Kauppa-apulaisesta tuli Suomen rikkain mies – Teijon patruunoiden esi-isän huikea menestystarina

0
Jakob Bremerin hauta on Piikkiön hautausmaalla kunniapaikalla, aivan kirkon kupeessa. Alun perin hauta oli suojattu puisella kappelilla, mutta kappeli purettiin jo 1800-luvulla. Jäljelle jäi kivijalka, jonka päälle rakennettiin rauta-aita. Hauta on nyt kunnostettu Museoviraston opastuksella, Henrik Bremer kertoo. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Ruotsin Västeråsista muutti vajaat 300 vuotta sitten Turkuun 16-vuotias nuorukainen. Hänellä ei ollut suurta sukutaustaa eikä omaisuutta, mutta hänestä tuli Suomen rikkain mies.

Jakob Bremer (1711–1785) aloitti uransa kauppa-apulaisena ja eteni suurliikemieheksi, jota on sanottu jopa Suomen ulkomaankaupan isäksi.

– Jakob Bremer on minulle esikuva. Hän on osoitus siitä, että jos on uuttera ja todella haluaa jotakin, voi saavuttaa paljon. Ei tarvitse olla syntynyt hopealusikka kädessä, jos sisua ja uskallusta riittää, kuvailee Jakob Bremerin jälkeläinen Henrik Bremer.

Espoolainen Henrik Bremer kuuluu Sukuseura Bremer – Släktföreningen Bremer ry:hyn, joka on tänä kesänä kunnostuttanut sukunsa kantaisän Jakob Bremerin haudan. Piikkiön kirkon kupeessa sijaitseva hauta oli päässyt vuosisatojen kuluessa pahasti rappeutumaan. Nyt se on palautettu entiseen loistoonsa.

Bremerin jälkeläiset ovat jättäneet merkittävän jäljen myös Salon seudulle, sillä heidät tunnettiin Teijon ruukinpatruunoina. Tänä syksynä Sukuseura Bremer aikoo kunnostaa talkoilla Teijon hautausmaalla sijaitsevan Robert Bremerin hautakappelin katon. Teijon patruuna Robert Bremer (1777–1844) oli Jakob Bremerin pojanpoika.

Jakob Bremer (1711–1785) Johan Georg Geitelin maalaamana. Kuva: Sukuseura Bremer – Släktföreningen Bremer

Jakob Bremerin hauta on kunnostettu siten, että kaikki on pyritty säilyttämään mahdollisimman alkuperäisenä.

Alun perin hautaa suojasi puinen kappeli, mutta se purettiin pois rapistuneena jo vuonna 1836. Jäljelle jäi graniittinen kivijalka, jonka päälle tehtiin ajalle tyypillinen valurauta-aita.

Ajan myötä kivijalan ja sille johtavien portaiden kiviä oli rikkoutunut ja siirtynyt. Haudan päällä olevien kivilaattojen väleistä kasvoivat rikkaruohot.

– Kaikki oli vinksin vonksin. Haudan ongelmana on ollut alusta alkaen, että sade- ja sulavedet valuvat kirkon katolta haudan päälle, Henrik Bremer kertoo.

– Mutta Piikkiön kirkkoon on suunniteltu kattoremonttia. Sen myötä meilläkin on parempi mahdollisuus saada hauta säilymään hyvänä taas parisataa seuraavaa vuotta, hän lisää.

Nyt hauta on ryhdissään, vaikka yhtään kiveä ei ole vaihdettu uuteen. Museovirasto tuki entisöintiä 7 000 eurolla, ja työ tehtiin sen valvonnassa. Työn toteutti Loimaan Kivi.

– Kaikki kivet irrotettiin ja puhdistettiin. Huonokuntoisia kiviä korjattiin, osa jopa liimaamalla. Rauta-aita puhallettiin ja maalattiin, Bremer kertoo.

Kivilaattojen alla on muurattu hautaholvi, jota ei kunnostustyön aikana avattu.

– Jännitimme, kestääkö vanha holvi, kun kivet laitetaan takaisin. Mutta kyllä se kesti. Holvia ei avattu, sillä hautarauhaa ei haluttu rikkoa.

Historiallisesti arvokkaan haudan kunnostus tuli maksamaan kaiken kaikkiaan 25 000 euroa.

– Haudan kunnostamisesta on puhuttu siitä saakka, kun sukuseuramme 1980-luvulla perustettiin. Toteuttaminen on ollut kiinni rahoituksesta, sillä tällaiselle pienelle seuralle se on kallis paukku.

– Viime vuonna uusi puheenjohtajamme Ritta Bremer-Wiik kuitenkin sanoi, että nyt pannaan hösseliksi, nyt se tehdään. Suuri kiitos tästä kuuluu hänelle, Bremer sanoo.

Sukuseura toteutti hankkeen Museoviraston tuen lisäksi keräysvaroilla.

– Erittäin suuren lahjoituksen, 13 000 euroa, teki Honka-suku, jotka olivat alkujaan Bremereitä, Henrik Bremer mainitsee ja kiittää kaikkia tukijoita.

Hautakiven teksti on vuosisatojen jälkeen enää vaivoin luettavissa. Siinä lukee suomennettuna: ”Tämä hauta kuuluu pois nukkuneelle kauppiaalle Turussa Herra Jakob Bremerille, hänen vaimolleen Rouva Ulrika Fredrika Saloniukselle ja heidän kolmelle nuorimmalle lapselleen, rakennettu 1786.” Kuva: SSS/Minna Määttänen

Haudan päällä oleviin kivilaattoihin on kaiverrettu kirjoitusta, josta on enää vaikea saada selvää. Tekstin mukaan haudassa lepää Jakob Bremerin lisäksi hänen toinen vaimonsa Ulrika Fredrika Salonius (1746–1798) ja heidän kolme nuorinta lastaan. Lapset kuolivat jo pieninä, ja heidän nimiään ei ole mainittu.

