Johannislundin lasi tunnetaan väristään – kiikalalainen lasitehdas kärsi syrjäisestä sijainnista, mutta sinnitteli ja jatkoi tuotantoaan lähes 150 vuotta

2
Vasemmalla Johannislundin olutpulloja vuosilta 1880-1960 ja oikealla harvinainen kukkopullo 1870-luvulta. Kuva: Matti Sjöbergin kokoelma.

Jos löydät ullakolta vihreän lasipullon, jonka kyljessä tai pohjassa on J-kirjain, käsissäsi on Johannislundin lasitehtaan pullo. Pullo on varmuudella ainakin yli 60 vuotta vanha, sillä Johannislundin lasitehdas lakkautettiin vuonna 1960.

Johannislundin lasitehdas valmisti talouslasia Kiikalan syrjäisessä Hidoisenbölessä 147 vuoden ajan. Eniten se valmisti erilaisia pulloja, mutta myös muun muassa tölkkejä, kannuja, karahveja, juomalaseja, ryyppylaseja ja maitokehloja.

– Johannislundin tuotteita alettiin merkitä J-kirjaimella vasta 1800-luvun lopussa. Sitä vanhempia tuotteita on vaikea tunnistaa. Asiantuntijat tunnistavat niitä esineen mallista, väristä ja kaatimien sekä tuoppien korvan kiinnityksestä. Korvan alareuna oli Johannislundissa suoraan leikattu, kertoo salolainen Matti Sjöberg, jonka esi-isät työskentelivät Johannislundin lasitehtaassa 1850-luvulta lähtien.

Johannislundin lasitehdasta laajennettiin vuonna 1860. Tehtaan lasinpuhaltajia kuvattiin uudistetun tehtaan edessä. Kuva: Kaarina Virtasen arkisto.

Johannislundissa tehtiin värillistä lasia: vihreän ja ruskean eri sävyjä. Parhaiten se tunnetaan sinertävän vihreästä lasista. Väri syntyi Hidoistenbölen rautapitoisesta kvartsihiekasta, jota käytettiin lasin raaka-aineena.

– Esineen tunnistamista värin perusteella vaikeuttaa kuitenkin se, että Pusulassa toimineessa Ariman lasitehtaassa käytettiin 1870–90-luvuilla Johannislundin hiekkaa, Sjöberg mainitsee.

Johannislundin tuotteita on säilynyt näihin päiviin jonkin verran. Ne ovat keräilyesineitä.

– 1800–1900-luvun vaihteessa tehdyn olutpullon voi saada kirpputorilta noin 5–20 eurolla, ja antiikkitapahtumassa sen hinta voi olla kymmeniä euroja. Harvinaisempia ovat 1860–70-luvuilla tehdyt kukkopullot, joiden sisälle on puhallettu kukkofiguuri, ja kukkopokaalit, joiden kannessa on kukkofiguuri. Niitä on ollut huutokaupoissa huomattavasti harvemmin, ja niiden hinnat ovat olleet merkittävästi korkeampia. Ne ovat todennäköisesti saksalaisen Heinric Kessmeierin puhaltamia, Sjöberg kertoo.

Kaikkein harvinaisimpia Johannislundin esineitä lienevät kuitenkin ns. reliefipullot, jotka valmistettiin vuosina 1849–50. Tuolloin Johannislundin erikoisuutena oli vähän aikaa sininen lasi, jonka väri saatiin aikaan kobolttioksidilla.

Reliefipullossa on reliefi joko Kiikalan kirkosta, tehtaan päädystä tai purjelaivasta sekä pullon valmistusvuosi. Joissain pulloissa on myös teksti Juhanslunt. Reliefipulloja valmistettiin kirkkaina, vihreinä ja sinisinä.

– Niitä tiedetään olevan jäljellä vain 20–30, sanoo Johannislundin alueen omistajasukuun kuuluva Ritva Liisa Lakkonen.

Harvinainen Johannislundin kukkopullo 1870-luvulta. Kuva: Matti Sjöbergin arkisto.

Matti Sjöbergiltä on ilmestynyt tänä kesänä Johannislundin koko historian kattava teos nimeltä Johannislund 1813–1964. Kirjan on kustantanut Kiikala-seura.

Ensimmäisen Kiikala-seuran kustantaman, Johannislundia käsittelevän teoksen Pruukin Sjöberg teki vuonna 2009. Sen jälkeen hän on kirjoittanut kuusi lasinpuhaltajasuvuista kertovaa sukukronikkaa.

– Olen syntynyt täällä ja kasvanut tähän paikkaan kiinni. Vilho Annala julkaisi vuonna 1950 Johannislundin historian, mutta siinä asioiden käsittely loppui vuoteen 1949. Halusin tehdä kirjan, jossa kerrotaan tehtaan tarina loppuun saakka. Lisäksi Annalan kirjassa tehtaan vanhat omistajat olivat lähinnä vain nimiä. Minä selvittelin heistä lisää tietoa, mikä on nykyään helppoa, koska vanhoja kirkonkirjoja on digitoitu, Sjöberg kuvailee.

Sjöbergin isä oli lasinpuhaltaja, ja heidän perheensä asui Johannislundissa vuoteen 1957 asti. Matti Sjöberg oli tuolloin 8-vuotias. Hän ehti käydä ensimmäisen kouluvuotensa Johannislundin koulussa ennen kuin perhe muutti Saloon.

– Tuolloin vahvat lopun merkit olivat jo ilmassa, ja työntekijöitä muutti pois, hän muistelee.

Johannislundin uuden historiikin kirjoittanut Matti Sjöberg vietti lapsuusvuosiaan Johannislundissa. Hän asui vanhempiensa kanssa takana näkyvässä, vuonna 1860 rakennetussa Alipykningissä. Kuva: SSS/Minna Määttänen.

Lasin valmistus oli vuosikymmenien ajan puhdasta käsityötä. Vuonna 1935 Johannislundiin tuli ensimmäinen puoliautomaattikone, ja yhteensä niitä tuli seitsemän. Uusi tekniikka nopeutti tuotantoa tuntuvasti, ja Johannislund pystyi kilpailemaan Suomen pullolasimarkkinoilla.

Suurimmillaan Johannislundin tuotanto oli 1950-luvulla. Vuonna 1953 uudistettiin sulatus- ja jäähdytysuuni ja tehdas siirtyi kolmivuorotyöhön. Vuonna 1955 Johannislundissa valmistettiin lähes 4,4 miljoonaa pulloa.

Muissa lasitehtaissa oli kuitenkin jo vuosia aikaisemmin siirrytty täyteen automatiikkaan. Johannislundin tekniikka jäi auttamatta vanhanaikaiseksi, sillä pienelle syrjäiselle tehtaalle täysautomaattisten koneiden hankkiminen ei ollut taloudellisesti mahdollista.

– Iso syy tehtaan loppumiseen oli konekannan vanhuus. Haaveissa oli myös rakentaa uusi täysin automatisoitu pullolasitehdas Saloon, mutta investointina se olisi ollut aivan liian kallis, Sjöberg kertoo.

Lasin valmistusta Johannislundissa puoliautomaattikoneilla 1950-luvulla. Kuva: Matti Sjöbergin arkisto.

Johannislundin lasitehtaan vitsaus oli koko sen olemassaolon ajan syrjäinen sijainti. Lasikylästä oli matkaa Salon satamaan ja myöhemmin rautatieasemalle noin 40 kilometriä.
Kun matka taitettiin hevospeleillä, tuotteiden kuljetus oli hidasta ja kallista. Pientä helpotusta tähän alkoi tulla 1920-luvulla, kun Suomi alkoi hiljalleen autoistua ja Johannislundiinkin saatiin ensimmäiset kuorma-autot.

Toisaalta juuri Johannislundin lasitehtaan sijainti oli alun perin syy sen perustamiselle. Johannislundin perusti vuonna 1813 Björkbodassa syntynyt mutta naimakaupan kautta perniöläistynyt entinen vänrikki Johan Berndt von Torcken. Hänen etunimestään on tullut myös paikan nimi Johannislund.

Von Torcken kiinnostui syrjäisestä Hidoisenbölestä, koska siellä oli lasinvalmistukseen sopivaa, laadukasta kvartsihiekkaa sekä riittävästi metsää, josta saatiin tehtaaseen polttopuuta.

Perustamista tuki vaikutusvaltainen Venäjän keisarin suosikki, Halikon Joensuun kartanon kreivi Gustaf Mauriz Armfelt. Hänestä tehdas olisi hyvä koko valtakunnalle, sillä esimerkiksi ikkunalasista oli puutetta. Armfelt itse oli joutunut tilaamaan ikkunalasia rakennuksiinsa Pietarista asti.

Kuvan kaatimissa on Johannislundille tyypillinen korvan kiinnitys eli alapäästä suoraan leikattu. Kuva: Matti Sjöbergin kokoelma.

Niinpä keskelle metsää, järven rannalle, kohosi lasikylä. Von Torcken rakennutti paikalle tehdasrakennuksen, päärakennuksen ja työväen asuntoja. Työntekijöitä oli kaiken kaikkiaan noin 50. Etupäässä he olivat miehiä ja poikia, mutta monet miehet olivat perheellisiä ja he asettuivat lasikylään perheineen.

Keskeisimpiä henkilöitä tehdasyhteisössä olivat lasinpuhaltajat, jotka tulivat Suomeen pääasiassa ulkomailta: Saksasta ja Ruotsista. Aluksi lasinpuhaltajia oli Johannislundissa neljä, mutta 1860-luvulla heitä oli jo parikymmentä.

– Lasinpuhaltajilla oli apulaisia, ja lisäksi tehdas työllisti sulattajia, lämmittäjiä, metsureita, kuskeja… Yhteensä väkeä on enimmillään ollut kylällä ainakin parisataa, Sjöberg arvioi.

Suomen ensimmäinen lasitehdas perustettiin Uuteenkaupunkiin 1680-luvulla. Seuraava syntyi Somerolle, jonne perustettiin vuonna 1748 Åvikin lasitehdas. Åvik sai toimia Suomen ainoana lasitehtaana kolmisenkymmentä vuotta, kunnes lisää tehtaita alkoi pulpahdella tiheään tahtiin.

1700- ja 1800-luvuilla perustetut lasitehtaat toimivat keskimäärin kolmisenkymmentä vuotta. Johannislundin lasitehtaan tie oli täynnä ylä- ja alamäkiä, mutta se jatkoi keskeytyksettä toimintaansa lähes 150 vuotta.

Johannislund vuonna 1910. Kuva: Matti Sjöbergin arkisto.

Johannislund ehti olla lukuisia kertoja vasaran alla. Sillä oli monia omistajia, jotka joutuivat ennen pitkää luopumaan tehtaasta varojensa loppumisen vuoksi. Tunnettuja omistajia olivat muun muassa Perttelin Inkereen kartanon ja Inkereen lasitehtaan omistaja Magnus Leonard Alftan, joka osti Johannislundin vuonna 1833, sekä hänen leskensä Sofie Alftan.

Sofie Alftan käynnisti vuonna 1860 tehtaan laajentamisen, ja Johannislundin päätuotteeksi tuli vähäksi aikaa korkealaatuinen ikkunalasi. Lasia vietiin ulkomaille asti, mutta kirkkaan ikkunalasin valmistukseen tarvittiin ulkomaalaista tuontihiekkaa, eikä toiminta kannattanut pitkään.

Vuonna 1897 Johannislundin johtoon tuli Ähtäristä muuttanut konttoristi Herman Silvén, josta tuli pian myös tehtaan omistaja. Silvén toi merkittäviä uudistuksia Johannislundiin ja paiski ahkerasti töitä saadakseen tehtaan kannattamaan.

Kylään oli jo vuonna 1873 saatu oma sekatavarapuoti, joka oli samalla Kiikalan ensimmäinen kauppa. Silvén taas sai aikaan puhelinlinjan vetämisen Johannislundiin vuonna 1903. Seuraavana vuonna hän perusti oman kansakoulun Johannislundin lapsille.
Kun Herman Silvén kuoli vuonna 1913, tehtaan puolesta taistelemista ryhtyi jatkamaan voimakastahtoinen leski Anna Silvén. Johannislundin alue on edelleen Herman ja Anna Silvénin jälkeläisten omistuksessa. Vuonna 1878 rakennettua päärakennusta emännöi heidän tyttärentyttärensä Ritva Liisa Lakkonen tukenaan lapsensa ja lastenlapsensa.

Lasitehtaan paikalle pystytettiin vuonna 2013 muistomerkki. Viimeinen tehdasrakennus oli rakennettu vuonna 1937. Kuva: SSS/Minna Määttänen.

Johannislundin lasikylä on nykyään yksityisaluetta, mutta kylä elää yhä. Vanhimpia säilyneitä rakennuksia ovat upokkaiden eli pottien valmistukseen käytetty Pottutupa sekä työväenasuntolat Ylipykninki ja Alipykninki vuodelta 1860.

Käynti rakennuksissa on aikamatka. Molemmissa työväenrakennuksissa asutaan silti edelleen, ja niissä on vuokralaisia. Lasikylässä on elämää ympäri vuoden.

– Kylässämme on mielestäni hyvä henki, Ritva Liisa Lakkonen sanoo.

Joskus kylään poikkeaa uteliaita kävijöitä, mutta mitään museota Johannislundissa ei ole. Lasitehtaan paikalla on vuonna 2013 paljastettu muistomerkki.

– Lasitehdas purettiin 1970-luvulla, ja siitä on jäljellä enää kivijalka. Muistan miten lapsena kiipeilin kavereitteni kanssa tehtaan raunioilla. Tehtaan piippu kaadettiin vuonna 2009, kertoo aluetta isännöivä Ritva Liisa Lakkosen poika Pekka Lakkonen, jolla on Johannislundissa vapaa-ajan asunto.

– Ja kävelee täällä missä tahansa, lasinsiruja on yhä joka paikassa, toteaa hänen vaimonsa Ritva Lakkonen.

Patrunessa Anna Silvén kuoli vuonna 1958. Seuraavana vuonna Johannislundin lasitehtaan ostivat Karhulan Lasin omistanut A. Ahlström Oy ja Riihimäen Lasi. Ne lopettivat tehtaan, ja työt siellä päättyivät pääsiäisenä 1960. Lopullisesti yhtiö purettiin 1964. Mutta muisto elää.

– Myös Aleksis Kivi mainitsee Seitsemässä veljeksessä Kiikalan lasimiehen, Ritva Liisa Lakkonen muistuttaa.

Matti Sjöbergin kirjaa Johannislund 1813–1964 saa ostaa Kiikalan museosta (avoinna 29.8. asti su klo 12–15) sekä Kiikala-seuralta.

2 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Hienoja pulloja
2 kuukautta sitten

Mikään ei ole muuttunut, jos Kiikala kärsi syrjäisestä sijainnista jo Johannislundin aikoina.

Autoileva autoilija
1 kuukausi sitten

Onneksi on autot ja moottoripyörät nykyään. Pääsee Kiikalaan ja Kiikalasta