Tavoitteena laadukas nurmi – Mäen Maatila Kuusjoella pyrkii varmistamaan sadon monipuolisilla siemenseoksilla

0
Kuusjokelainen viljelijä Simo Mäki käyttää toista kesää kirkasta paalimuovia ja on siihen tyytyväinen. Lintujen aiheuttamat tuhot ovat vähentyneet. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Kesän kuuma ja kuiva jakso verotti pahasti toista nurmirehusatoa, mutta ensimmäinen onneksi oli hyvä. Viime aikojen sateet ovat varmistaneet sen, että kolmatta satoa päästään korjaamaan.

– Toinen sato oli pahimmillaan vain kymmenesosa ensimmäisestä, sanoo kuusjokelaisen Mäen Maatilan Simo Mäki.

Rehua talveksi odottaa 130 lehmää, ja omalla sadolla on tavoitteena selviytyä, sillä luomutilalle on vaikea saada ostettua rehua.

Simo Mäki viljelee suvulleen vuodesta 1920 kuulunutta maatilaa yhdessä vaimonsa Mirka Puhakan ja poikansa Janne Mäen kanssa. Tilalla on myös on kaksi työntekijää ja osassa töistä ulkopuolinen urakoitsija.

Viljelyksessä on kaikkiaan 420 hehtaaria, josta 185 hehtaaria on säilörehunurmea. Laidunta on 25 hehtaaria ja loput kasvavat vehnää, ohraa, härkäpapua, hernettä ja kokeiluna pieni ala kevätrypsiä.

Maitotilalle elintärkeän nurmen viljelyä on pyritty erityisesti kehittämään. Tunnustuksena työstä tila sai viime vuoden lopulla Pro Agrian jakaman Valtakunnallisen nurmipalkinnon 2020.

– Olemme siirtyneet vuodesta 2012 lähtien vaiheittain luomuun, vuodesta 2014 lähtien myös karja on ollut luomussa. Se on vaatinut huomion kiinnittämistä siemenseoksiin, jotta nurmi saadaan kasvamaan ilman väkilannoitteita ja varmistetaan laadukas sato eri olosuhteissa, Mäki kertoo.

Kestävän nurmen avain on tarkkaan valituissa siemenseoksissa. Kun seos on tarpeeksi monipuolinen, jokin laji selviytyy silloin, kun olosuhteet ovat toiselle huonot.

– Vajaan kymmenen vuoden aikana olemme kehittäneet nurmen viljelyä siten, että mukaan ovat tulleet typpeä sitovat palkokasvit, Mäki kertoo.

Ilman lannoitteita selvitään, kun kasvit ottavat typpeä ilmasta. Tällaisia nurmen osaksi sopivia palkokasveja ovat tutut apilat ja esimerkiksi sinimailanen.

Mäki täsmentää, että nurmella tarkoitetaan nurmirehun tuotannossa muutakin kuin heinäkasveja. Heinät, kuten timotei ja nurminata, eivät osaa sitoa typpeä ilmasta.

– Karjanlannan käyttö on luomussa sallittua. Sitä ei kuitenkaan riitä kaikille lohkoille, ja sen kuljetus  kauempana oleville lohkoille on kallista. Meillä on palkokasveja kaikilla nurmilohkoilla, mutta erityisen tärkeitä ne ovat siellä, mihin ei tule karjanlantaa.

Luomumaatalouteen kuuluu myös viljelykierto, jossa Mäen tilalla on mukana typpeä sitovia härkäpapua ja hernettä.

– Viljaa saa olla korkeintaan kolme vuotta peräkkäin, ja sitten lohkolla pitää olla nurmea. Meillä viljat vaihtuvat vuosittain. Kasvien vuorottelulla vältetään kasvitauteja.

Nurmi saa kasvaa pitempäänkin kuin kolme vuotta. Usein niin kannattaa tehdä, sillä nurmen perustaminen on merkittävä kustannus ja ensimmäisenä vuonna sato on huonompi.

– Siemenseoksissa on hintaeroja, ja luomusiemenet ovat kalliimpia. Jos joitakin siemeniä ei saa luomuna, voi käyttää tavallisia. Apilat ja mailaset ovat heinäkasveja kalliimpia, Mäki kertoo.

On siis mietittävä perustamiskustannusten ja sadon suhdetta. Jos saadaan hyvä sato monena vuonna, perustamisesta kannattaa maksaa.