– Tekstejä ei saa vahvistaa, mutta aiomme teettää haudalle metallilaatan, johon ne kirjoitetaan. Laattaan tulee myös QR-koodi, jonka kautta voi hakea lisätietoa Jakob Bremeristä, Henrik Bremer kertoo.

Millainen mies hän sitten oli? Jakob Bremeriä on kuvattu ainakin kohteliaaksi, tasaiseksi, myönteiseksi ja vaatimattomaksi.

– Jakobille tarjottiin aatelisarvoa, mutta hän ei huolinut sitä. Ja liiketoimiensa ohessa hän kaikessa hiljaisuudessa auttoi vähävaraisia, Bremer kertoo.

– Jakob halusi myös nimenomaan tulla haudatuksi Piikkiön kirkkomaalle, eikä Turun Tuomiokirkon kummun arvopaikoille. Piikkiön kirkkomaa oli myös luonteva paikka, sillä hän asui osan elämästään Tuorlan kartanossa.

Jakob Bremer eteni elämässään huikean pitkälle, vaikka lähtökohdat olivat vaatimattomat. Jakob oli kauppiasperheestä, mutta hänen isänsä kuoli Jakobin ollessa pikkulapsi. Pian tämän jälkeen perhe menetti suuren osan omaisuudestaan tulipalossa.

Jakob kävi koulua äitinsä tukemana, kunnes lähti vuonna 1727 velipuolensa Franz Kockin luokse Turkuun. Velipuolella oli mauste- ja rihkamatavaraliike, jonne Jakob pääsi kauppa-apulaiseksi. Ajat olivat ankeat: Turkua olivat koetelleet Suuren Pohjan sodan aiheuttama lama, rutto ja tulipalot.

Jakob teki töitä velipuolelleen yksitoista vuotta, kunnes sai porvarioikeudet ja aloitti oman kaupan pitämisen 1737.

– Silloin elettiin isovihan (1713–21) ja pikkuvihan (1742–43) aikaa, ja kaikki oli sekaisin. Silloin oli hyvä toimia, jos tiesi, mistä tavaraa sai. Jakob oli siinä mielessä moderni liikemies, että hän ei omistanut juuri mitään kokonaan, vaan hankki osaomistuksia. Se oli tehokkaampi tapa toimia, Bremer kuvailee.

”Jakobista tuli Turun suurin laivanvarustaja.”

Turun rauha solmittiin vuonna 1743, ja sen jälkeen alkoi nousukausi, jonka myötä myös Jakob Bremer nousi menestykseen.

Jakobista tuli Turun suurin laivanvarustaja, ja hän kävi kauppaa Amerikkaan ja Kaukoitään asti. Hänestä tuli myös merkittävä tehtailija, joka oli perustamassa monia teollisuuslaitoksia. Hänellä oli osuuksia lukuisissa tehtaissa, ja Salon seudulla hän omisti osuuden Åvikin lasitehtaassa Somerolla ja sahalaitoksessa Koskella.

Bremer omisti myös lukuisia maatiloja ja kiinteistöjä, muun muassa Turun Brinkkalan talon, jonka parvekkeelta julistetaan joulurauha.

– Hänen toinen rouvansa Ulrika oli 35 vuotta Jakobia nuorempi. Jakobin kuoltua Ulrika johti Bremerin kauppahuonetta ja vielä kolminkertaisti miehensä omaisuuden, Bremer mainitsee.

Perhe-elämässä Bremer ei välttynyt surulta. Ensimmäisen vaimonsa Margareta Pippingin (1723–1766) kanssa hän sai yksitoista lasta, joista kuusi menehtyi jo pienenä. Jäätyään leskeksi Jakob avioitui uudestaan. Toisen vaimonsa kanssa he saivat viisi lasta, joista kaksi eli aikuisiksi.

Jakobin ja Margaretan pojasta Josef Bremeristä (1743–1814) tuli naimakaupan myötä Teijon ruukinpatruuna vuonna 1794. Hän oli naimisissa Teijon ruukin perijättären Anna Charlotta Kijkin kanssa. Josef hankki omistukseensa myös Kirjakkalan ruukin.

Josefin jälkeen Teijon ja Kirjakkalan patruunana oli hänen poikansa Robert Bremer, joka muun muassa rakennutti Teijon kirkon.

Viimeisenä Bremer-suvun edustajana Teijon ja Kirjakkalan ruukkeja hallitsi Robertin poika Viktor Bremer (1804–1869). Viktor nosti Teijon ruukin uuteen kukoistukseen. Lisäksi hän perusti Mathildedalin ruukin, joka nimettiin hänen toisen vaimonsa Ottiliana Mathilda Rehbinderin mukaan. Viktor Bremerin liiketoimet saivat kuitenkin epäonnisen lopun.

– Viktorin aikana Teijolla valmistettiin Venäjälle kranaatteja Krimin sotaa varten. Sitten sota päättyi ja Venäjän sotaministeriön tarkastajat hylkäsivät kaikki varastoon valmistetut kranaatit. Viktor Bremer teki vararikon vuonna 1858, Henrik Bremer kertaa.

Lähteitä:
Henrik Bremerin haastattelu
Tytti Issakainen: Suurliikemiehen elämä ja voitto. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän lehti Lilja 12/2020.
Wikipedia

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments