Metsästysseurat häätävät susia äänillä ja valoilla – Somerolla on hyödynnetty Suomen riistakeskuksen myöntämiä karkotuslupia

6
Pisteet kertovat kuluvan vuoden aikana tehtyjen susihavaintojen määrän. Kuva: Suurpetohavainnot.fi

Somerolaiset metsästysseurat ovat tehneet tänä vuonna yhteistyötä susien häätämiseksi taajama-alueelta ja muualta ihmisasutusten läheisyydestä. Kevään ja kesän lukuisat susihavainnot ja susien tekemät hyökkäykset lammastiloille ovat olleet perusteina Suomen riistakeskuksen myöntämille karkotusluville.

Kyseessä on poikkeuslupa riistaeläimen ja rauhoittamattoman eläimen häiritsemiseen. Lupa antaa mahdollisuuden karkottaa susia ääniä, valoja ja kytkettyjä koiria käyttäen. Se määrää karkotukselle tarkan menettelytavan, ja vaatii raportoimaan kuljetut reitit ja käytetyt keinot.

– Viime keväänä susia pyöri Someron keskustan tuntumassa. Niitä havaittiin myös päiväkodin lähimetsässä ja ne tekivät pihakäyntejä koirahäkkeihin. Ihmiset pelkäsivät, hermostuivat ja kyselivät, mikseivät metsästysseurat tee mitään. Susi on suojeltu eläin, ja tällä hetkellä karkotus on ainoa konsti puuttua sen liikkumiseen, painottaa Antti Hiltunen, joka on hoitanut susiasiaa Someron riistanhoitoyhdistyksen puolesta.

– Perustimme useiden metsästysseurojen kanssa yhteistyöringin, jotta saimme karkotusluvan riittävän suurelle alueelle. Se on tarpeen, sillä susien reviirit ovat todella laajoja.

Somerolle on saatu tänä vuonna kolme 21 vuorokauden karkotuslupaa. Karkottaessa ääntä pidetään muun muassa autonovia paukuttelemalla ja äänimerkkiä painamalla, huutamalla sekä ilmaan ampumalla.

– Lupia myönnetään tehtyjen havaintojen ja ilmoitusten sekä syntyneiden vahinkojen perusteella. Syyksi ei riitä se, että ihmisiä pelottaa, Hiltunen toteaa.

Karkotuslupa ei voi olla jatkuva, mutta hätäkeskuksen kautta on haettu myös pikalupia akuutteihin tilanteisiin. Hiltunen sanoo, että uhkaavista susihavainnoista on syytä ilmoittaa hätänumeroon 112, koska valtio omistaa suojelemansa sudet ja vastaa niiden aiheuttamista tuhoista.

Kesällä sudet kulkivat Somerolla Laukamon tehtaiden takapelloilla ja vesitornin kautta Kailassuolle. Ne löysivät tiensä myös parille somerolaiselle lammastilalle, joista toisella susien saaliiksi päätyi useita lampaita. Nyt Someron susitilanne on hieman rauhoittunut, ja niitä on nähty enimmäkseen Palikaisten suunnalla.

– Karkottamisen vaikutuksia ei tiedetä tarkasti. Jos susia jossain vähän säikytellään, siirtyvätkö ne seuraavan pitäjän murheeksi, Antti Hiltunen pohtii.

Sudella on luontainen pelko ihmistä kohtaan, mutta se saattaa jäädä hetkeksi katsomaan ihmistä etenkin, jos tällä on koira mukanaan. Vuosi sitten Kiskon Aijalasta supiloukusta vapautettu susi ei jäänyt katselemaan ympärillä olleita ihmisiä, kun se päästettiin ansasta. Kuva: SSS-arkisto/Jan Sundman

Kiikalassa lammastilojen elinkeino on ollut tänä vuonna koetuksella, kun sudet ovat käyneet monesti lyhyen ajan sisällä lammasaitauksissa aiempien satunnaisten hyökkäysten sijaan.Kiikalan Metsästysyhdistys ry:n Pekka Oksanen totesi (SSS 4.9.)susikannan kasvavan ja kannanhoidollisten metsästyslupien olevan jo tarpeen.

