Perniössä olisi paljon muutakin nähtävää kuin Mathildedal ja Teijo

25
Latokartanonkoski on jäänyt Antero Peijosen mielestä "vähän paitsioon" viime vuosina.

Perniön Mathildedal ja Teijo ovat nousseet parin viime vuoden aikana Salon matkailun keihäänkärjiksi.

Ruukkikylät ja kansallispuisto tunnetaan varsinkin pääkaupunkiseudulla, mutta kylien raitilta voi bongata turistibusseja joka puolilta maata.

Perniön kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja ja kotiseutuneuvos Antero Peijonen katselee kylien menestystä kirkonkylän vinkkelistä myhäillen.

– Luoteis-Perniön kylät ovat aina olleet vahvoja ja omanlaisiaan, ja olen luottanut niiden menestykseen. Nythän ne ovat valtavan suosittuja.

Peijosta askarruttaa yksi asia. Miten ruukkikylien turistit saataisiin kiinnostumaan muusta Perniöstä? Pitäjässähän olisi nähtävää vaikka kuinka!

Perniössä koko ikänsä asuneella Antero Peijosella, 77, on kotimaan matkailusta runsaasti omakohtaista kokemusta.

Mies toimi oppaana kymmenillä ja taas kymmenillä ryhmämatkoilla viime vuosituhannella. Muualta Suomesta tulleet yhdistykset ja matkailijaporukat kiersivät bussilla Perniötä, ja Peijonen kertoi vauhdissa kylien ja tilojen historiaa mutkaisilla teillä Koskelta Ylikulman kautta Tuohittuun.

– Se kulmakunta on muuten säilynyt hienona maalaismaisemana, jota kelpaa kulkea tänäänkin, hän vinkkaa.

Kirkot kiinnostivat ryhmämatkoilla matkaavia, ja Perniössä niitä on peräti neljä: Teijon pieni kivikirkko, Yliskylän kirkko, Perniön emäkirkko ja Kosken yksityinen kirkko.

Perniö on Suomen vilja-aittaa, ja alueella on turisteja kiinnostavia komeita kartanoita ja taloja. Kartanot ovat kuitenkin omistajiensa koteja, joiden rauhaa pitää kunnioittaa. Siksi niitä kannattaa katsella etäämpää.

Latokartanonkoski on hieno kohde ympäri vuoden.

Latokartanonkoski on Peijosen mielestä näkemisen arvoinen paikka, joka on jäänyt vähän paitsioon.

– Mikä minua surettaa, on Perniön muinaispolkujen kunto. Niitä on useita, mutta ne ovat täysin unohtuneet. Niitä ei hoida kunnallinen eikä valtiollinen toimija, ne ovat täysin kolmannen sektorin varassa.

Perniön kotiseutuyhdistys on pyrkinyt tekemään osansa ja merkinnyt esimerkiksi Karpinmäen polun. Yhdistyksellä on myös uudet opastaulut valmiina.

– Ongelma on, miten ne saisi asennettua maastoon niin, ettei tauluja kohta rikota, Peijonen murehtii.

Unohdettujen kohteiden listalle mies lisää Lemun Lehmihaan ja Vaarnummen vareet eli hiidenkiukaat.

– Muinaistulien paikkoja täällä on monin paikoin, ja monet ovat hienoja näköalapaikkoja. Ne pitäisi saada nykyistä paremmin esiin, mutta jälleen: kuka tekee työn?

Peijonen on huomannut, että kotimaan matkailu muuttaa muotoaan. Viisikymmentä vuotta sitten perhekunnat saattoivat tehdä yhteisiä autoretkiä kotimaassa ja poiketa pieniinkin kohteisiin.

1990-luvulla elettiin bussimatkojen kulta-aikaa. Yhdistykset ottivat alleen bussin ja viettivät päivän tutustuen Perniöön tai Paimioon.

Mathildedaliin ja Teijolle tullaan tänä päivänä omalla autolla perhekunnittain. Osa tekee taivalta polkupyörillä.

Antero Peijonen miettii, miten nykypäivän matkailijalle voitaisiin järjestää opas autoon sisälle. Internetin kautta, tietysti.

