Porakone kaivaa koivun runkoon reikiä pakurisientä varten Kiskossa. Työtä tekevä Alm Nyman näyttää vaihe vaiheelta, miten pakurin kasvatus polkaistaan alkuun. Hän tekee työtä lohjalaisen Kääpä forestin uudessa sopimuskohteessa, josta satoa odotetaan noin kymmenen vuoden kuluttua.
– Näillä (pakuriympeillä) on 75 prosentin itämistakuu, mutta mikä määrä pakureita tulee, riippuu puusta, hän sanoo.
Pakuria hyödynnetään ravintolisissä ja rohdosvalmisteissa, joihin Kääpä forest hakee raaka-ainetta.
– Teemme metsänomistajan kanssa sopimuksen ja ostamme sadon, yksinkertaistaa toimintaideaa Kääpä forestin metsäpalvelujohtaja Maria Suonpää.
Suonpää arvioi, että markkinoita varten kerättävä suomalainen luomulaatuinen villipakuri ehtyy, minkä vuoksi nyt haetaan metsäalueita viljelyyn. Sopimusviljelyalueita on hänen mukaansa jo melkein kaikissa eteläsuomalaisissa kunnissa.
Viljelyyn käytetään koivuja, jotka korjataan myöhemmin esimerkiksi energiapuuksi. Pakuri ei pääse leviämään metsässä, sillä se tekee itiöemänsä vasta puun kuoltua.
Itse tuote eli pakuri on ikivanha luonnontuote, jota on käytetty aikoinaan lääkinnällisiin tarkoituksiin. Pakuri ei ole puuhun istutetun sienikasvuston itiöemä, vaan puun torjuntamekanismien tuloksena syntynyt kasvain, joka erottuu mustana puun kyljessä.
Pakuria ei saa kerätä metsästä ilman metsänomistajan lupaa.
Lohjalaisyritys Kääpä Biotech, johon myös Kääpä forest kuuluu, valmistaa sekä markkinoi pakurituotteita kansainvälisesti.
– Pääasialliset markkinat kansainvälisesti ovat Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa, Suonpää sanoo.
Kääpä myy pakuria ravintolisävalmistajille, mutta tekee myös valmiita tuotteita. Nyt yritys on laajentamassa tuotantolaitostaan, minkä vuoksi se haluaa turvata raaka-aineen saannin.
Kiskolaismetsän koivun runkoihin istutetaan yhteensä 4 000 pakuriymppiä, joista toivotaan noin kymmenen vuoden kuluttua reilun 100 000 euron tuloja. Metsänomistajalle, joka on nykyisin Aari-yhteismetsä, kuluja koituu noin 8 000 euroa.
– Tässä taloudellinen tuotto ei ole ristiriidassa, selittää toimitusjohtaja Mikael Beck Conifer Consultingista.
Yritys on erikoistunut metsäomaisuuden hallinnointiin ja toimii läheisessä yhteistyössä muun muassa Aari-yhteismetsän kanssa. Aari puolestaan on melko uusi yhteismetsä, jolla on muun muassa Salossa Kiskon noin 35 hehtaarin metsä sekä Somerolla 80 hehtaarin metsä. Yhteensä Aarin osakkaita on noin 40 ja metsää yli 2 200 hehtaaria.
Kiskosta metsän Aariin liittänyt Otto Heiskanen puolestaan osti metsän viime vuoden lopulla kuolinpesältä.
Heiskanen sanoo, että metsään oli ehtinyt tulla viimeisten kymmenen vuoden aikana hakkuurästejä, joten hän halusi metsän omien sanojensa mukaan niin sanotusti hyvään kotiin. Hän arvostaa metsässä muutakin kuin rahallista arvoa.
– Olen itse innokas metsästäjä ja tässä on virkistysarvoja, hän sanoo.
Aari yhteismetsän tavoitteisiin kuuluu myös metsien virkistyskäytön edistäminen. Se edistää myös metsien monipuolista hyödyntämistä.
Kiskolaismetsässä on tehty paljon harvennushakkuita, mutta myös yksi päätehakkuu, jonka vieressä olevaan koivuja kasvavaan kohtaan pakuriymppejä ryhdyttiin eilen istuttamaan.