Susien kannanhoidollisen metsästyksen salliminen on muidenkin metsästysseurojen tavoitteena.

– Suomi on harvoja maita, jossa sitä ei ole käytössä, Antti Hiltunen sanoo ja huomauttaa kanta-arvioiden olevan epävarmoja.

Salon seudun riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Riikka Koli toteaa riistanhoitoyhdistysten elävän odottavissa tunnelmissa.

– Kirjaamme havaintoja ja odotamme pääsyä kannanhoidolliseen metsästykseen. Petoaitojen pystytys lampaiden suojaksi ei ole realistinen vaihtoehto, hän korostaa.

Somerolla metsästysseurat ovat keränneet kuvamateriaalia, josta pystytään tunnistamaan yksilöitä. Antti Hiltusen mukaan Someron reviirillä liikkuu lauma tai muutamien yksilöiden ryhmiä.

– Yhdellä susiparilla on havaittu hyvin rohkeaa käyttäytymistä ihmisten läheisyydessä. Videolle on tallentunut kuvaa makaavasta sudesta, joka seuraa 20 metrin päässä heinää paalaamassa olevaa miestä. Se häipyy, kun toinen ajaa traktorilla paikalle.

Suden kaatoon voi saada poikkeusluvan, jos se ei karkotusyrityksistä huolimatta poistu taajamasta.

Vaskiolla asuva Riikka Koli toteaa alueen jäävän reviirien rajamaastoon, joten susia nähdään vain satunnaisesti niiden ohikulkumatkoilla.

– Keväällä kävin viimeksi tarkistamassa jäljet, kun kuuden suden lauma oli kulkenut Vaskion kautta, Koli kertoo.

Hän huomauttaa, että Vaskiota lähimmät susireviirit sijoittuvat Hajalan, Paimion, Liedon, Marttilan, Tarvasjoen ja Kuusjoen alueille. Hajalassa asuva Salon seudun riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö ja lammastilallinen Marko Laine kertoo Salon alueella liikkuvan ainakin kolme susilaumaa. Hän on havainnut merkittävää lisäystä susikannassa.

– Syyskuuhun mennessä tekemäni susihavainnot olivat kolminkertaistuneet viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Se saattaa kertoa siitä, että sudet ovat tottuneet ihmiseen ja ovat helpoimmin havaittavissa tai että niiden lukumäärä on lisääntynyt. Koko Salon riistanhoitoyhdistyksen alueella susihavaintojen lisäys on selkeä. Tänä vuonna pentueita taitaa olla ennätysmäärä.

Laineen mukaan Salon Paimion puoleisella reunalla ei ole tältä vuodelta tiedossa kotieläinvahinkoja, mutta susien syömiä peuroja löytyy toistuvasti. Salon toisella laidalla susihavaintoja tehdään Kiskon piirin riistanhoitoyhdistyksen alueella, jossa tapahtunut myös kotieläinvahinkoja. Laine tietää, että menneenä kesänä susien suuhun on päätynyt Perniössä ainakin yksi lihakarjarotuinen vasikka.

– Meillä on viitisen sataa lammasta, joten olemme huolissamme lisääntyvistä susihavainnoista. Viime vuonna susi söi meiltä pari kertaa lampaan, mutta tänä vuonna ei ole yhtään varmistettua tapausta.

Laineen isännöimällä Mikkolan tilalla on lisätty elektronista valvontaa, joka tallentaa liikkeestä käynnistyvää kuvaa. Tänä vuonna tilalle otettiin myös kaksi laamaa laumanvartijoiksi.

– Tutkimme mahdollisuutta käyttää niitä lammaslauman vartijoina.

Tänään lauantaina vietetään Lähiruoka-päivää, ja Mikkolan tilan pihalaitumen lampaat, paimentavat työkoirat ja laumanvartijalaamat ovat nähtävillä kello 12–15 Vanha Turuntie 738:ssa.

