Vihdoinkin. Se on siinä. Salolaismuusikko ja musiikin moniosaaja, musiikin maisteri Janne Kuusinen ilmoittaa vakaumuksen syvällä rintaäänellä ääni, liki väristen, että hänen uusin levynsä ilmestyy ensimmäinen syyskuuta.
Outolintu on järjestyksessään kolmas Kuusisen oma levy. Ura levytetyn musiikin parissa alkoi vuonna 1996 Teleportti Afrikassa -ep:n muodossa. Jatkoa seurasi vuoden 2001 Joululevyllä.
Vuonna 2009 julkaistua Hullu Musiikkitiedemies -levyä Kuusinen ei laske viralliseksi levykseen, koska se sisältää radio-ohjelmatallenteita MP3-tiedostoina.
”Pitääkö edes nauraa ja mille? Parasta huumoria tehdään naama pokalla.”
– Nyt kun tuli puheeksi, niin kahden viimeisimmän levyni ikäeroksi tulee kunnioitettavat 20 vuotta, Kuusinen naurahtaa levytettyä uraansa esitellessään.
Samalla hän toteaa, ettei ikäeroksi pitänyt alunperin tulla näin montaa vuotta, sillä Outolinnun oli tarkoitus ilmestyä muutama vuosi sitten. Pandemia muutti suunnitelmat; kuten niin monella.
– Se pakotti säästämään, Kuusinen toteaa samalla monen muun kulttuuria tekevän freelancerin tuntoja mukaillen ja jatkaa:
– Taiteen edistämiskeskus antoi projektille potkua myöntämällä rahaa! Sen jälkeen minun oli pakkokin saattaa työ loppuun.
Itse asiassa kappaleet olivat jo tätä ennen lähes valmiina. Lopulliseen muotoon levy tehtiin Salossa Raja-Audio -studiossa kappaleita viimeistellen ja osin tekstejä ja lauluja lopulliseen muotoon saattamalla.
Uusi levy ei ole siis mikään uusi juttu. Sen vanhimmat osat ovat Kuusisen Sibelius-Akatemia-ajalta eli vuodelta 2004. Tuolloin Kuusinen teki musiikkia opiskelukavereidensa kanssa. Suurin osa levylle päätyneiden kappaleiden rungoista on tätä ikäluokkaa.
– Nyt onkin ollut melkoinen metsästäminen soittajien Gramex- ja yhteystietojen kanssa, Kuusinen naurahtaa ja summaa levyllä esiintyvien muusikoiden määräksi lähemmäs kolmekymmentä.
Kuusinen toimii uudella levyllä pääsolistina. Anna Kivinen laulaa levyn jo julkaistulla singleraidalla Kesä. Kappaleella soittaa huilua Esa Pethman.
– Kyllä täytyy seistä noiden juttujen takana, vaikka ne ovatkin vanhoja. Tosin vastuu on myös kuulijalla, Janne Kuusinen muotoilee vastaustaan siihen, onko levyn musiikki yhä ajankohtaista.
– Kappaleiden kertojan ei tarvitse olla minä itse. Se voi olla täysin ei-mukava kaveri. Kappaleissa on ulkoistettu sivupersoonia, Kuusinen vinkkaa ja vihjaa edelleen, ettei häntä tarvitse henkilökohtaisesti tuntea kuunnellessaan levyn lauluja.
”Kaikki eivät voi koskaan pitää kaikesta. Humoristin on ammuskeltava haulikolla: jokunen kuti osuu aina kohteeseen, ja liikkuva maalitaulu on vain hyväksyttävä.”
Levylle on päätynyt arkistoaarteena lainalaulu vuodelta 1935. Kyseisen harvinaisuuden esitti vanhalla savikiekolla Bruno Kuusinen ja Outolintu-orkesteri.
– Kappaleen on pakko olla kuriositeetti, koska sen sanoitus ei kestä tätä päivää, Kuusinen tokaisee ja vinkkaa, että kappaleessa viljellään aika paljon tätä nykyä sensuroitua n-alkuista sanaa!
Samanlaista ”kertoja ei ole tekijä” -otetta Kuusinen on hyödyntänyt myös muutamalla muulla uuden levyn raidalla.
Sketsijutut ovat aina olleet Janne Kuusisen sydäntä lähellä. Näitä hahmoja voi löytää myös uudelta levyltä. Samalla Kuusinen muistuttaa jälleen kuulijan vastuuta lauluja kuunnellessaan.
– Kappaleet voi summata parodiapastisseiksi; jos niin haluaa.
USA:n paras – eikä suinkaan ainoa – hanuristi Weird Al Yankovic on monessa Janne Kuusisen esikuva. Yankovic tunnetaan myös armoitettuna parodian mestarina. Myös tästä puolesta Kuusinen pitää.
Kuusinen sanoo seuranneensa huumorin evoluutiota viimeiset kolme vuosikymmentä. Hän sanoo varovaisesti hahmottavansa sen, mille esimerkiksi britit tai suomalaiset nauravat.
– Pitääkö edes nauraa ja mille? Parasta huumoria tehdään naama pokalla.
Janne Kuusisen mielestä nykyaika nollaa helposti vanhan huumorin. Tämä näkyy erityisesti netissä, jossa kaikki korostuu; niin hyvässä kuin pahassa.
– Kaikki eivät voi koskaan pitää kaikesta. Humoristin on ammuskeltava haulikolla: jokunen kuti osuu aina kohteeseen, ja liikkuva maalitaulu on vain hyväksyttävä, Kuusinen katsoo hymyillen alta kulmain.
Janne Kuusinen (s. 1975) on musiikin monipuolinen ammattilainen. Sibelius Akatemian oppivuosien jälkeen hän palasi kotiseuduilleen, toimien tätä nykyä vapaan säestyksen, ja harmoninaksoiton opettajana Halikon Musiikkiyhdistyksessä. Vuodesta 2014 hän on ollut SALONki-orkesterin taiteellisena johtajana.
Kuusinen paitsi toimii Salon Harmonikkakerhon SALONki-orkesterin taiteellisena johtajana, hän myös tekee soolokeikkaa, säveltää ja sovittaa. Instrumentteina ovat harmonikka ja piano ja tällöin hän lisäki laulaa – tai on laulamatta.
Vuosien varrella Kuusisen ansiolistaan on kertynyt myös runsaasti mykkäelokuvasäestyksiä, musiikillista stand up -komiikkaa sekä teatteri- ja mainosmusiikkia. Hän on ollut avittamassa muun muuassa Sami Joensuuta tämän uusimmilla rocklevyillä. Kuusinen on mukana suomalaista tangoa tuulettavassa Trio Kierossa.
Kuusinen on tehnyt myös sävellyksiä suomalaisiin runoihin. Tätä kautta hänen tunnetaan erityisesti Salon seudulla monivuotisesta yhteistyöstään Eila Mamian ja Aki Toivoniemen muodostamassa runotriossa. Luvassa on jälleen syksyllä ainakin pari keikkaa Salossa.
