Leipuri, puutarhuri, elämäntaituri – Titti Bruun tuli Korppoosta Perniöön ja toi kärryt mukanaan

0
Sähköpyörä peräkärryineen ja myyntivaunu käsikärryjen päällä ovat Titti Bruunille välttämättömät kulkemisessa ja kuljettamisessa. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Titti Bruun ja käsikärryt on käsite Perniön Asemalla. 1950-luvun maitokärryissä kulkee yrittäjän minimyymälä, jonka leipä- ja pullavalikoimaa täydentävät kasvimaan sadosta jalostetut maustesuolat, hillot ja mehut.

– Sorttimentti on pieni, mutta hyvä. Kasviksetkin saavat olla mieluummin rumia kuin mauttomia, hän avaa ajatuksiaan.

Aimontapontien varren tyhjällä tontilla Bruun myy tuotteitaan kärryistä torstaista sunnuntaihin. Drive in, hän esittelee kylttiä, joka lupaa tavaran toimituksen myös suoraan asiakkaan kulkupeliin, joka voi olla yhtä hyvin traktori, haketuskone, polkupyörä tai henkilöauto.

Perniöläiset ovat mieltyneet omaan leipuriinsa, ja monen kesävieraan reitti kulkee kojun kautta mökille. Yrityksen nimessä, Pruunin Leip – Bruuns Gröna sekoittuvat paikallismurre ja ruotsin kieli, joka oli pääkieli edellisessä elämässä Korppoossa.

Yrityksen logon on suunnitellut graafikko Erik Bruun, Titti Bruunin isä. Äiti on taiteilija Sinikka Bruun.

– Itse olen eniten boheemi elämäntaiteilija. En ole elänyt oikeaoppisesti kuten Suomessa eletään: työssä ollaan pitkään ja hankitaan asunto. Mutta, päivä päivältä pidän tästä enemmän. Elämä on mielenkiintoista, ihan turha kauheasti miettiä eteenpäin.

Titti Bruun muutti vuosi sitten Korppoosta Perniön Asemalle. Saaressa hän leipoi 20 vuotta saaristolaisleipiä myyntiin kauppaan. Kesäsesonki kesti kaksi kuukautta.

Syksyn silakkamarkkinoilla Turussa ja Helsingissä hän ja ex-aviomies olivat jokasyksyisiä vieraita. Vanhanmallinen perinnevene oli markkinoiden nähtävyys, sillä sellaisella sata vuotta sitten kaikki kalastajat tulivat myymään tuotteitaan. Kun muiden veneet notkuivat kaloja ja -jalosteita, perinneveneestä myytiin kalan kaveriksi saaristolaisleipää.

Muutto Perniöön oli Bruunin markkinatutkimuksen päätepiste. Asemanseudulta löytyi oikeanlainen vuokra-asunto 1920-luvulla rakennetusta talosta. Läheltä löytyivät juuri sopivat leipomotilat, joihin Bruun kantoi uuninsa.

– Maaseudulla voi asua, mutta se vaatii sitkeyttä ja sijainnin niin, että majapaikka on napakan kivenheiton päässä bussipysäkistä.

Autoa ei ole. Pidemmät matkat hän kulkee linja-autolla ja lyhyemmät matkat tukkuun Saloon ja kauppaan Perniön keskustaan sähköpyörällä. Korppoosta mukana matkanneessa pyörässä kaikki on mietitty. Etukoriin mahtuu 18 saaristolaisleipää, ja taakse asennetussa kärryssä kulkevat isommat tavaramäärät.

Leipomon päätuote on rapisevakuorinen vehnäjuurileipä. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Titti Bruun nauraa usein ja railakkaasti. Hän on tyytyväinen uuteen elämäntilanteeseen, jossa palaset ovat sopivasti kohdillaan. Samaan aikaan hän miettii uusia kuvioita syksyyn, jolloin kaupanteko kärrystä päättyy ja alkaa pitkä, työtön talvi.

– Viime syksynä ajattelin, että voisin mennä sisätöihin myymäläapulaiseksi, mutta ymmärrän, että töihin valitaan nuorempia kuin 57-vuotiasta tätiä.

Tässä yksi syy, miksi hän etsii parhaillaan kioskivaunua, jossa voisi sekä leipoa että myydä. Kun koko yritys olisi samojen pyörien päällä, vuokrakulut pienenisivät.

Leipomon kyljessä on reilunkokoinen kasvimaa, jossa sipulit, fenkolit, pavut ja juurekset viihtyvät ja varttuvat yhtä hyvin kuin kastemadot. Kasvupohjana on Pälkäneeltä tuotu luomumulta, jota hän on täydentänyt kompostimullalla.

– Viljelen sellaista, mitä haluan itse syödä. Tämä ei ole luomua, eikä biodynaamista, vaan lib-viljelyä eli luomua ilman byrokratiaa. Tämän keksi yksi perniöläinen.

Myös kasvimaan vuokrasuhde päättyy syyskuussa. Muutama vuosi sitten puutarhuriksi kouluttautunut Bruun on huomannut, että leipominen ja kasvimaan hoitamisen ovat liian paljon yhdelle ihmiselle. Sato on ollut valtava ja hyvänmakuinen, mutta työpäivät voivat venyä 12-tuntisiksi.

– Olen hukkunut työhön. Yritän katsoa, miten saan tiivistettyä paketin. Ennen kaikkea haluan leipoa ja jatkaa keskusteluja asiakkaiden kanssa, rakastan niitä.

Yksi on varmaa.

– Perniöstä en lähde. Tässä olen ensi vuonnakin.

Vaikka luomua ilman byrokratiaa -viljelymenetelmä on tuottanut maukasta ja mehevää satoa, Titti Bruun aikoo luopua kasvimaasta. Kuva: SSS/Santeri Iltanen