Sää ei suosinut Teijon ruukkialuetta lauantaina, mutta kävijöitä tuntui silti riittävän Wanhanajan markkinoiden ensimmäisenä päivänä. Masuunin ympäristöön kokoontui jo kuudetta kertaa useita kymmeniä myyjiä, joilla oli kojuissaan runsain mitoin erilaisia käsityötuotteita.
Kiploksin Piia Torniainen oli saapunut paikalle myymään valkosipulia. Torniainen on viljellyt valkosipulia parikymmentä vuotta ja kiertää suomalaisilla markkinoilla kauppaamassa tuotteitaan.
– Meillä on myynnissä valkosipulia leteittäin ja nipuittain. Myyn myös marinoituja kynsiä purkissa, mutta ne eivät ole meidän itse valmistamia, Torniainen kertoo.
Kaupankäynnin ohella Torniainen kertoo jakavansa myös vinkkejä. Esimerkiksi nipuissa myytävät Messidor-valkosipulit voi istuttaa omalle kasvimaalle. Sipuleita voi kylvää kahdesti vuodessa: syksyisin ja keväisin.
– Maku vaihtelee lajikkeen ja kylvöajan perusteella. Kasvukausi on viljelyn kriittisintä aikaa. Tänä keväänä oli kuivaa, mutta pystyimme onneksi kastelemaan sipuleitamme, Torniainen selittää.
Kun kojulla ei ole ruuhkaa, Torniainen punoo valkosipuleita leteille. Hän on punonut kaikki myynnissä olevat letit itse. Viljely on Torniaisen mukaan käsityötä alusta loppuun.
– Valkosipulit täytyy istuttaa, nostaa, kuoria ja letittää käsin. Mielestäni suomalaiset valkosipulit säilyvät paremmin kuin vaikka kaupassa myytävät kiinalaiset, Torniainen kertoo.
Mikä sitten on paras tapa valkosipulien säilytykseen?
– Parhaiten ne säilyvät kuivassa ja tasalämpöisessä ympäristössä. Sipulit eivät viihdy kosteissa kellareissa tai jääkaapissa, Torniainen tietää.
Harmonikansoittaja Samu-Markus Pyykkö viihdytti kävijöitä aamusta asti esiintymislavalla. Lavan vieressä sijaitsevassa kojussa Mikko Snellman kauppasi itse tekemiään naru- ja köysituotteita.
– Olen tehnyt kaikki tuotteet itse, mutta olen myös valmistanut niissä käyttämäni köydet. Ryhdyin itse asiassa alun perin punomaan köysiä siksi, etten löytänyt tarpeeksi laadukasta köyttä käsitöihini, Snellman kertoo.
Köyden valmistaminen on Snellmanin mukaan ollut ennen taito, joka miltei jokaisen täytyi osata. Yleisin materiaali oli hamppu, jota jokainen talonpoika Snellmanin kertoman mukaan viljeli juuri köyden valmistamiseen.
– Muitakin materiaaleja toki käytettiin, sillä maailmassa ei ole kuitua, josta köyttä ei olisi joskus tehty. Periaatteessa köysi on vain hirvittävän paksu lanka: kuiduista tehdään lankaa, langoista säikeitä ja säikeistä köysi, Snellman kuvailee.
Markkinoilla voi nähdä köyden valmistusta paikan päällä. Ensin kuiduista valmistetaan lankaa laitteella, jonka mallin Snellman on kopioinut Maarianhaminan merimuseosta. Kun lanka on valmista, siitä voidaan lähteä punomaan köyttä.
– Kampea pyöritetään aina eri suuntaan jokaista kerrosta varten, jotta köydestä tulee tukeva. Köysitehtaat olivat aikanaan todella pitkiä rakennuksia, sillä 200 metrin köyttä varten tarvitaan 300 metrin mittainen lanka, Snellman tietää.
Kun köysi on saanut lopullisen muotonsa, sitä täytyy vielä vetää, jotta se rentoutuu käyttövalmiiksi. Köyttä valmistettiin Snellmanin esittelemällä tekniikalla vielä 1900-alkupuolelle asti. Hänkin käyttää nykyään moottoroitua rukkia köysiensä valmistamiseen.
– Tämäkin taito meinasi kadota höyrylaivojen mukana. Mielestäni on tärkeä pitää köydenpunomisen käsityöperinnettä yllä, Snellman kertoo.
Aamupäivällä alkanut tihkusade paheni rankaksi sadekuuroksi yhdentoista aikaan. Onneksi Teijon juhlatilassa riitti myös nähtävää. Salin puolella pyöri Winha tarina -dokumenttielokuva, joka kertoo Teijon moottorikelkkateollisuudesta.
Ainakin kymmenen minuutin katsomisen perusteella dokumentti oli taitavasti tehty ja avasi mielenkiintoisesti Suomen moottorikelkkapiirien historiaa. Rakennuksen ulkopuolella on myös nähtävissä aito Winha-moottorikelkka.
Juhlatilan loungen puolella Klovni Oho eli Karoliina Turkka valmisteli lasten sirkustyöpajoja asettelemalla esille sirkusvälineitä ja esiintymisasuja. Perheensä kanssa markkinoille tullut Konsta Raute sai kokeilla voimistelunauhaa jo ennen varsinaista ohjelmaa.
– Konsta täyttää ensi viikolla kaksi vuotta. Emme varmaan osallistu siis itse työpajaan, äiti Essi Gustafsson kertoo.
Essi Gustafsson saapui Salosta markkinoille poikansa ja vanhempiensa Risto ja Teija Gustafssonin kanssa. Tähän mennessä kojuilta on tarttunut mukaan yksi hiuspanta. Klovni ojentaa isoisälle tikun päässä pyöriteltävän lautasen kokeiltavaksi, kun jongleeraus ei ota sujuakseen.
– Sirkuksessa käy helposti niin että ei ensin onnistu. Silloin pitää sanoa ”Oho” ja kokeilla sen jälkeen uudestaan, klovnina toimiva Karoliina Turkka kertoo.
Turkan päivän ohjelmassa on kaksi lapsille suunnattua sirkustyöpajaa ja lisäksi Haloohaloo-esitys. Jos sää antaa myöten, esitys pidetään ulkona, sillä sisälle katsojia voidaan ottaa vain kymmenen.
Markkinat jatkuvat sunnuntaina aamukymmenestä neljään iltapäivällä. Säätiedotus lupaa sadetta toisellekin päivälle, mutta se tuskin latistaa tunnelmaa.