Mäki huomauttaa, että maatiloilla kärsitään parhaillaan yleisesti kustannusten noususta. Se näkyy kaikessa energiasta rakennustarvikkeisiin. Metallin hinnat vaikuttavat koneisiin ja varosiin, ja esimerkiksi paalien käärintämuovi on kallistunut reilusti viime vuodesta.

– Viljelijä voi vain toivoa, että kuluttajat ostavat kotimaisia elintarvikkeita. Se auttaa parhaiten, Mäki toteaa.

Koska epäonnistumiset käyvät kalliiksi, sadon maksimoinnin lisäksi on tärkeää panostaa varmuuteen. Säätä ei voi tietää etukäteen, joten on varauduttava kaikkeen ja arvioitava, mitkä peltolohkot kärsivät erityisesti kuivuudesta tai märkyydestä.

Mäen tilalla on käytössä yhdistelmäpaalain, joka paalaa ja käärii samalla kertaa. Niin säästyy työaikaa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Kuivassa pärjäävät parhaiten syväjuuriset kasvit, jollaisia ovat esimerkiksi sinimailanen ja ruokonata.

– Timotei on pintajuurinen, se ei kasva kuivana kesänä. Kevätkosteus riittää yleensä ensimmäiseen niittoon asti, mutta sitten kasvu voi kuivana kesänä olla olematonta, Mäki sanoo.

Kuivuutta kestävälle sinimailaselle taas liika märkyys on pahasta. Se kuolee helposti, jos vesi seisoo pellolla, ja samoin käy apilalle. Seuraavana kesänä sato on huonompi, kun typenkerääjäkasveja on jäljellä vähemmän.

– Silloin voi lannoittaa karjanlannalla tai uudistaa. Täydennyskylvökin on mahdollista, tiheyttä voi yrittää parantaa uudella siemenellä, mutta siitä on vaihtelevia tuloksia.

Kun yhtä asiaa parannetaan, toisesta voi joutua tinkimään. Jos halutaan typenkerääjäkasvien säilyvän elinvoimaisina vuodesta toiseen, korjattavien satojen määrä voi jäädä kahteen.

– Apila lähtee keväällä kasvamaan hitaammin kuin heinäkasvit, eikä sitä kannata syksyllä niittää liian myöhään, ettei talvehtiminen vaarannu. Parhailta lohkoilta saamme yleensä kolme satoa, mutta osalta vain kaksi.

Rehuntuotannossa on olennaista ravintoarvo, joten pelkästään kasvun perusteella kasveja ei voi valita.

– Vaikka pellon kasvun kannalta on hyvä, että on paljon apilaa, sitä ei saa olla rehussa liikaa. Silloin kivennäistasapaino ei ole oikea ummessa oleville lehmille, Mäki havainnollistaa.

Maidontuotannossa taas on hyvä, että apilasta saa valkuaista. Vasikoilla, hiehoilla, lypsävillä lehmillä ja ummessa olevilla on erilaisia tarpeita, ja rehuanalyysin perusteella valitaan kullekin eläinryhmälle sopivimmat rehut.

– Meillä on seosrehuruokinta, eli sekoitamme tarpeen mukaan säilörehueriä eri lohkoilta.

Mäki on mukana Pro Agrian nurmiryhmässä, jossa on tarjolla yksilöllistä neuvontaa. Tilan siemenseosten suunnittelussa on ollut mukana Pro Agria Länsi-Suomen asiantuntija Anu Ellä.

– Ryhmässä on ollut hyvää ajatustenvaihtoa, joka on tuonut uusia näkemyksiä. Hyväksi havaittua ei tarvitse muuttaa, mutta myös erilaisia kokeiluja tehdään, Mäki kertoo.

Sekin on hyödyllistä tietoa, että jokin ei toimi. Mäen tilalla kokeiltu pehmeälehtinen ruokonata ei lähtenyt kasvuun. Jossain muualla se on onnistunut, mutta Mäelle se oli liian epävarma jatkoon.

Uusi hyvä käytöntö sen sijaan on kirkkaan käärintämuovin käyttö rehupaaleissa. Mäen omat kokemukset viime kesältä todistavat samaa kuin aiheesta tehty keskieurooppalainen tutkimus: linnut nokkivat läpinäkyvään muoviin vähemmän reikiä.