Olisi aika kätevää ajella läpi Perniön peltomaisemien virtuaalioppaan kertoessa, mitä ikkunasta näkyy. Kännykässä voisi olla myös kartta, josta voisi klikkailla tietoja kylistä, taloista ja tiloista.

Antero Peijonen teki oman työuransa aloittaen Osuusliikkeessä, sitten Nummi-tehtailla ja viimeksi Painovirjamon toisena yrittäjänä.

Kotiseututyöhön hän päätyi tehtyään lintulaskentaa lankomiehensä kanssa 1960-luvulta alkaen. Laskennassa mies alkoi kiinnittää huomiota kotiseudun muuttumiseen.

Sukututkimus vei Peijosen syvemmälle historiaan. Tiedon nälkä kasvoi. Hän kiinnostui myös Perniön murteesta, jota isä-Markus, tämän kaksoisveli Immi ja Saara-täti puhuivat.

Suurempi sykäys kotiseututoiminnassa koitti, kun Perniön kulttuurisihteeri Arja Niinistö-Alanne halusi Perniön museolle uuden tukijalan vuonna 1993. Syntyi kotiseutuyhdistys, jota Peijonen ryhtyi johtamaan ja jonka puheenjohtajana hän toimii edelleen.

– Yhteistyö on ollut tiivistä. Olemme olleet museon kanssa tekemisissä joka vuosi varmasti 15 viime vuoden ajan.

Kotiseutuyhdistys tyhjensi aikanaan muun muassa Nurkkilan koulun vanhasta pienirtaimistosta. Tavarat luetteloitiin ja lahjoitettiin Perniön museolle. Museoon päätyivät myös muutamilta perikunnilta lahjoituksena saadut esineet.

Perniön kotiseutuyhdistys on vuokralla entisessä kunnantalossa. Sen tiloista löytyy arkisto, johon yritetään koota kaikki tieto Perniöstä.

Painovirjamossa painettiin Perniön Lions Clubin joululehteä, ja Antero Peijonen alkoi esitellä yhdessä lionsveljensä kanssa lehdessä paikallisia kartanoita ja maatiloja.

Juttuja ilmestyi säännöllisesti, myöhemmin yksinkin tehden. Peijonen keräsi tietoa, ja jutut pitenivät. Alkoi syntyä kotiseutukirjoja osin yhdessä muiden kirjoittajien kanssa. Kirjoja myy kotiseutuhengessä Perniönseudun lehti.

– En halua olla mikään besserwisser, mutta olen tässä matkalla oppinut koko ajan lisää Perniöstä. Jos opin jotain, siitä ei ole kenellekään mitään iloa, jos en jaa tietoani muille, hän pohtii.

Peijosen innostus syttyy riippumatta siitä, onko asia pieni vai suuri.

Hän on jäljittänyt autoharrastajille vanhoja valokuvia Perniössä käytössä olleista autoista, ja jos joku kyselee tontiltaan löytämästään rautapallosta Perniön Facebook-ryhmässä, Peijonen liittyy pian vastaajien ketjuun.

Kotiseutuneuvos tiesi vastauksen myös Facebookissa tehtyyn kysymykseen ”missähän mahtaa olla Sundströmin Matin Peléltä saama signeerattu jalkapallo nykyään?”. Sehän löytyy kotiseutuyhdistyksen varastosta!

– Olemme miettineet, olisiko Salon kaupungilta mahdollista saada vitriini Perniön liikuntahalliin. Sinne voisi koota näytille Matin urheiluaiheisia muistoja Perniöstä, hän miettii.

Monitoimimies Matti Sundström sai aikanaan Pelén nimmarin palloon. Kuuluisa pallokin on nykyisin kotiseutuyhdistyksen arkistossa.

Salossa tehtiin vuonna 2009 kuntaliitos, ja sen peruja Perniön kunnantalo tuli myyntiin. Osuuskunta Pro Perniö osti talon, ja Perniön kotiseutuyhdistys ilmoitti ensimmäisenä tulevansa taloon vuokralle.

