Somerolaistilalla viimeisetkin häkit purettu – EU alkaa sorvata häkkieläintuotannosta luopumista. – Tätä kohti ollaan jo menossa Suomessa, sanoo MTK:n asiantuntijaeläinlääkäri.

0
Somerolaisella Peltoniemen tilalla ulkokanala on ollut jo vuodesta 2013. Rinnalla ollut virikehäkkikanala lopettiin tänä vuonna. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Somerolaisella Peltoniemen tilalla virikehäkkikanalan häkit on purettu ja pinottu ulos. Päätös virikehäkkikanalan lopettamisesta syntyi tänä vuonna monestakin eri syystä, muun muassa alhaisen tuottajahinnan.

– Syinä oli hinta ja se, että tilattuja uusia kanoja ei saatu.

– Nuorikoiden (kanojen) saatavuudessa oli muutenkin haasteita, joten päätimme kasvattaa itse munivat kanat, tilan isäntä Heikki Tuominen selittää.

Taustalla oli myös tieto siitä, että virikehäkkikanalan tulevaisuus olisi ollut vaikeaa sen jälkeen, kun isot kaupan keskusliikkeet olisivat lopettaneet virikehäkkikanaloiden munien myynnin muutaman vuoden päästä.

Se somerolaistilan päätöstä tehtäessä ei vielä ollut tiedossa, että EU:ssa aletaan sorvata lainsäädäntöä tuotantoeläinten häkkikasvatuksesta luopumiseksi vuoteen 2027 mennessä. Tämä koskettaisi Suomessa etenkin virikehäkkikanaloita sekä sikatiloja, joissa käytetään porsitushäkkejä.

– Suomen kannalta tässä ei ole mitään dramatiikkaa, sillä trendi on selkeästi siihen suuntaan, että häkeistä ollaan luopumassa, sanoo Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) asiantuntijaeläinlääkäri Leena Suojala.

Esimerkiksi kaikki uudet emakkosikalat rakennetaan sellaisiksi, että porsitus voidaan järjestää ilman häkkejä.

– Näitä on noin 30–40 prosenttia emakkosikaloista, Suojala arvioi.

Kananmunantuottajat ovat edenneet rivakampaa tahtia: Siipikarjaliiton mukaan Suomessa tuotetuista kananmunista enää puolet on tuotettu virikehäkkikanaloissa.

Suojala muistuttaa, että vaikka emakkosikaloissa käytetäänkin porsitushäkkejä, emakot ovat niissä lyhyimmillään vain muutaman päivän. Kesto vaihtelee sen mukaan, mitä tuottaja arvioi olevan tarpeen porsaiden turvallisuuden kannalta.

Vaaranahan on, että pikkupossut jäävät monta kertaa isomman emän alle. Suojala sanoo, että jos porsitushäkkiä ei käytetä, tarvitaan muita ratkaisuja. Porsaiden on esimerkiksi päästävä suojaan emältä.

Salossa ja Somerolla EU:n mahdollinen lainsäädäntö koskettaisi niitä tiloja, joilla häkkejä käytetään tuotannossa. Esimerkiksi kananmunapuolella on jo siirrytty osin tai kokonaan pois häkeistä.

Ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan Salossa on kahdeksan kananmunia tuottavaa tilaa ja kuusi puhtaasti porsastuotantoon erikoistunutta tilaa. Somerolla vastaavat luvut ovat 15 kanatilaa ja yhdeksän emakkosikalaa eli sikaloita, jotka tuottavat porsaita.

Porsastuotantoa saattaa olla myös yhdistelmäsikaloissa.

Kananmunantuottajista osa on jo luopunut häkeistä osin tai kokonaan. Esimerkiksi somerolaisella Peltoniemen tilalla huomattiin jo kauan sitten, mihin suuntaan ollaan menossa, mutta muutosvauhtia ei aavistettu.

– Ei sitä osannut arvioida, että virkehäkkikanala loppuu niin äkkiä, Tuominen sanoo.

Kanalan investointeihin on tarvittu aikoinaan lainaa eikä tätä edes ole saatu kuoletettua, kun laitteet joudutaan romuttamaan tarpeettomina.

– Vaihdoimme virikehäkkikanalaan vuonna 2009, jonka jälkeen pelkästään laitteiden käyttöikä olisi ollut 25–30 vuotta, Tuominen sanoo.

Peltoniemen tilalla vetovastuun vuonna 2003 ottaneet Heikki ja Outi Tuominen aloittivat kananmunantuotannon perinteisessä häkkikanalassa.

Muutostahti tilalla on ollut rivakkaa. Virikehäkkikanalan rinnalle perustettiin pian lattiakakanala, joka muuttui jo vuonna 2013 ulkokanalaksi.

– Olin Ruotsissa tutustumassa ulkokanalatuotantoon, Tuominen kertoo.

Hän sanoo, että totta kai ulkokanalaan päädyttäessä taloudelliset asiat painoivat, mutta myös ajatus siitä, että kanat tepastelevat ulkona vapaina, oli kiehtova.

