Vihtatalkoissa vaalitaan perinnettä – Sidos tehdään kumilenkin sijaan koivunoksalla

0
Eero Törmä tekee vihtansa rauduskoivusta. Hän vinkkaa, että sidosoksan olisi hyvä olla tarpeeksi pitkä sekä tasapaksu. Kuva: SSS/Marko Mattila

Miten tehdä kunnollinen vihta?

Tätä opeteltiin Nakolinnan kotiseutukeskuksessa tiistaina. Paikalla järjestettiin perinteiset vihtatalkoot, jotka houkuttelivat paikalle noin parikymmentä oksakimpun tekemisestä kiinnostunutta.

Erityisesti talkoissa kiinnitettiin huomiota sidoksen tekemiseen. Tiistaina sidoksena ei käytetty kumilenkkiä tai nippusidettä, vaan oksat kasattiin yhteen koivunoksalla perinteen mukaisesti.

Oikeaoppisen vihdan tekoa oli opastamassa kokenut vihtojen tekijä Hannu Virtomaa. Hänen mukaansa sidosoksaa ei saa siistiä sivuoksista, koska silloin oksaan tulee haavoja ja se hajoaa helposti. Norkot täytyy kuitenkin muistaa poistaa.

– Ne eivät kuulu vihtaan eivätkä saunaan, toteaa Virtomaa.

Norkkojen poistamisen jälkeen sidosoksan terävä pää pistetään läpi keskeltä vihtaa, ja vedetään yhtä pitkäksi kuin muutkin oksat. Tämän jälkeen sidosoksa kiedotaan vihdan varren ympäri, ja lopuksi solmitaan kiinni kierrosten alta.

Solmu on hyvä tehdä kaksi kertaa, jotta vihta pysyy kunnolla kasassa. Vihta viimeistellään kiristämällä solmut.

– Vaikka kokemusta vihtojen tekemisestä on kertynyt, en ole mikään mestari, korostaa Virtomaa.

Hannu Virtomaan mukaan ei ole väliä, mitä koivua käyttää.
– Vihta siitä tulee joka tapauksessa.
Kuva: SSS/Marko Mattila

Paikalle vihtoja tekemään oli saapunut Eero Törmä. Hänelläkin on kokemusta kimpuista jo monen vuoden takaa.

– Kotonani oli sauna, ja siellä oli aina vihta. Veljeni teki sidoksia, ja opin sen taidon häneltä.

Törmä käyttää toisenlaista sidostekniikkaa. Hän siistii sidosoksan sivuoksat pois puukolla siten, että ainoastaan latva jää paikoilleen.

– Sitten latvaosa laitetaan kengän alle ja aletaan vääntämään paksummasta päästä. Kun oksa kiertyy, niin sitä siirretään kengän alla eteenpäin, jotta se ei katkea.

Törmä kertoo tehneensä vihtoja jopa lahjaksi. Koivunoksia on vastaanottanut muun muassa yhdysvaltalainen torvisoittokunta, joka oli Salossa vierailulla.

Soittokunnan ohjelmistossa oli merenrannalla saunominen. He tiesivät etukäteen mikä vihta on, ja heidän matkaesitteessään oli jopa kuva suomalaisesta saunaperinteestä.

– Tein heille kolme vihtaa. Jälkeenpäin kuulin, että kyllä he olivat niitä siellä merenrantasaunassa käyttäneet, paljastaa Törmä.

Vihtatalkoiden takana on vuonna 1955 perustettu kotiseutuyhdistys Salo-Uskelan seura.

Seuran sihteeri Anni Ala-Rakkola-Kara kertoo, että yhdistyksen tarkoituksena on alusta lähtien ollut perinteiden ylläpitäminen ja kotiseudun arvostaminen.

Tarkkaa tietoa siitä, miksi ja milloin ensimmäiset vihtatalkoot järjestettiin, ei ole.

– Varmuudella voimme kuitenkin sanoa, että vihtatalkoita on pidetty ainakin vuodesta 1968 saakka, toteaa seuran puheenjohtaja Eeva Kujanpää.

Nykyään tapahtuma järjestetään perinteen vuoksi.

– Toivomme, että paikalle tulisi uusiakin vihdantekijöitä. Niitä, ketkä eivät vielä tiedä miten vihta kuuluu oikeaoppisesti tehdä, sanoo Kujanpää.

Sillä ei kuitenkaan lopulta ole väliä, mitä tekniikkaa vihdan tekemiseen käyttää. Sen sijaan tärkeää on se, että perinne jatkuu myös tulevilla sukupolvilla.

Salo-Uskelan seura on järjestänyt vuosittaisia vihtatalkoita 1960-luvulta saakka. Kuva: SSS/Marko Mattila