Yhdistyksellä on talossa arkisto, jota sihteeri Paavo Heinonen kehittää ja pitää säntillisessä järjestyksessä.

Arkistossa on paitsi myytäviä kirjoja, esimerkiksi Perniön työ-väenyhdistyksen ja kotiseutuneuvos Vilho Saariluoman kirjastot.

Kotiseutuyhdistys omistaa kaksi muinaispukua, ja arkistosta löytyy myös Perniön viimeisen nimismiehen virkapuku.

– Pyrimme siihen, että kaikki perniöläinen kotiseututieto löytyy arkistosta. Myös kaikki, mikä minulla on kotona, tulee tänne aikanaan, Peijonen lupaa.

Nykyihmisen korvaan koukeroista Perniön murretta Antero Peijonen viljelee muun muassa Facebookissa. Hän sanoo saavansa murteesta paljon palautetta, ja pelkästään positiivista.

– Pidän omaa vireyttäni yllä kirjoittamalla murretta. En ole kuitenkaan mikään murteen puhuja, koska työura vei aikanaan murteen.

Peijonen sanoo ymmärtävänsä hyvin murteen viehätyksen. Se muistuttaa kotiseudusta ja edesmenneistä ihmisistä.

– Murre ruokkii kiinnostusta, ja siitä kysellään paljon. Valitettavasti se on hiljalleen häviämässä.

Antero Peijonen aikoo tehdä oman osuutensa murteen tallettamisessa. Hänellä on yhdessä toisen kirjoittajan kanssa tekeillä kirja, jonka työnimenä on Perniön AaPeeSee.

– Siitä tulee yhdenlainen sanakirja murteeseen, vaikka yhtä oikeaa Perniön murretta ei olekaan. Murre on omanlaistansa Teijolla, Keski-Perniössä ja eteläisissä kylissä.

25 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Maija
9 kuukautta sitten

Latokartanonkoski oli joskus lupakalastusalue. Vieläkö näin on, ja mistä lupia nykyisin saa?

Näin on
9 kuukautta sitten

Mielestäni Helsingin Sanomien muutaman vuoden takainen juttu Mathildedalista ja Teijosta aiheutti kohtuuttoman kovan huomion yhteen paikalliseen kohteeseen. Sen jälkeen autoliikenne päästöineen mutkaisilla paikallisteillä on ollut runsasta ja mökkien hintapyynnöt huipussaan.

Omaa rauhaa ja parempaa yksityisyyttä kaipaavalle Salon alueelta löytyy tuhat muuta hienoa, edullisempaa kohdetta.

Urpo
9 kuukautta sitten
Reply to  Näin on

Varmasti totta. Täytyy silti iloita, että kansallispuiston, Teijon ja Mathildedalin muodostamasta kokonaisuudesta kehittyi nopeasti näin vetovoimainen osa Saloa. Tuosta luopuminen olisi suuri vahinko, ja halvempia mökkejä rauhallisuutta kaipaavalle löytyy muualta.

Minustakin Salosta löytyy lukematon määrä toinen toistaan hienompia kohteita. Niitä ei turisteille aktiivisesti markkinoida, ja osa viehätyksestä liittyykin siihen, että saa itse kohteet etsiä. Sekin on palkitsevaa, että osaa nähdä lähelläkin olevia asioita. Aina ei tarvitse matkustaa kauas.

Salossa ja naapurikunnissa olisi potentiaalia kehittää asioita Teijon seudun esimerkin avulla. Hyviä toteutuksia retkeilyreitistöjen muodossa löytyy muualta Suomesta runsaasti. Korona-ajasta saatu markkinointiapu ja asenteiden muokkaus kohti kestävämpiä ratkaisuja tukee näiden toteutusta.

Volkan
9 kuukautta sitten

Salossa ei ole mitään nähtävää.

Taustatyö
9 kuukautta sitten
Reply to  Volkan

Olisi kiinnostavaa tietää missä Volkan itse asuu.

Volkan
9 kuukautta sitten
Reply to  Taustatyö

En ainakaan sinun kotona. Asun Hangossa. Enkä tiedä, mitä teet tällä tiedolla?

