Kirsi valitsee kasvit, Pasi kaivaa kuopat – Salmisten palkittu piha Paimiossa ei valmistu koskaan

0
Pasi Salminen kaivaa kuopat, Kirsi Salminen istuttaa kasvit. Sinikukkainen ritarinkannus muuttaa uuteen paikkaan, taustalla syyshortensia Polar bear.

Omakotitalon lipputangossa liehuu punakeltainen Paimio-viiri. Kirsi ja Pasi Salminen saivat sen viime vuonna palkinnoksi Paimion kaunein kotipiha -kilpailussa.

– Voitimme pienten pihojen sarjan. Kilpailu oli jaettu kahtia pieniin ja isoihin pihoihin, Kirsi Salminen kertoo.

Tänä kesänä moni kävijä on saanut ihastella pihaa sekä Avoimet puutarhat -päivänä kesäkuussa että Paimion palkitut pihat -kierroksella elokuussa. Varjoisat käytävät ja monimuotoiset vihreät lehdet ovat kauniita niin helteellä kuin sateellakin. Vielä nyt kesän lopulla löytyy myös kukkijoita.

Ihan pieni Salmisten piha ei sentään ole, noin 1 300 neliötä, ja se tuntuu kokoaan suuremmalta, sillä erilaisia alueita on paljon.

– Ensin teimme nurmikkoa, ja sitten se on pala palalta lähtenyt pois, Pasi Salminen nauraa.

Pariskunnan työnjako on selvä: Kirsi valitsee ja istuttaa kasvit, Pasi kaivaa kasveille kuopat, leikkaa ruohon ja rakentaa kaiken, kuten terassit ja kivireunukset.

– Se palkitsee, kun näkee kättensä jäljen. En tiedä edes kaikkien kasvien nimiä, mutta teen kuopan, kun paikan merkiksi ilmestyy keppi, Pasi sanoo.

 

URAKKA ALKOI 25 vuotta sitten. Pariskunta muutti kahden pienen lapsen kanssa taloon, jonka tontti oli mäntymetsäpohjaa.

– Pihalla oli maa-ampiaisia, ja halusimme saada lapsille turvallista tilaa, Kirsi Salminen muistelee.

Tehtiin kaksi kukkapenkkiä ja jonkin verran nurmikkoaluetta.

– Muistan ajatelleeni silloin, että nyt tämä on valmis! Mutta eihän tämä ole koskaan valmis, ja rakastan juuri tekemistä.

Aina on jotakin uusittavaa, täytyy jakaa kasveja täyttyneistä kukkapenkeistä ja vaihtaa sellaisten paikkoja, jotka eivät viihdy tai valtaavat liikaa tilaa. Vielä johonkin väliin mahtuu uuttakin.

Pariskunta ei ollut viherpeukaloita ennestään, mutta tekeminen on opettanut.

– Ympärillä oli innokkaita naapureita laittamassa pihojaan, ja tässäkin oli joitakin kasveja, Kirsi kertoo.

– Naapureille näki joka suuntaan, ja se oli silloin hyvä, kun lapset leikkivät keskenään. Yhteistyössä laitoimme rajan tuntumaan polveilevasti kasveja, emme halunneet selkeää aitaa.

Takareunasta piha rajoittuu kaupungin metsään. Rajalle istutetuista alppiruusuista on kasvanut korkea viherseinä.

 

Kirsi ja Pasi Salminen malttavat joskus pysähtyä riippumattoihin. Mustikat koivujen ympärillä ovat pihan alkuperäisiä kasveja.
Lehdet ja kukat muodostavat yhdessä asetelmia, pallohortensia Bountyn seurana purppuraheisiangervo Diabolo ja valkovihreä kuunlilja.
Pihalla on paljon kiviasetelmia ja koristeita. Betonikurpitsan ja -ruukun takana on pikkujasmike, ruukussa pikkutöyhtöangervo.
Puutarhatyö pitää kuntoa yllä, Kirsi Salminen sanoo. Kotkansiipisaniaisen viereen on istutettu Haaga- ja Pernilla-alppiruusut, valkokirjavalehtinen kasvi on rotkolemmikki Sea heart.

