Toki on kisapäiväkirja: Jo nyt useiden tuhansien osumien Wilma Murto

0
Wilma Murrolla riitti kisan jälkeen hymyä ja ilonkyyneleitäkin. (kuva: Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto)

Rakas olympiapäiväkirja,

Wilma Murrosta löytyy Salon Seudun Sanomien arkistojuttuhaulla useita tuhansia osumia. Ensimmäinen niistä on Kuusjoen piirinmestaruuskilpailuista syksyltä 2001 (Murto oli kolmevuotias), toinen Kuusjoen Nummijärven rantauimakoulusta kesältä 2002 (Murto oli hiljattain täyttänyt neljä vuotta).

Kävellessä Salkkarin urheilutoimituksesta keskushuoneeseen tulee usein luettua kehystettyä lehden sivua tammikuulta 2015. Sivun yläkulmassa pienellä präntillä kerrotaan ”Wilma Murron pistäneen SE:n uusiksi”. Tuolloin puhuttiin vielä alle 17-vuotiaiden sisäratojen Suomen ennätyksestä tuloksella 415.

Melko tasan vuosi eteenpäin se olikin sitten monenlaisten käänteiden menoa. Alle 20-vuotiaiden maailmanennätys 471 hypättynä 17,5 vuoden ikäisenä on määritellyt yhä nuoren naisen (urheilija)elämää valtavan paljon. Kukin meistä voi miettiä, millainen ihminen itse oli ennen täysi-ikäisyyden täyttymistä.

Epäonni loukkaantumisten suhteen ei jättänyt nuorta urheilijaa rauhaan vuosikausiin. Kahdet aikuisten MM-kisat jäivät käymättä jalkavamman vuoksi – tulostasoltaan hän voisi olla jo tässä vaiheessa jo seitsemien ulkoratojen aikuisten arvokilpailujen nainen. Hullunmylly oli käynnissä myös valmentajavaihdosten osalta.

Maailmanennätyksen seuraukset olivat tietysti myös positiiviset. Se on mahdollistanut päätoimisen urheilemisen näihin päiviin asti, eikä opiskeluja tai muita töitä ole tarvinnut aloittaa kuin vasta tänä vuonna omasta tahdosta journalismin parissa. Kenties Wilma Murto nähdään oman urheilu-uran jälkeen tekemässä podcasteja asiantuntevan haastattelijan otteella.

Minkäänlaiselle fanittamiselle ei tässä työssä ole tilaa, ja sellainen karsiutuu pois vähintään yhtä nopeasti kuin seiväshyppääjät torstain finaalissa. Silti: onhan tämänkaltaisen vaiherikkaan uran seuraaminen ulkopuolisena ja olympialoppukilpailun videnteen sijaan päätyminen poikkeuksellisen mielenkiintoista.

Uran, josta on hädin tuskin 23 vuoden iästä huolimatta uutisoitu aikuisten kilpailujen tiimoilta jo kohta vuosikymmenen ajan. Siis siitä, kun Murto ylitti tammikuussa 2012 Kalevan kisojen tulosrajan ja lähti samana kesänä seurakaveri Laura Sirkiän kanssa Lahteen Kalevan kisojen nuorimpina urheilijoina.

Murto ja manageri Tero Heiska ovat pitäneet tiukkaa linjaa yhteydenottojen suhteen. Milloin paikallislehdelle ei ole myönnetty lyhyttä puhelinhaastattelua ja samana päivänä on oltu Ylen laajassa jutussa. Milloin valmentajan vaihtumista ei ole kommentoitu uutisen julkaisupäivänä. Milloin leikkauksen jälkeen ainoa keino kommentin saamiseen olisi ollut matkustaminen paikan päälle sairaalaan.

Toisaalta nämä käytännöt ovat myös ymmärrettäviä. Sitä kun on tottunut autoilemaan pari kilometriä työpaikalta Salon Urheilupuistoon tekemään haastattelut, vieraantuu helposti isosta maailmasta, jossa urheilijat eivät ole läheskään aina tavoitettavissa. Lisäksi nuorten maailmanennätyksen jälkeen myllerrys olisi ollut ilman managerointia täysin älytöntä.

Mikä mielenkiintoisinta, voisi Murto ikänsä puolesta olla aktiiviurheilijana olympiapäiväkirjan aihe vielä vuonna 2032. Mitähän kaikkea seuraavaan yhteentoista vuoteen mahtuu, kun otsikoita on paikallistasolla riittänyt niiden tuhansien verran jo edelliseen yhteentoista vuoteen?

13. kisapäivän turha ja tarpeeton fakta, jota et ole kuullut vielä mistään:

Stacy Dragila voitti naisten seiväshypyn olympiakullan vuonna 2000 Sydneyssä tuloksella 460. Laji on kehittynyt niistä päivistä valtavasti, mutta vastatuulesta ja rajusta kisaformaatista johtuen vähintään samaan tulokseen pääsi vain neljä torstain finalistia.

Epätodellista: tytär on olympiavitonen

Wilma Murrolle upea viides sija naisten seiväshypyn olympiafinaalissa

Viiden vuoden säteellä voi tapahtua mitä tahansa