Analyysi: Omat pojat eivät enää pelaa – SalPan omavaraisuusaste Kakkosessa on romahtanut

0
SalPan kasvatti Onni Vesterinen olisi avauksen vakiomies, mutta loukkaantumiset ovat pilanneet tämänkin kauden. Kuva Ilves-kotiottelusta.

SalPan jo ennestään ohut oljenkorsi Kakkosen B-lohkon voittotaistelussa katkesi lauantaina Paraisilla, kun sarjakärki Pargas IF otti 3–1-kotivoiton ”Joutsenista”.

Tulos sinetöi sen, ettei SalPa tule saamaan loppukauden aikana Piffeniä kiinni. Joukkueiden välinen ero on kymmenen pistettä, kun sarjaa on jäljellä enää kuusi kierrosta. PIF:n lohkovoiton ja sarjanousun puolesta puhuu erityisesti se, että joukkue kohtaa vielä kaksi kertaa putoamaan tuomitun sarjajumbon Tampereen Pallo-Veikot.

Vaikka lohkovoito karkasi, voi SalPan kautta pitää silti menestyksenä jo nyt. Joukkue lähti kauteen repaleisen ja epävarmuutta pursunneen kevään jälkeen. Alla oli vaikea koronakausi, jolla joukkue taisteli putoamista vastaan pitkälle syksyyn.

Onnistuneet pelaajahankinnat sekä astetta passivisempi ja pragmaattisempi pelitapa toivat tulosta heti kauden alusta lähtien, eikä koko heinäkuun kestänyt koronatauko sekoittanut joukkueen pelaamista.

SalPan puolustus on ollut lohkon tiivein. Joukkue on päästänyt 16 ottelussa 16 maalia – nollapelejä on kuusi.

SalPa hankki keskuspuolustukseen portugalilaisen Jakson Mendesin ja kesken kauden nigerialaisen Samuel Olabisin. Kaksikko on ollut sarjan eliittiä ja suurin syy siihen, että SalPa kuuluu sarjan parempaan puoliskoon.

Yksi silmiinpistävimpiä asioita kuluneesta kaudesta on ollut salolaiskasvattien vähyys.

Ilkka Virtasen päävalmentajakauden kahdella ensimmäisellä sesongilla salolaispelaajien osuus peliajasta nousi yli kolmannekseen, mikä lähenteli 2010-luvun huippuvuosia.

Tällä kaudella SalPan omavaraisuusaste (omien kasvattien osuus peliajasta) on romahtanut 18,9 prosenttiin. Luku on selvästi pienin kaudesta 2010 alkaneella vertailujaksolla.

Syitä pieneen omavaraisuusasteeseen on lukuisia.

SalPan omia kasvatteja on siirtynyt vuosittain ylemmille sarjatasoille. Esimerkkinä viime kauden ykköshyökkääjä Olli Jakonen, joka siirtyi Ykkösen Ekenäs IF:ään.

Jakonen otti korvasi kärjessä Elmo Heinosen, mutta Jakosen korvaajaa ei löytynyt enää omista pojista. SalPa hankki kärkeen portugalilaisen Efraim Mavengon Peimari Unitedista.

Salolaiskasvateista seuraikoni Iku Leino on pysynyt terveenä ja pitänyt oman paikkansa, mutta Onni Vesterisen ja Otto Rautiaisen kautta ovat varjostaneet toistuvat loukkaantumiset. Varsinkin Vesterinen olisi pelannut jo vuosia aloituksen vakiomiehenä ilman vammoja.

Kokonaistilanne ei ole surkea, sillä lauantaina Paraisilla kentällä oli Leinon lisäksi kolme salolaispelaajaa, vaikka Vesterinen ja Rautiainen puuttuivatkin. Loukkaantumisista kärsinyt Valtteri Peltola pelasi täyden ottelun, Akseli Auranen ja Miika Koski tulivat vaihdosta kentälle.

Vaihtoehtoja siis on, mutta esimerkiksi PIF-ottelun avauskokoonpanossa SalPan laidalla debytoi kesken kauden KaaPosta siirtynyt Exauce Madingu. Eli omista ei löytynyt taaskaan mitat täyttävää pelaajaa avaukseen.

Sitä faktaa ei voi riittävän paksulla tussilla alleviivata, että Kakkonen on edelleen mainettaan huomattavasti kovatasoisempi sarja. Sarjassa pelaa lukuisia entisiä Veikkausliigassa ja Ykkösessä pelanneita meritoituneita pelaajia sekä poikien maajoukkueissa esiintyneitä nuorukaisia.

Onkin täysin absurdia väittää, että SalPan kaltainen noin 350 poikapelaajan seura pystyisi pelaamaan Kakkosta täysin omien poikien voimin, mutta alle 20 prosentin omavaraisuusastetta voidaan pitää selkeänä epäonnistumisena.

Varsinkin, kun seuran vuodelle 2022 tehdyssä visiossa on asetettu selkeä tavoite:

– Edustusjoukkueen avauskokoonpanosta puolet olisivat seuran omia kasvatteja, visiossa julistetaan.

Tavoite on kova, sillä Kakkosessa SalPan omavaraisuusaste on ollut korkeimmillaan kaudella 2014, jolloin se oli 42,3 prosenttia.

Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan omavaraisuusaste kehittyy, kun Virtanen päättää päävalmentajapestinsä tähän kauteen.

Turvataanko sarjapaikka ja haetaan jopa sarjanousua ostomiehillä? Vai ajetaanko omia poikia aggressiivisemmin sisään ja uhrataan mahdollisesti paikka Kakkosessa?

Todennäköisin ja turvallisin vaihtoehto lienee jotain tältä väliltä.

Riski ja SalPa kun eivät ole 20 vuoteen mahtuneet samaan lauseeseen.

Ilkka Virtanen jättää SalPan päävalmentajan tehtävät kuluvan kauden jälkeen.

SalPan edustusjoukkueen omavaraisuusaste 2010–2021

2021: 18,9% (Päävalmentaja Ilkka Virtanen)*
2020: 33,9 % (Ilkka Virtanen)
2019: 31,4 % (Ilkka Virtanen)
2018: 28,6 % (Tommi Pikkarainen)
2017: 21,8 % (Jarkko Tallqvist)
2016: 25,9 % (David Moore/Ilkka Virtanen)
2015: 35,2 % (David Moore)
2014: 42,3 % (John Allen)
2013: 32,3 % (John Allen)
2012: 29,8 % (John Allen)
2011: 24,0 % (Kari Hagelberg)
2010: 23,0 % (Markus Sinisalo)
* 16/22 kierroksen jälkeen.

Omavaraisuusaste on salolaiskasvattien saama osuus peliajasta.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments