Suomenhevosesta saa maitoakin – Kylämäen hevostilalla Marttilassa kehitetään tammanmaidon tuotantoa

0
Suomenhevostamma Prittakitistä herui tilkka maitoa heti sisälle tultua, mutta tunnin ero varsasta voisi tuottaa jo litran, Elina Kylämäki kertoo. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Vähän epäilyttää, kun Elina Kylämäki tarjoaa maitolasia. Hän on tuonut laitumelta talliin suomenhevostamma Prittakitin ja lypsänyt kannuun maitoa, kun tamma on rauhassa syönyt heinää. Hevosenmaito tuo mielikuvan aasialaisesta kumissista, joka ei ole hyvänmakuisen maineessa.

Tämä on kuitenkin tuoretta maitoa. Maistan, ja vaikutelma on yllättävän raikas, maku hieman erilainen kuin lehmänmaidolla.

– Tammanmaito on makeaa, sokeripitoisuus on suurempi kuin lehmänmaidossa. Varsa tarvitsee paljon energiaa kasvaakseen kesän aikana niin, että pärjää sitten ilman äitiä, Kylämäki kertoo.

Vaikka hevosenmaitoa ei ole Suomessa paljoa käytetty ihmisravintona, sen sopivuus ihmiselle on kuitenkin tunnettu pitkään.

– Se on proteiinikoostumukseltaan lähellä ihmisenmaitoa. Kun sota-aikana ei saatu äidinmaidonvastiketta, Ypäjällä lypsettiin tammanmaitoa Lastenklinikalle.

Elina Kylämäki ja hänen veljensä Juha Kylämäki pitävät hevostilaa Marttilassa. He ovat toistaiseksi kokeilleet maidontuotantoa pienessä mittakaavassa tilan muun hevostoiminnan eli kasvatuksen ja ratsastuksen ohella.

Ensi vuonna maidontuotantoa on tarkoitus laajentaa. Ajatuksia oli jo tälle kesälle, joka kuitenkin on kulunut siittolan kiireissä.

Kylämäen tammanmaidosta tehdään Hummeli-ihovoidetta ja -saippuaa. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Suomenhevosten kysyntä on viime aikoina ollut kasvussa. Se on näkynyt käytännössä Elina Kylämäen työssä: varsat ovat käyneet kaupaksi ja astutuksia on riittänyt.

– Meille on keskittynyt suomenhevosratsujen siittolatoiminta. Olemme palvelleet jo reilut 150 tammaa, ja kausi on vielä kesken.

Oreja on käytössä tänä kesänä 15. Yksi niistä on tilan oma 22-vuotias Jämpti, jonka voi nähdä myös kärryjen edessä esimerkiksi hääkeikoilla.

Suomenhevosia on noin 20 000. Rodun kantakirja perustettiin 1907, ja nykyään jalostussuuntia on neljä: juoksija-, ratsu-, työ- ja pienhevoset. Huipussaan suomenhevosten määrä oli 1950-luvulla yli 400 000, vähimmillään 1980-luvulla vain 14 000.

Tilalla astuvien orien määrä kertoo siitä jalostuksen nykyajatuksesta, että pienen rodun perimää kannattaa säilyttää mahdollisimman laajasti.

– Jonkin aikaa sitten suosituimmilla ravurioreilla saattoi olla 150 tammaa vuodessa. Nyt haetaan erisukuisia, etteivät geenit häviä, Kylämäki sanoo.

Geenien moninaisuus näkyy maallikonkin silmin tilan laitumilla. Suomenhevosten valtaväri on pitkään ollut  rautias eli vaaleaharjainen ruskea. Täältä kuitenkin löytyy esimerkiksi musta ori Silvolan Hemminki ja kimo eli iän myötä valkoiseksi vaaleneva tamma Jalon Lohtu.

Varsoille on tärkeää kasvaa laumassa, jotta niistä tulee hyväluonteisia, Elina Kylämäki kertoo. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Harvinaisten värien jalostus on nyt yksi kiinnostuksen kohde, mutta pääasia on suomenhevosen monipuolisten käyttöominaisuuksien säilyttäminen. Sitä varten rakenteen on oltava kunnossa, mutta erityisen tärkeänä Elina Kylämäki pitää luonnetta.

– Suomenhevonen on maailman roduista paras, koska yksi yksilö voi olla sekä ravuri että ratsu kaikissa lajeissa ja vielä työhevonenkin.

Kun sama hevonen käy kaikkeen, sillä voivat vaikka perheenjäsenet harrastaa eri asioita.

– Jos me ihmiset osaamme pyytää, suomenhevonen osaa palvella. Se voi näyttää köntykseltä, mutta on herkkä, kun sen sellaiseksi kouluttaa.

Hyvä herkkyys ei tarkoita liikaa reaktiivisuutta, Kylämäki täsmentää.

– Suomenhevonen katsoo ensin ja toimii vasta sitten, kun taas puoliverinen on jo kilometrin päässä ennen kuin katsoo mikä oli.

Samaan suomenhevoseen voi mahtua sekä hyvä käsiteltävyys että hyvät suoritusominaisuudet. Kylämäen tammojen kantaisä on vuosien 1993–94 ravikuningas Pette.

– Pette oli täällä valmennuksessa. Se oli valtavan hyväluonteinen ori, ja tammakuntamme on hyväluonteista sen jäljiltä. Niillä on työmoraali korkealla, työt tehdään ja muuten saa olla rennosti.

Pelkät geenit eivät kuitenkaan vielä tee helposti käsiteltävää hevosta. Kylämäki korostaa lauman ja koulutuksen merkitystä.

– Lauma kasvattaa varsat. Meillä varsoja käsitellään vähän, mutta kun ei tule huonoja kokemuksia ihmisestä, niiden uteliaisuus säilyy. Sitten kun ruvetaan tekemään, pitää olla varmat kädet.

Tammat ja varsat nauttivat kesästä Kylämäen tilan varsalaitumella. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Elina Kylämäki nimittää ratsu- ja jalostustammojaan hellästi työlyyleiksi. Niiden kanssa sujuu kaikki, viimeisin aluevaltaus on pararatsastuskisojen järjestäminen.

Luottavainen hevonen ei kummastele lypsämistäkään. Toistaiseksi Kylämäki on lypsänyt käsin, mutta lypsykone on tulossa.

– Hevosenlypsykone on idässä kehitetty, ja Saksassakin niitä on käytössä. Kone on tehty vastaavasti kahdelle vetimelle kuin vuohenlypsykone, mutta on muuten hevoselle sovitettu.

Saksassa maidontuotantoon käytetään muun muassa haflingertammoja, joilta tulee maitoa kerralla  6–7 dl.

– Suomenhevoselta tulee kerrralla lähes litra, joten se näyttää olevan hyvä lypsyrotukin.

Ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin varsa imee tiheimmin, ei vielä lypsetä. Sen jälkeen varsa jää tuttuun laumaan siksi aikaa, kun tamma tulee 1–2 tunniksi sisälle ennen lypsyä.

– Hevonen voi varsoa kaksoset, ja maito riittää molemmille. Lypsän kaksosvarsan osuuden, joka ei ole pois omalta varsalta, Kylämäki kertoo.

Kun varsa vieroitetaan puolivuotiaana, lypsäminenkin loppuu. Tuotantokautta voi pidentää porrastamalla varsomisia keväästä kesään. Talvella ei kuitenkaan kannata varsoa, sillä varsalle on tärkeää päästä laitumelle.

Kylämäen tilan suunnitelmissa on ainakin myydä hevosenmaitoa raakamaitona ja tehdä siitä jugurttijuomaa. Kumissin valmistukseenkin Elina Kylämäki on ollut tutustumassa Kazakstanissa, mutta uskoo sen olevan vaikeammin myytävissä suomalaisille.

– Kumissi on hapatettu terveyspommi, jossa on eläviä maitohappobakteereja. Se maistuu piimälle, johon on sekoitettu vissyä. Matkalla vatsa tottui siihen viikossa ja sitten kaipasi.

Tammanmaito sopii myös ihonhoitoon. Jo vuodesta 2013 Kylämäen maidosta on valmistettu Hummeli-ihovoidetta ja -saippuaa. Sekä voide että palasaippua ovat öljypohjaisia, ja maito tuo niihin hoitavan elementin.

– Tuotteet valmistaa kuopiolainen luonnonkosmetiikkayritys Mellis, joka käyttää omissa tuotteissaan muun muassa hunajaa, Kylämäki kertoo.

Idea voiteesta lähti Elina Kylämäen omasta ongelmallisesta ihosta.

– Nahka ei tahdo pysyä päällä, tulee haavaumia. Monet voiteet kirvelevät, mutta tämä pitää ihon pehmeänä, hän kertoo.

– Tuotteistamme voi sanoa, että niitä ei ole testattu koe-eläimillä, vaan sukulaisilla.