Kaikkien aikojen Korisliiga? Sarjalla menee paremmin kuin aikoihin, mutta uhkakuviakin riittää

0
Salkkarin liitteessä alkavan kauden sarja nimetään Petteri Koposen kunniaksi myös Koposliigaksi. (kuva: Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto)

Kun perjantai-iltana kello 18.30 oranssinkirkas Wilson EVO -koripallo heitetään kohti Uudenkaupungin Pohitullin liikuntahallin kattoa, alkaa yksi Korisliigan historian kovatasoisimmista kausista.

Ainakin se on odotetuin.

Kaikkien katseet eivät suinkaan ole Pohitullissa, vaan Helsingin Seagullsin pelipaidassa numero 14, jota kantaa Suomen koripallohistorian paras takamies Petteri Koponen.

Koposen paluu Suomeen 13 vuoden tauon jälkeen ei voisi tulla Korisliigan kannalta parempaan saumaan.

Viime vuodet identiteettikriisissä painineen sarjan imago on ottanut viime vuodet tasaisesti kolhuja, eikä Korisliiga ole saanut ääntään kuuluviin Susijengin kantavan ulvonnan läpi.

Koponen taas on Susijengin kasvot ja Lauri Markkasen jälkeen Suomen tunnetuin koripalloilija. Nyt Koponen antaa kasvonsa myös Korisliigalle.

Satunnaiskatsojien kynnys lähteä matsiin ei ole enää niin suuri, jos Koposen Seagulls saapuu kaupunkiin. Helsingin Mannerheimintiellä koriskansa rämpyttää stop-nappia, kun raitiovaunu lähestyy Kisahallin pysäkkiä.

Kopos-efekti on ehtinyt jo nostaa Korisliigan mediahuomion pois nollapisteestä ennen ensimmäistäkään ottelua.

– On todella hienoa nähdä, että Susijengin huippupelaajien paluutrendi jatkuu: Teemu Rannikko, Shawn Huff, Jamar Wilson ja nyt Koponen, joka on isolle yleisölle tunnetuin nimi. Kaiken lisäksi Koponen siirtyy ison markkina-alueen joukkueeseen. Hän tulee nostamaan koko sarjan markkina-arvoa, Katajan päävalmentaja Petri Virtanen uskoo.

– Olen aina toivonut, että pääsisin pelaamaan ”Petskua”, omaa idoliani vastaan, Karhubasketin maajoukkuepelaaja Henri Kantonen kertoo.

Koposen paluun varjoon on kuitenkin jäänyt se fakta, että Korisliigalla menee nyt yllättävän hyvin.

Puolitoista vuotta kestäneen pandemiapiinan pahin vaihe lienee jo takana, ja yleisö pääsee taas lähes vuoden tauon jälkeen paikan päälle katsomoon.

Liigaseurojen talous kesti koronan ensimmäiset kolme (vai neljä?) aaltoa paljon pelättyä paremmin. Uhriluku jäi lopulta vain yhteen, kun Kaarinan Ura Basketin jo ennen koronaa surkeasti sujunut liigataival päättyi talousongelmiin. Kaarinalaisten tilalle sarjaan saatiin huomattavasti uskottavampi paluumuuttaja Loimaan Bisons.

Kärkiseurojen kilpavarustelu kävi kesällä kuumana. Ennen Koposen siirtoa Roope Ahonen palasi takaisin kotiinsa Saloon ja Karhubasket yllätti kaikki hankkimalla kolme timanttista paluumuuttajaa: koronakauden arvokkaimman pelaajan Henri Kantosen sekä eliittijenkit Cameron Jonesin ja Rene Rougeau.

Roope Ahosen paluu on salolaisittain megajuttu ja valtakunnallisestikin merkittävä asia. (kuva: SSS/Marko Mattila)

Joukkueiden rakentaminen on ylipäätään ollut pitkäjänteisempää ja usealta liigapaikkakunnilta löytyy johtavia pelaajia, jotka kotiyleisö tuntee pidemmältä ajalta: Bojan Sarcevic Uudessakaupungissa, Antto Nikkarinen Lapualla, Tuomas Hirvonen Kouvolassa, Jamar Wilson Joensuussa sekä Mikko Koivisto ja Juho Nenonen Salossa.