Taustatyö
9 kuukautta sitten
Reply to  Volkan

Kiitos, hajoa Hankoon.

Tavis torilta
9 kuukautta sitten
Reply to  Volkan

Nähtävyyksiä ei voi ollakaan, kun joskus aikojen alussa Salonjoen penkalla ollut tori ja kylä sen ympärillä nimitettiin Salon kauppalaksi.

Ei käynyt Ruotsin kuningasta eikä Venäjän tsaaria paikalla. Siksi ei edes vanhaa Raatihuonetta ole Salossa, vaan muutamassa jopa pienemmässä kaupungissa on.

Tapio Aarnio
9 kuukautta sitten
Reply to  Volkan

Kateellisuutta ilmassa.

Pertti
9 kuukautta sitten
Reply to  Volkan

Kyllä tässä Volkan on väärässä. Tulepa kävelemään Salon pääkatua, näet Suomen rumimman pääkadun rakennusten osalta.

Urpo
9 kuukautta sitten
Reply to  Pertti

Voiko enempää negatiivisuudessa piehtaroida.

Uimahalli ja päiväkoti jo ylittivät valtakunnallisen uutiskynnyksen. Kun Hesari vielä tekisi jutun tällaisesta elämänasenteesta, ruuhkauttaisi Mathildedalin turistit keskustankin ja veisivät meidän parkkipaikat käydessään katsomassa tätä uskomattoman synkkämielistä porukkaa, jollaista ei muualta Suomesta löydy.

Pertti
9 kuukautta sitten
Reply to  Urpo

Heh, Heh. Onko totuuden kertominen negatiivistä. Pitäisikö sanoa: hieno pääkatu?

Salossa on iltatori, mutta se ei ole nähtävyys, koska se on vain kesäisin ja kerran viikossa. En parhaalla tahdollakaan löydä Salosta muuta nähtävää, jollei Halikkoa oteta mukaan. Sieltä löytyy vähän kartanoita, niitä on kyllä muuallakin.

Tyhmyydestä hesarin pitäisi kirjoittaa ja silmien sulkemisesta ”muotikadusta”.

Mä vaan
9 kuukautta sitten
Reply to  Urpo

Tsot Tsot. Pessimismipäivät on Puolangalla.
1.1.-31,12.joka vuosi.

Kirsberry
9 kuukautta sitten

Kuules Volkan, täällä on paljon nähtävää ja vielä enemmän tehtävää, jos on kiinnostunut kulttuurista, urheilusta ja ulkoilusta. Hangossa on hienot biitsit ja? Niin, pääseehän sieltä Bengtskäriin, mikä on upea kohde. Mutta kun kesä on mennyt, niin mitä sitten?

Täällä on teatterit, konsertit, upeat museot, LP Viesti ja Vilpas Vikings! Ja enpä muista nähneeni täällä jalkapallossakaan joukkueita Hangosta. Niin ja meinasi jo unohtua, että kaupoista löytyy kaikkea, lisäksi Suomen paras iltatori esiintyjineen ja kirsikkana vielä maksuton pysäköinti keskellä kaikkea. Että silleen.

Petroškoi
9 kuukautta sitten
Reply to  Kirsberry

Eikä pidä unohtaa Eino Heinon taloa tai kauppakeskus Linjuria. Myös Kelan edusta nähtävyys sinänsä.

Volkan
9 kuukautta sitten
Reply to  Petroškoi

Tuo oli hyvä. Kiitos Petreskoi kirjoituksestasi. Ja Kirsberry, edelleen Salossa ei ole mitään tekemistä. Yhtälailla talvellakaan täällä ei ole mitään tekemistä. Voisitte vähän keskittyä kaupungin työolosuhteiden parantamiseen.

Quattro
9 kuukautta sitten
Reply to  Volkan

Kaikennäköisiä renkaanpotkijoita siellä Hangossa onkin. Oli ihan pakko käydä katsomassa onko paikallislehdessä kommenttiosiota. Eipä ollut, voisitte vähän keskittyä.

Hangon keksi
9 kuukautta sitten
Reply to  Volkan

Mitenkäs ne Hangon työolosuhteet? Ja tekemiset, kerro niistä.