Ulkokanalassakin kanoilla on oma rytmi. Ne päästetään aamulla muninnan jälkeen ulos ja otetaan illalla sisälle noin tuntia ennen niiden nukkumaan menoa.

– Kuuden jälkeen sammutetaan valot, Tuominen jatkaa.

Ulkona tepastelevat kanat syövät myös luonnonravintoa, mutta niiden pääasiallinen ruoka on omalla tilalla kasvatettua ohraa, vehnää, kauraa ja vähän hernettä. Lisäksi tarvitaan ostettuna valkuaistäydennystä, vitamiineja ja kivennäisaineita.

Ravinteet kiertävät tilalla, sillä kananlanta päätyy lopulta peltoon ravinteiksi.

Ulkona kanojen tila on reilun viiden hehtaarin kokoinen.

– Ne käyttävät siitä vain noin kymmenen prosenttia, Tuominen arvioi.

Ulkoilutilaan on istutettu omenapuita, joista putoilevia omenoita kanat nokkivat. Ne tykkäävät ottaa myös hiekkakylpyjä kanalan seinustalla.

– Kanat pysyvät nyt paremmassa sulassa, Tuominen on huomannut.

Hän sanoo, että toki kanat kuluttavat enemmän ruokaa, kun ne liikkuvat enemmän. Ne ovat kuitenkin liikunnan ansiosta vahvempia.

Osa kanoista huomaa välillä senkin, että siivet voivat kantaa pitkälle, joten ne lähtevät karkuteille.

– Ne lentävät joskus kanalankin ylitse, Tuominen kuvailee.

Korkea verkkoaita ei pidättele myöskään petoja, joista kettu on joskus ollut riesana.

Keskusliikkeiden päätökset kiihdyttäneet virikehäkeistä luopumista

Virikehäkkikanaloista luopuminen on jo käynnissä Suomessa. Tähän vaikuttavat kauppojen keskusliikkeiden päätökset. Kesko on ilmoittanut lopettavansa virikehäkkimunien myynnin vuodesta 2025 ja S-ryhmä vuodesta 2026. Lidl on lopettanut jo aiemmin virikehäkkimunien myynnin.

– On selvää, että se on kiihdyttänyt virikehäkeistä luopumista, sanoo toiminnanjohtaja Hanna Hamina Siipikarjaliitosta.

Koska suunta häkeistä luopumiseen on Suomessa jo menossa, ei EU:n mahdollisella häkkikasvatuskiellolla olisi Haminan mielestä enää suurta vaikutusta Suomeen.

Toki se lopettaisi virikehäkkimunien tuotannon jäsenmaissa. Muussa tapauksessa Hamina uskoo, että Suomeen olisi jäänyt jonkin verran virikehäkkikanaloita keskusliikkeiden päätöksistä huolimatta.

– Virikehäkkikanojen munia menisi yhä vientiin sekä elintarviketeollisuuteen, hän selittää.

Hän muistuttaa myös, että EU:n ulkopuolella yleisin kananmunien tuotantomuoto on perinteinen häkkituotanto, joka on ollut EU:ssa kiellettyä vuodesta 2012 alkaen.

Hamina sanoo, että joissakin EU-maissa yli 90 prosenttia kananmunista tulee virikehäkkikanaloista. Hän ei uskokaan, että mahdollinen virikehäkit kieltävä lainsäädäntö tulisi voimaan ilman siirtymäaikoja.

Suomalaisista kananmunista noin 50 prosenttia tulee virikehäkkikanaloista, noin 40 prosenttia lattiakanaloista, noin kolme prosenttia ulkokanaloista ja noin kahdeksan prosenttia luomukanaloista.

Suomalainen kananmunatuotanto on noin prosentti EU:n koko kananmunatuotannosta.

Kananmunan tuotanto kasvanut huippulukemiin

Suomessa tuotettiin viime vuonna kananmunia noin 77 miljoonaa kiloa, mikä on korkein määrä sitten 1980-luvun.

– Kananmunien kulutus on kasvanut, selittää toiminnanjohtaja Hanna Hamina Siipikarjaliitosta.

Hän sanoo kulutuksen nousseen Suomessa jo 12,5 kiloon asukasta kohden vuodessa.

Kananmunan kulutus on ollut jo pitkään kasvussa. Syynä Haminan mukaan on muun muassa se, että kananmuna on edullinen ja monipuolinen ruoka.

– Kananmunan terveellisyydestä on myös saatu uutta tietoa, hän lisää.

Kananmunissa on muun muassa erilaisia vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita.

Viimeisin kananmunille myönteinen uutinen saatiin alkukesällä, jolloin julkaistiin Luonnonvarakeskuksen tutkimus kananmunien ympäristövaikutuksista.

– Kananmunan hiilijalanjälki on yksi eläinproteiinien alhaisimmista, Hamina sanoo.