälkeen tulokset ovat heikentyneet, mutta Tenkanen on joka tapauksessa naulannut mitalitavoitteen Tokioonkin.

27.7. Matti Mattsson, miesten 200 metrin rintauinti. Yksi olympialaisten siirtymisen suomalaishyötyjistä on ehdottomasti Mattsson. Toukokuinen EM-nelonen on pistänyt omat ja Suomen ennätykset totaalisen uusiksi ”hakattuaan kahdeksan vuotta päätä seinään”.

Mitalitason kandidaatti on liioittelua, mutta ensimmäinen suomalainen uinnin olympiafinalisti sitten vuoden 2008? Ei mahdoton ajatus.

Satu Mäkelä-Nummela

28.7. Satu Mäkelä-Nummela, naisten trap-ammunta. Tietyllä tapaa jo ikoninen hahmo. Viimeisin Suomen kesäolympiavoittaja, kolmesti kymmenen parhaan joukossa. Pian myös maan vanhin (50 vuotta, 9 kuukautta) olympiaurheilija sitten Kyra Kyrklundin ja vuoden 2008.

Suurimmat meriitit ovat vuosien takaa, mutta toisaalta esimerkiksi peruskilpailun maailmanennätys niinkin läheltä kuin keväältä 2019. Jokerikortti.

29.7. Akseli Keskinen/Sinem Kurtbay, purjehdus. Nacra 17 -luokan sekajoukkue pääsee tai joutuu tuskin koskaan yhtä suureen julkisuuteen ilman varsinaista kilpailumenestystä. Itse asiassa suurin kohu nousi urheilijasta, joka ei kisoissa ole. Vankeustuomion saaneen Janne Järvisen sijaan mukaan valittiin Keskinen.

Senni Salminen

30.7. Senni Salminen, naisten kolmiloikka. Niin se vain on, että naisten kolmiloikassa kilpailee maailman tämän kauden ulkoratatilaston paras suomalainen. Eikä hän ole Kristiina Mäkelä.

Salminen, tilaston kahdeksas, on yksi monista pistesijaehdokkaista ylivoimaisen Yulimar Rojasin takana. Nämä nimet kyttäävät Shanieka Rickettsin ja Liagagmis Povean mahdollista epäonnistumista.

31.7. Ari-Pekka Liukkonen, miesten 50 metrin vapaauinti. Raaka peli. 32-vuotiaalla kevään Euroopan mestarilla on edessä yhdestä kolmeen hieman yli 20 sekunnin mittaista suoritusta. Niiden aikana määritellään, nähdäänkö mies olympiafinaalissa. Se on mahdollisuuksien rajoissa.

Silja Kosonen

1.8. Silja Kosonen, naisten moukarinheitto. Suomen kisajoukkueen selvästi nuorin urheilija omistaa mahdollisuudet loppukilpailuun. Syy tällä listalla olemiseen piilee lähinnä Someron Esassa.

2.8. Wilma Murto, naisten seiväshyppy. 23-vuotiaana uransa toisissa olympialaisissa oleva urheilija omistaa mahdollisuudet loppukilpailuun. Syy tällä listalla olemiseen piilee lähinnä Salon Vilppaassa.

Wilma Murto

3.8. Arvi Savolainen, miesten kreikkalais-roomalaisen painin 97-kiloisten sarja. Eihän Savolainen millään mitalisuosikki ole. Ja taas toisaalta: kun kisoihin on onnistunut pääsemään, saa arvometallin kaulaansa melko moni kilpailija eli neljä kuudestatoista.

Jokaisesta maasta on mukana vain yksi kilpailija. Kahden selkeän ennakkosuosikin takana on tilaa pronsseille. Ei mentäisi shokkiin ensimmäisestä painimitalista sitten vuoden 2004.

4.8. Lizzie Armanto, rullalautailun naisten park. Myönnetään, että piti varmistaa tuo park oikeaksi kilpailumuodoksi, ei tule ihan selkäytimestä. Omalla tavallaan myyttinen urheilija, josta ei suomalaisilla 2020-luvullakaan ole liikaa tietoja saati paikan päällä nähtyjä suorituksia. Muualla on: Instagram- ja Facebook-seuraajia löytyy lähes puoli miljoonaa.

Hiljattaisen loukkaantumisen takia jokerikortti, mutta pakasta varsin usein tuleva sellainen.

5.8. Ella Junnila, naisten korkeushyppy. Kauden ulkoratatilaston 40:s sija kertoo osan realismista. Toisaalta EM-hallipronssin tuoneella 196:lla oltaisiinkin sitten jo pitkällä yhdeksännen sijan jakavien listalla. Finaalipaikka on tavoite, jonka saavuttaminen vaatii venymistä.

Matilda Castren

6.8. Matilda Castren, naisten golf. Ajat voivat golfissa muuttua nopeasti. Vielä puoli vuotta sitten jokerikorttien listaan olisi nostettu Sami Välimäki, nyt sinne menee huutomerkein varustettuna Castren. Olympiagolfiin osallistuu vain 60 naista, ja maakiintiöt sulkevat osan parhaista pois.

7.8. Toni Kuusela/Lassi Etelätalo, miesten keihäänheitto. Eihän tässä Suomella realistista mitaliajatusta voi olla. Silti finaalista voi tulla täkäläisittäinkin mielenkiintoinen, sillä Johannes Vetterin takana riittää tilaa. Muut maailmantilaston kärkinimet ailahtelevat melkoisesti, ja 85-metrinen on Tokiossa takuulla kovaa valuuttaa.

8.8. Mira Potkonen, naisten nyrkkeilyn 60 kilon sarja. Jos olympialaisten siirtymisen takia uraansa vuodella pidentänyt Potkonen nähdään finaalissa, on siinä melkoinen huipennus suomalaisten kisoille. Tällä kertaa painoluokassa on kuitenkin 20 urheilijaa, kun pronssiin päättyneessä Riossa heitä oli 16.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä päätöspäivänä seurataan Suomessakin kiinnostuneempana miesten maratonia sekä useampiakin palloilufinaaleja.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Railaa
10 päivää sitten

Nykyajan olympialaiset ovat paisuneet järjettömiin mittasuhteisiin. Suurelle yleisölle tuntemattomia lajeja on pilvin pimein. Samalla järjestelykustannukset ovat paisuneet niin, että kaikilla mailla Suomi mukaan luettuna ole mahdollisuuksia hakea kisaisännyyttä.

Talviolympialaisten kustannukset ovat vielä hyväksyttävän rajoissa, mutta ongelmana on se, etttä KOK ei hyväksy kisojen jakamista kahden naapurimaan kesken. Lajijako tässä mallissa menisi niin, että Ruotsi järjestäisi alppihiihdon, kelkkailun ja jääkiekon sekä Suomi muut lajit. Kesäolympialaisten lajivalikoimaa pitäisi mielestäni karsia reippaasti. Itse aion seurata vain yleisurheilua.