MDI
9 kuukautta sitten
Reply to  Petroškoi

Älä unohda entistä mikä lie agrimarkettia tai viljasiiloja, kaikki saa rapistua keskellä kaupunkia. Eino Heino on jo käsite, kohta samaa on Kauno-Leninki tai entinen Kone-Glans Helsingintiellä.

Salon rakennusvalvontaa ei tunnu pätkääkään kiinnostavan rakennusvalvonta, miksi? Kaupunki voisi korottaa reilusti kiinteistöveroa niillä kiinteistöillä, joilla on kaavan mukaista rakennusoikeutta käyttämättä.

Marko
9 kuukautta sitten
Reply to  MDI

Kun on niin kamala kaupunki tämä Salo, niin mitä asutte täällä, muuttakaa sinne Hankoon marisemaan.

Luultavasti ette ole elämänne aikana käyneet paljon muualla, niin jospa lähtisitte toivioretkelle Suomea kiertämään, siis ainakin Hankoon asti. Pysyvästi!

Mikä asia paranee jatkuvalla ruikutuksella, miettikää sitä. Vaikka kuinka menette Eino Heinon entisen liikkeen eteen parkumaan, niin talo ei suoristu.

Volkan
9 kuukautta sitten
Reply to  Marko

Kukaan ei puhunut, että Suomessa ei olisi kauniita paikkoja. Nyt puhutaan nimeomaan Salosta. Salo ei ole mielestäni mitenkään kehittyvä tai kaunis kaupunki. Ihmisiä ei ajatella, eikä olekaan mitään työpaikkoja. Salossa ihmiset katselevat 100 metrin päästä, että kuka sieltä nyt tulee. Salo on yksi juorujen kaupunki. Ihmiset täällä vaan nielevät kaiken ja väittävät, että kaikki on hyvin ja ihmisillä on tekemistä. Sitten kun katson seinän toiselta puolelta, niin ihmisiä jonottaa Kelan edustalla cittarille asti. Hyvät kadun näkymät oikeasti. Jatkakaa saman malliin. Kaupunki rahastaa kaupungintalolle kaksi miljoonaa euroa, mutta kun puhutaan työpaikkojen lisäämisestä, niin ei pystytä edes keskustelemaan asiasta. Sitten tullaan tänne… Lue lisää »

Pertti
9 kuukautta sitten
Reply to  Marko

Se on ikävää todeta, että jos Salossa on enemmän tämän tyyppisiä kavereita, tämä ei voikaan kehittyä. Avoin keskustelu ja kritisointi on aina kehityksen alku. Ensin pitää todeta ja hyväksyä nykyinen tilanne ennen kuin voi muutos parempaan alkaa.

Toivottavasti tällaisia purkauksia kuin Markolta ei tulisi kovin monilta. Volkan on mielestäni oikeassa monissa asioissa. Kannattaa ottaa opiksi. Kaikki viisaus ei ole muutaman tyypin varassa, jotka kehottavat muuttamaan pois.

Kenelle lähetän laskun?
9 kuukautta sitten
Reply to  Pertti

Kahvit purskahti näppikselle.

-60 luvun nuori
9 kuukautta sitten
Reply to  Pertti

Tietääkö kukaan, miten Salon pitäisi kehittyä? Onko minkälaista vinkkiä esittää? Maapohja on sellaista, ettei nykyistä korkeammista kerrostaloista kannata haaveilla. Muistan, miten vilkasta Salossa oli jo ennen Nokiaakin. Silloin oli monia eri alojen tuotantolaitoksia ja niiden myötä tuhansia työpaikkoja. Turun- ja Helsingintie varrella oli kauppoja ja liikkeitä joka ikisessä tilassa, jotka nyt ovat tyhjiä. 2000-luku tuli ja vei alkaneet muutokset lopullisesti tähän päivään.

Petroškoi
9 kuukautta sitten
Reply to  MDI

Pitäähän se nyt legendaarinen Hankkijan oranssi peltihalli löytyä jokaisesta kunnon kyläkeskuksesta.