Myös ulkomaalaispelaajat ovat tutumpia kuin ennen. Korisliigassa pelaa kauden alkaessa yhteensä 46 ulkomaalaispelaajaa, joista peräti 12 on pelannut aiemmin Suomessa. Lähes jokaisesta joukkueesta löytyy ennestään tuttu jenkki.

Korisliigan ehkä suurimpana kehityksen tulppana ovat olleet olosuhteet.

Niihinkin saadaan merkittävä parannus, kun Kataja muuttaa jouluna kolkosta monitoimihallista moderniin 2 500-paikkaiseen Motonet Areenaan. Vuoden kuluttua muuttovuorossa on Karhubasket, jonka ikioman IKH Areenan rakennustyöt käynnistyivät kesällä.

Toinen tulppa on ollut sarjajärjestelmä, joka on nyt pelimäärältään huomattavasti inhimillisempi ja jännittävämpi. 22 kierroksen jälkeen joukkueet jaetaan ylempään ja alempaan jatkosarjaan, joka nostaa yksittäisen ottelun merkitystä sekä keväällä että syksyllä. Uuden sarjajärjestelmän piti olla käytössä jo koronakaudella, mutta sarjan keskeyttäminen muutti suunnitelmat.

Ennen ensimmäistä ylösheittoa kaikki näyttää siis poikkeuksellisen mainiolta.

Mutta jos tuntee Korisliigan lähihistorian, niin mikään ei ole itsestäänselvää, mikään hyvä ei tule itsestään ja kaikissa asioissa on uhkakuvansa.

Mitä jos viime kaudella yhteensä 300 minuuttia pelanneen Koposen kroppa ei kestäkään täyttä liigakautta?

Onko Koposen uran viimeisen kauden tarkoitus vain ylläpitää pelituntumaa ensi syksyn EM-kisoja varten?

Entä jos yleisö ei haluakaan tulla maski kasvoilla katsomoon vaan valitsee mieluummin jokaisesta ottelusta lähetettävän monikameratuotannon?

Ovatko seurat laatineet budjettinsa huonoimman vaihtoehdon varaan vai nähdäänkö tälläkin kaudella irtisanomisia ja lomautuksia?

Vilppaan viime kauden finaalivastustaja Karhubasket panostaa aiempien vuosien menestysten takuumiehiin, tyyppiluokkaa Rene Rougeau. (kuva: SSS-arkisto)

Mitä jos koripallo ei olekaan liigapaikkakunnan arjessa niin tärkeä asia kuin on aina luultu?

Yksi asia on kuitenkin varma: Korisliigassa pelataan edelleen maailman parasta suomalaista koripalloa.

Salkkarin korisliigaliite ilmestyy torstain ja perjantain välisenä yönä.

Näin pelataan miesten Korisliiga 2021-2022

Kaksinkertainen runkosarja (22 kierrosta), jonka jälkeen kuusi parasta ylempään ja kuusi huonointa alempaan jatkosarjaan.

Jatkosarjat pelataan myös kaksinkertaisina (10 kierrosta). Runkosarjan pisteet tulevat mukaan jatkosarjoihin. Pudotuspeleihin selviävät ylemmän jatkosarjan joukkueet sekä kaksi parasta alemman jatkosarjan joukkuetta.

Puolivälierät pelataan paras viidestä -järjestelmällä (kolmella voitolla jatkoon), välierät ja finaalit paras seitsemästä -järjestelmällä (neljällä voitolla jatkoon). Pronssiottelu on kerrasta poikki.

Alemman jatkosarjan viimeiseksi jäänyt joukkue putoaa I divisioona A:han ja I divisioona A:n voittaja nousee Korisliigaan.