 

PIHAN RAKENNELMAT syntyivät aluksi lasten ehdoilla: leikkimökki, hiekkalaatikko, paikka trampoliinille. Ne saivat välillä väistyä kolmen lapsen kasvaessa, mutta nyt pihalla on taas uudet leikkijät.

– Olemme toisella kierroksella, isovanhempia. Taas piti tehdä hiekkalaatikko, mutta tein siihen suljettavan kannen, Pasi Salminen kertoo.

Tämän vuoden uutuus on ollut kasvilaatikot, joissa on hoidettu lastenlasten kanssa mansikoita ja herneitä. Seuraavaksi täytyy taas sisustaa leikkimökki, joka on välillä ollut varastona. Se ja moni muu pihan rakennelma on syntynyt alun perin kuvien inspiroimana.

– Kirsillä oli usein jokin valokuva. Japanilaista porttia piti kyllä parannella kuvasta.

Portissa kiipeilee kärhö, joka heräsi eloon tämän kesän säässä.

– Viime vuonna luulin jo sen kadonneen. Aiemmin portissa oli hunajaruusu, jonka piti olla kestävä, mutta ei se kestänyt, Kirsi kertoo.

Ne saavat kasvaa, jotka menestyvät. Stressiä pariskunta ei halua puutarhastaan ottaa.

– Teemme mitä ehdimme, ja esimerkiksi helteessä jätimme yhden kukkapenkin uusimisen kesken. Tämän ei ole tarkoitus olla stressin aiheuttaja vaan stressinpurkupaikka.

 

KUN LÄHTÖKOHTANA oli metsäpohja, kasvupaikka on hyvä erityisesti happaman maan kasveille, kuten alppiruusuille, atsaleoille ja hortensioille.

Vaikka Kirsi Salminen varmaan tunnistaisi muutenkin jokaisen kasvin, maassa on nimilappuja, joita on laitettu puutarhatapahtumia varten. Niistä on hyvä tarkistaa: vain puolen metrin korkuiseksi jäävä alppiruusu on Elviira, valkokukkainen pallohortensia Bounty, iso kuunlilja Sum and substance…

– Suosikkiatsaleani on Ruususen uni, siinä on kerrotut vaaleanpunaiset kukat, Kirsi kertoo.

Nyt loppukesästä alppiruusut ja atsaleat eivät kuki, mutta ovat kauniita vihreinäkin. Vaikka tavoitteena onkin, että aina jokin kukkii, kauniita yhdistelmiä syntyy myös lehdistä.

– Pidän siitä, että on erivärisiä ja erimuotoisia lehtiä, kuten keijunkukilla ja kuunliljoilla. Valkokirjavat lehdet tuovat valoa varjoisaan paikkaan.

Kasvilajien määrää Salmiset eivät osaa sanoa. Niitä on sadoittain.

– Kun aloitimme, kävin kaikki perennanvaihtotorit ja puutarhojen alennusmyynnit. Nyt pitää jo hillitä. Olen puutarhaliikkeessä kuin lapsi karkkikaupassa, kaikkea ei voi ostaa. Omistakin pitää jo jakaa muille, Kirsi kertoo.

– Purkitan kaiken maasta nostetun odottamaan, jos löytyisi paikka omista penkeistä. Jos ei, annetaan eteenpäin. En raaski heittää mitään kompostiin.

Talon nurkalla ollutta suurta kuustakaan ei haluttu kaataa ennen kuin sille oli käyttöä tiedossa.

– Se oli niin kaunis, että kelpasi Paimion kaupungin joulukuuseksi.

 

Kuunliljoissa on erivärisiä lehtiä, Piecimont goldissa melkein keltaiset. Pieni alppiruusu on Kaino.
Kirsi Salminen on tehnyt raparperinlehdistä betonitöitä paimiolaisen Sallan pajan kursseilla.
Hauskoja koristeita löytyy eri paikoista. Mäntyyn kiipeää oravaveistos.
Pallohortensia Sweet Annabelle ja muut hortensiat viihtyvät vanhalla metsäpohjalla.

 

VIIMEKSI istutettujen taimien juurilla näkyy maan sisään meneviä putkenpäitä. Ne auttavat kastelussa.

