Sade ropisee Eeva Koskisen lasisen kasvihuoneen kattoon Perniössä. Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa eletään toista todellisuutta: paahtava aurinko kaupungissa nostaa lämpötilan 34 asteeseen.
Koskinen pitää viestien välityksellä yhteyttä Talebanin valloittamassa maassa asuviin ystäviinsä. Muuta hän ei voi yli neljän tuhannen kilometrin välimatkan puitteissa tehdä.
– Minulla on ystäviä Afganistanissa ja ensimmäistä kertaa oma sydämeni särkyy. En voi enää ohittaa otsikkoa, jossa lukee ”17 kuoli”, vaan mietin, keitä he olivat, Koskinen kertoo.
Koskinen tunnetaan Salon seudulla parhaiten entisenä vihreiden kunnallispoliitikkona. Hän on kuitenkin toiminut pitkään Yhdistyneiden kansakuntien (YK) tasa-arvojärjestö Unifemissä eli nykyisessä UN Womenissa sekä Suomen Naistoimittajissa.
Kun Koskinen oli Unifemin tehtävissä Afganistanissa, hän päätyi sattumalta samoille teekutsuille Afganistanin naistoimittajien järjestön perustajan Shafiqa Habibin kanssa vuonna 2006.
– Idea ja aloite koulutuksien järjestämiseen tuli heidän puoleltaan. Kyse ei koskaan ollut siitä, että me olisimme Suomesta tulleet kertomaan heille, miten journalismia pitäisi tehdä, vaan opetimme heille sitä mitä he halusivat oppia, Koskinen kertoo.
Ulkoministeriön rahoittamassa Learning Together -koulutushankkessa suomalaiset naistoimittajat opettivat afganistanilaisille naistoimittajille journalistisia työskentelytapoja, kuten esimerkiksi haastattelukysymysten suunnittelua ja valokuvaamista.
Erityisesti käytännön työskentelyä opetetaan Afganistanin yliopistojen journalistiikan linjoilla heikosti. Vuodesta 2009 vuoteen 2017 kestänyt koulutushanke palkittiin vuonna 2018 Oikeusministeriön demokratiapalkinnolla.
– Koulutimme yhdeksän paikallista toimittajanaista kouluttajiksi, jotka pystyvät toimittamamme aineiston tuella jatkamaan työskentelyä hankkeen päätyttyä. He ovat nyt eniten vaarassa, sillä naistoimittajat tunnetaan asuinmaakunnissaan, Koskinen kertoo.
Koulutuksia järjestettiin kaksi kertaa vuodessa, ja Eeva Koskinen osallistui lähes kaikkiin niistä. Hän on nähnyt omin silmin, miten Afganistanin tilanne on huonontunut vuosien saatossa.
– Kun aloitimme, toiveikkuus oli korkealla. Pystyimme järjestämään koulutuksia maakunnissa. Projektin puolivälissä maan turvallisuustilanne alkoi heikkenemään, ja turvatoimia jouduttiin lisäämään enenevissä määrin.
– Aamulla kotoa lähtiessä koulutettavamme kertoivat hyvästelevänsä perheensä, sillä ei voitu tietää, kuka tulisi illalla takaisin. Väärään aikaan väärässä paikassa saattoi joutua itsemurhaiskun tai tienvarsipommin uhriksi, Koskinen kertoo vakavana.
Turvallisuustilanteen huonontuminen kulminoitui tänä kesänä yhdysvaltalaisten joukkojen vetäytymiseen maasta. Mediat seurasivat parin viikon takaista Kabulin valtausta minuutti minuutilta. Nyt maa on Talebanin hallussa.
– Uusi hallinto paljastaa korttinsa vasta, kun evakuointien takaraja umpeutuu tiistaina. Rahahanojen sulkemisen uhka saattaa puskea Talebania kohti diplomatiaa, Koskinen pohtii.
Koskisen ystäville Afganistanissa on nyt tärkeää, että heillä on ikkuna ulkomaailmaan. Lyhyetkin viestit antavat toivoa.
– Ennen kaikkea he pelkäävät, että maailma unohtaa heidät, kuten vuonna 1996, kun maassa alkoi täydellinen hirmuvalta.
Pahinta, mitä Taleban voisi Koskisen mukaan tehdä, on tietoliikenneverkkojen alasajaminen. Silloin yhteys ulkomaailmaan katkeaisi.
Koskinen muistelee, kuinka Yhdysvallat liittolaisineen saapuivat 20 vuotta sitten Afganistaniin liput liehuen naisia pelastamaan. Nyt on kulunut kaksi vuosikymmentä ja kaksi biljoonaa, eli 2 000 000 000 000 dollaria pelkästään Yhdysvalloilta, mutta tilanne tuntuu samalta kuin ennenkin.
– Uskon, että jos raha olisi käytetty aseistamisen sijaan koulutukseen, ei Afganistanilla voisi ainakaan paljoa huonommin mennä, Koskinen väittää.
Koskisen mukaan maassa, jossa luottamusta yhteiskuntaan ei ole, koulutuksen merkitys korostuu.
– Millään maalla ei ole mitään tulevaisuutta ilman koulutusta. Suomessakin on ihme, että sotien jälkeen on kehitetty koululaitos, jossa lapset saavat samaa, ilmaista opetusta Rovaniemeltä Hankoon ja ruokailut päälle.
– Afganistanissa asuu arviolta noin 38 miljoonaa ihmistä, joista lähes 70 prosenttia on alle 25-vuotiaita. Heidän kauttaan rauha ja muutos tulee, jos on tullakseen, Koskinen tiivistää.
