Hirsijärvi, paikallisesti Hirsjärvi, kärsii ravinnekuormituksesta ja sen seurauksena tapahtuvasta rehevöitymisestä. Hirsijärven vesienhoitoyhdistys ry:n puheenjohtaja Hannu Toivonen kertoo tärkeäksi rehevöitymisen vastaiseksi toimenpiteeksi hoitokalastuksen.
Niin sanottuja roskakalastuksia on tehty aiemmin kolmena vuonna. Lokakuussa järjestettävään neljänteen kalastukseen on saatu rahoitusta Varsinais-Suomen ely-keskukselta.
Hoitokalastuksilla pyritään vähentämään särkikaloja ja samalla ravinteita Hirsjärvestä. Tavoitteena on hävittää pyydetty kala kestävällä tavalla.
– Olisimme halunneet jalostaa villikalat ruokasäilykkeiksi ihmisille tai eläimille. Tänä vuonna se ei kuitenkaan onnistunut. Myös kalojen hyödyntäminen biokaasutuotannossa peruuntui, Toivonen kertoo.
Kustannustehokkain keino oli Toivosen mukaan tänäkin vuonna lahjoittaa kalojen ylijäämä turkistarhaukselle.
Toivonen myöntää, ettei hoitokalastus ole kaikkien mieleen. Yhdistys kuitenkin kokee sen tarpeelliseksi ponnistukseksi, varsinkin kun siihen saadaan tukea ely-keskukselta.
– Ely-keskuksen kanssa tekemämme yhteistyö on todella tärkeää järven kannalta, Toivonen sanoo.
Hän kertoo, että niin sanottua roskakalaa järvessä riittää. Esimerkiksi järvestä tehty testinuotta sai mukaansa 2 000 kiloa kalaa.
– Odotimme noin pariasataa kiloa, mutta odotuksemme kymmenkertaistuivat. Se osoitti, että hoitokalastusta ehdottomasti tarvitaan, hän kertoo.
Lokakuussa hoitokalastus tehdään kolmesta eri kohtaa järveä. Kalojen määrä voi Toivosen mukaan nousta jopa 15 000 kiloon.
Hirsjärvi on 12,5 kilometrin pituinen järvi, joka yltää Kiskoon, Kiikalaan ja Muurlaan. Muuttuvia tekijöitä järven kunnon taustalla on monia. Rehevä järvi saa liiaksi ravinteita ympäröiviltä peltoalueilta. Toivonen kuitenkin kertoo, ettei ongelmana niinkään ole tämän hetkinen maatalous, vaan vuosien takainen lannoitteiden käyttö.
– Nykyään lannoitteen käyttö on tarkasti säännösteltyä, mutta 70-luvulla sitä käytettiin usein todella runsaasti. Se lannoite on nyt järven pohjassa.
Järven rannoilla on runsasta kasvillisuutta. Myös leväongelmista on kärsitty.
– Kesällä 2019 sinilevää oli todella paljon. Se ajoi meidät tehokkaisiin toimiin, Toivonen kertoo.
Teot ovat tehonneet, sillä tilanne on parantunut huomattavasti. Viime vuonna levähavaintoja tehtiin muutama, mutta tänä vuonna havaintoja ei ole ollut lainkaan.
Toinen merkittävä askel rehevöitymisen torjunnassa on ollut järven pohjoispäähän rakennettu laskeutusallas- ja kosteikkoalue. Projektiin saatiin tukea niin elyltä kuin WWF:ltäkin. Kosteikko valmistui 11 vuotta sitten, ja WWF laajensi sitä kolme vuotta sen jälkeen.
Myös ylimääräisen kasvillisuuden poistaminen järvestä on oleellinen toimenpide. Tänä kesänä järvestä on poistettu kaislikkoa Salon kaupungin tukemana Sammalonsalmesta, jotta sen virtaus säilyisi.
– Virtaus on todella tärkeää, sillä se ehkäisee levän muodostumista, Toivonen sanoo.
Vedenpinnan korkeus vaihtelee järvessä nopeasti. Toivonen kertoo, että mitä pidempään vesi saadaan pysymään korkealla, sitä paremmassa kunnossa järvi on. Vaikka Kaunistonkosken padolla saadaan säädeltyä pintaa, se vaihtelee silti paljon.
Toivonen kertoo, että veden laadulla on väliä myös siksi, että esimerkiksi Bergvikin kartano ottaa vettä järvestä.
Vaikka avustuksia välillä saadaankin, Toivonen korostaa jäsenmaksujen tärkeyttä.
– Yhdistys toimii jäsenmaksuilla. Emme saisi avustuksiakaan ilman yhdistyksen omaa alkupääomaa, hän tiivistää.
Hän painottaa myös järven eteen tehtävän yhteistyön merkitystä. Paikallisilta saadaan korvaamatonta apua työvoiman ja työkoneiden merkeissä.
– Esimerkiksi hoitokalastuksesta ei tulisi mitään ilman paikallisten maanomistajien apua. Kaloja tulee tuhansia kiloja, ja ne täytyy saada veneestä rantaan, josta ne kerätään peräkärryyn ja lastataan laatikoittain turkistarhaajan kuorma-auton kyytiin.
Hallituksen lisäksi talkoolaisilla onkin yhdistyksen toiminnassa suuri rooli. Toivonen toivoo, että mahdollisimman moni innostuisi tulemaan myös lokakuussa auttamaan hoitokalastusoperaatiossa, tai edes katsomaan sitä.
– Onhan se aika vaikuttavaa, kun vene on aivan täynnä kalaa, hän sanoo näyttäen puhelimestaan kuvaa viime hoitokalastuskerralta.
Seudun sinilevätilanne on vaihdellut säiden mukana
Kesän sinilevätilanne on ollut vaihteleva niin Salon seudulla kuin valtakunnallisestikin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylitarkastaja Sanna Kipinä-Salokannel kertoo, että sää vaikuttaa levätilanteen kehittymiseen merkittävästi. Kesän helteet olisivat voineet vaikuttaa levätilanteeseen kuitenkin enemmänkin.
– Tilanne ei kehittynyt läheskään niin pahaksi kuin olisi voinut olettaa, Kipinä-Salokannel toteaa.
Merialueilla sinilevähavainnot painottuvat usein loppukesään ja alkusyksyyn, mutta tänä kesänä aikaisen hellejakson takia levää oli Saaristomerellä jo kesäkuussa.
– Alkukesällä levätilanne alueella oli keskiarvoa heikompi. Etenkin heinäkuussa levätilanne heikkeni.
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tiedotteessa kerrotaan, että valtaosa heinäkuun puolivälin valtakunnallisen sinilevähavaintohuipun ilmoituksista tuli Saaristomereltä. Sinilevien määrä oli kuitenkin silloinkin maltillinen.
Kipinä-Salokannel kertoo, että Saaristomeren levätilanne myös rauhoittui todella nopeasti, kun sää muuttui epävakaammaksi. Tällä hetkellä levää onkin ajankohtaan nähden hieman tavallista vähemmän.
Myös Syken tiedotteessa kerrotaan, että sinilevähavaintojen määrä on edelleen valtakunnallisesti tarkasteltuna tavanomaista vähäisempi.
Jos järvellä veden pintaa nostettaisiin, järveä niitettäisiin ja hoidettaisiin muuallakin kuin pohjoispäädyssä niin jäsenmaksujakin voisi tulla enemmän.