– Pyrimme siihen, että ensimmäisen vuoden jälkeen perennoja ja pensaita ei paljoa kastella. Juuripaakun viereen pistetyn kasteluputken idea on, että kasvi kasvattaisi juuria alaspäin. Päältä kastellen vesi jää helposti pintaan, Kirsi selittää.

Talveksi putki poistetaan, ettei se vie routaa juuristoon, ja sitten kasvin pitäisi jo pärjätä ilman.

– Tavoitteena on yleensäkin helppous. Vaikka puutarhanhoito on kivaa, ylimääräiset vaivat voi jättää pois. Siksi esimerkiksi kukkapenkkien reunat on kivetty niin, ettei niitä tarvitse leikata trimmerillä.

Täysiin kukkapenkkeihin rikkaruohoja ei mahdu, mutta uusittaessa täytyy tarkkailla tyhjiä multakohtia. Kirsi nyppäisee ohimennen rikkaruohon. Kun ne ottaa pois aina kun näkee, niitä ei kerry.

Pasi näyttää puolestaan, miten sepelikäytävät pidetään puhtaana:

– Se onnistuu ennakoimalla. Kun käytäviä käy haralla läpi, piilossa olevat siemenet lähtevät, eikä tarvitse kitkeä.

Joskus pariskunta ehtii pihan kahteen riippumattoon loikoilemaan.

– Usein käy niin, että hetken katselee riippumatossa lintuja, mutta sitten tulee taas kasveista idea, jota on mentävä tutkimaan, Kirsi sanoo.

 

LISÄMAHDOLLISUUKSIA uusiin kokeiluihin antavat kesäkukat, jotka on joka tapauksessa aina uusittava.

– Meillä on ollut paljon petunioita ja miljoonakelloja, mutta nyt löysin Sauvon Kukkakellarista erilaisia kasveja, Kirsi Salminen kertoo.

Ruukuissa on nyt tummanpunalehtisiä papukaijalehtiä ja niiden seurana kaunokaisia. Terassilla koristehirssit kasvattavat tähkiään. Kirsi miettii, onnistuisiko palmumaisten verililjapuiden talvettaminen.

– Talostamme puuttuu siihen sopiva viileä tila. Pelargoneja talvetin pitkään sisällä.

Kasvien keskellä on myös erilaisia koristeita, kuten eläinveistoksia. Japanilaista porttia vahtii puinen metso, jonka on tehnyt Pasin tädin mies Esko Nummela. Varaston edessä oleva karhu on moottorisahaveistoksistaan tunnetun paimiolaisen Väinö Ojan käsialaa.

– Hankimme sen isälleni, jolla oli mökki Karhunpäässä. Kun mökki myytiin, karhu palasi Paimioon, Kirsi kertoo.

Betoni- ja risutöitä Kirsi on opetellut tekemään paimiolaisen Salla Axelinin Sallan pajan kursseilla. Siellä on syntynyt esimerkiksi raparperinlehtilaattoja ja lintujen kylpyallas.

– Allas tehtiin niin, että raparperinlehti aseteltiin hiekkakasan päälle. Sen päälle valettiin betoni, joka sai kuivua viikon.

Kaiken tämän mahdollistamiseksi tärkeää on, että kesällä ehtii harrastaa. Salmiset ovat molemmat alakoulun luokanopettajia, ja vieläpä samassa koulussa.

– Olen ollut Sauvossa opettajana vuodesta 1992 ja Pasi vuodesta 1993. Meidän piti olla siellä vain hetken valmistuttuamme, mutta olemme edelleen, Kirsi kertoo.

– Ajattelin jossain vaiheessa puutarhuriksi kouluttautumista, mutta silloin olisin ihanan kesän töissä muualla, enkä ehtisi omaan pihaan. Ehkä tämä työnä ei olisikaan enää niin palkitsevaa ja rentouttavaa kuin harrastuksena.

 

Vihreissä kasveissa riittää loputtomasti muotoja. Koristeheinät pääsevät oikeuksiinsa kivien keskellä.
Sinipiikkiputki kuuluu loppukesän kukkijoihin, taustalla syysleimukukka.
Verililjapuu on uusi kokeilu kesän ruukkukasvina. Se on tarkoitus ottaa talveksi sisälle.
Kirsi Salminen malttaa joskus pysähtyä riippumattoon. Suurimmat alppiruusut ovat kasvaneet nelimetrisiksi.