Aikamatka kyläkauppaan – Jyrki Karenius perusti Kiikalaan Kappelinkulman kauppamuseon, jossa aika on pysähtynyt 1950–60-luvuille

2
Jyrki Karenius kerää museoonsa mielellään paikallisia tuotteita. Museon somistukseen kuuluvat myös kassakone ja vaaka, jotka ovat molemmat toimintakunnossa. Kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Vanhan ajan sekatavarakaupasta sai kaiken tarvittavan ruoasta polkupyöränkorjaustarvikkeisiin ja kaupan päälle juttuseuran. Sellaisia kauppoja oli Kiikalassakin aikoinaan monta.

– Olen kotoisin Hirvelästä, jossa oli lapsuudessani 1950-luvulla kolme kauppaa, Jyrki Karenius kertoo.

Hän asuu nykyään Perniössä ja pitää siellä Nostalgia-automuseota ja Salon Rakennus Varaosa -liikettä. Kun hän halusi alkaa pitää myös kauppamuseota, se tuli synnyinseudulle Kiikalaan.

– Ostin Loimaalta vanhan kaupan ja siirsin sieltä kauppamuseon tänne lähemmäksi. Tiskit ja hyllyt ovat Loimaan kaupasta, Karenius esittelee.

Museotilana toimii vanha ulkorakennus Kappelinkulmantiellä, sopivasti historiallisessa maaseutuympäristössä.

– Saarenkylän alue on Kiikalan vanhaa keskustaa. Täällä on asuttu ainakin 1700-luvulta asti. Tie on nimensä mukaisesti johtanut kappeliin.

Kauppamuseossa riittää katsottavaa.

Kun Jyrki Karenius oli lapsi, hänen tyypillisiä ostoksiaan kaupasta olivat pennin karkit. Niitä löytyy museostakin lasipurkeista tiskin takaa. Karenius muistaa myös eksoottisemman ostoksen.

– Kaverin kanssa ostimme Hirvelän kaupasta kookospähkinän. Hakkasimme sitä kivellä kaupan rappusilla, että saimme syödä.

Kookospähkinöitä ei museossa ole, mutta lihatukki, siivutuskone ja kahvimylly muistuttavat vanhan ajan kyläkaupan tarjonnasta. Karenius ottaa puisen nuijan ja kopauttaa kahvimyllyä.

– Näin varmistettiin, ettei myllyyn jää asiakkaan maksamaa kahvia.

Tyylikkäät mainokset ja värikkäät pakkaukset ovat pääosin 1950–60-luvuilta. Ne kertovat ajasta, jolloin markkinoille tuli uusia, moderneja tuotteita. Kahvia oli monta merkkiä ja valmisruoat kehittyivät.

–  Silloin maksalaatikkokin oli säilyketölkissä. Museon purkit ovat kuitenkin tyhjiä, Karenius sanoo.

Tuoreen ruuan rinnalla myynnissä oli käteviä säilykkeitä, vaikkapa kinkkua.

Niukempaa 1940-lukuakin kaupassa muistetaan. Pahvinen rikkalapio on kekseliästä designia metallipulan ajalta.

Kassakone on toimintakunnossa, vaikkei olekaan nyt käytössä. Vanhat lehdet esittelevät aikansa muotia, ja niiden vierellä on sekä paperikoteloihin pakattuja tavallisia kampoja että täikampoja.

Karenius nostaa nurkasta valikoimansa erikoisuuden, puisen polkupyörän vanteen.

– Tämän tekemiseen on tarvittu taitoa. Puu on varmaan katajaa, joka taipuu, kun kastellaan.

Salossa on valmistettu vuosikymmenten varrella monenlaisia tuotteita. Tässä Salon Tupakka Oy:n pakkaus.

Mainoksissa kiinnittää huomion, että tupakka on näyttävästi esillä. Aikoinaan sitä sai paitsi myydä näkyvästi myös polttaa kaupassa. Sitä varten on tiskin edessä penkki.

– Äijät istuivat penkillä ja ilma oli täynnä sauhua, Karenius muistelee vanhaa tunnelmaa.

– Se oli kiireetöntä aikakautta, oli aikaa istua kaupassa. Siellä vaihdettiin uutiset, juotiin pilsneriä ja poltettiin Klubia.

Klubi oli turkulaisen Rettigin merkki, mutta ehkä Kiikalassa poltettiin lähempänäkin tehtyäkin tupakkaa. Karenius poimii pennin karkkien vierestä laatikon, jossa lukee Kotimaista Kessua.

– Salon Veitakkalassa oli kessutehdas. Entä missä oli Salon Oluttehdas? hän arvuuttaa.

Oikea vastaus on, että se toimi nykyisen kaupungintalon takana, Vähäjoen toisella puolella, Salmenrannassa.

Salon Oluttehtaan laatikoita ja pulloja löytyy tietysti myös museosta, ja Ylhäisten leivän mainoskin on. Ylhäisten tehtailla Salossa valmistettiin pitkään näkkileipää, jonka tuotantoa nykyään jatkaa Vaasan Oy.

Salon Oluttehtaan kori.

Kaupan hyllyjen tuotteista osa on peräisin Loimaan vanhasta kaupasta. Osa oli kertynyt Jyrki Kareniukselle muuten, muun muassa osto-ja myyntiliikettä pitäessä. Hän ei osaa sanoa, miksi vanha tavara kiehtoo. Se vain on elämäntapa.

– Siihen on jotenkin ajautunut. Vanhaa tavaraa ei ole ikinä tullut heitettyä pois, vaan olen pistänyt kaiken talteen.

Lisääkin esineitä saa tulla, sillä Karenius miettii kauppamuseosta pitkällä tähtäimellä itselleen eläkepäivien harrastusta.

– Olisi hyvä, jos museon kävijät suorittaisivat pääsymaksun vanhana 1950-60-luvun kauppatavarana, hän toivoo.

Tervetulleita ovat esimerkiksi aikakauden tuotepaketit, mainokset ja esitteet. Suuremmistakin määristä häneen voi ottaa yhteyttä.

Kaikkein parasta olisi, jos Kiikalasta löytyisi kokonainen vanha kauppa, jonka saisi ostaa. Nykyiseen tilaankin mahtuu vielä lisää tavaraa, mutta mieluiten Karenius pitäisi kauppamuseota oikeassa kaupassa.

Kappelinkulman kauppamuseo, Kappelinkulmantie 10, on avoinna su 29.8. klo 10–16 ja muulloin satunnaisesti tai sopimuksesta, tiedustelut puh. 0400 894 588.

 

Artikkelia on muutettu 24.8. klo 13.35 ja korjattu maininta Salon Oluttehtaan sijainnista. Salon Oluttehdas ei sijainnut nykyisen Salon kaupungintalon paikalla, kuten artikkelissa alun perin mainittiin, vaan Vähäjoen toisella puolella Salmenrannassa.

Nallekarkit maksoivat pennin Jyrki Kareniuksen lapsuusajan Kiikalassa.

 

2 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Tuula Lehti-A
3 kuukautta sitten

Hienoa! Nyt keräys käyntiin! Kaikilla on jotain vanhaa esineistöä, jotka voi tarpeettomina lahjoittaa kauppamuseoon Kiikalaan.

Itsekin aion tuoda tavaraa ohi ajaessani. Hyvää loppukesää kaikille!

Teuvaniemen Taavi
3 kuukautta sitten
Reply to  Tuula Lehti-A

Hyvä idea! Kohta voi samalla katsastaa kauppamuseon lisäksi ”loppusijoitusmuseonkin”.