Nuori susi joutui Kiskossa supien pyytämiseen käytettyyn kanuloukkuun, kun se kömpi syömään ansaan jätettyä kauriinluuta. Riistakamera lähetti aamuyön kuvaa Vantaalle, josta mökkiläiset pääsivät lähtivät aamupäivällä vapauttamaan eläintä Luonnonvarakeskuksen ohjeistuksen mukaan. Kuva: SSS-arkisto/Jan Sundman

Marttilan seudun riistanhoitoyhdistyksen alueelta ei tänä kesänä ole tehty ilmoituksia susien aiheuttamista lammasvahingoista. Petoyhdyshenkilö Mauri Rauhala toteaa, että suden tappamia peuroja on löytynyt läheltä Kosken keskustaa; viimeksi kolmisen viikkoa sitten sudet olivat kaataneet 11-piikkisen peuran.

– Koskella on tehty havainto susipentueesta. Nyt seuraamme, miten tilanne kehittyy, hän sanoo.

Hirvenmetsästyskauden alku lokakuussa voi ajaa myös sudet liikkeelle. Susikannan lisääntyminen alueella vähentää hirvenmetsästyslupien määrää, koska hirveä on jäätävä myös susien syötäväksi.

Antti Hiltunen toteaa susien kulkevan helpon ruoan perässä, ja siksi niille voivat hirvien ja peurojen lisäksi maistua laiduntavat lampaat. Hän on nähnyt mansikkatilallaan, miten susille kelpaavat myös peurojen ruokintapaikan omenat.

RUOKAVIRASTO MAKSAA

Korvauksia suurpetotuhoista

Suurpetojen kuten suden aiheuttamista eläinvahingoista voi hakea korvausta, jonka maksaa Ruokavirasto.

Vahingoista on ilmoitettava vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, joka toteaa ja arvioi vahingon.

Korvaukset maksetaan maa- ja metsätalousministeriön myöntämistä määrärahoista.

Enintään eläinvahingon korvaus on tapetun tai vahingon takia lopetetun eläimen käypä arvo. Käyvät arvot annetaan ministeriön asetuksella.

Lähde: Ruokavirasto

6 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Marko
1 kuukausi sitten

Kuulostaa hyvältä ja toivottavasti toimiva keino. Parempi malli kuin tappaminen.

Yksi Täti
1 kuukausi sitten
Reply to  Marko

Eivät äänet ja valot kauaa peloita edes susia, kun ne huomaavat niiden olevan vaarattomia.

Urpo
1 kuukausi sitten
Reply to  Yksi Täti

Pahoin pelkään, että tuolla tavoin vain sudet häädetään naapurin riesaksi. Ei täällä sellaisia erämaita ole, missä ei ole asutusta tai missä ei ole tarve käyttää metsästyskoiria.
Miksiköhän eläinten pelottelusta on tullut metsästysseurojen tehtävä? Miksi luonnonsuojelujärjestöt eivät ole ottaneet tehtäväkseen häätää susia muualle, kun susikannan kasvun haitat on tiedossa, mutta metsästää ei silti saisi?

Mirja Pekkonen
1 kuukausi sitten
Reply to  Urpo

Luonnonsuojelujärjestöt rakentavat niitä petoaitoja, joihin Riistakeskus antaa ilmaiset tarvikkeet. Oikein tehdyt, toimivat ja huolletut petoaidat ovat nimenomaan se oikea ratkaisu petovahinkojen torjumiseksi.

Siksi olenkin tavattoman hämmästynyt petoyhdyshenkilön lausunnoista. Minun käsittääkseni petoyhdyshenkilöiden kuuluu toimia neutraalisti tehtävässään. Annoinkin hänen lausunnostaan palautetta myöskin Riistakeskuksen Varsinais-Suomen aluekeskukselle.

Marko
1 kuukausi sitten
Reply to  Yksi Täti

Asiantuntijan ääni! Onko paljonkin kokemusta susien karkottamisesta?

Yksi täti
1 kuukausi sitten
Reply to  Marko

Kun hirvet tulivat metsistä pelloille, niitä häädettiin ampumisäänillä. Ei kauaa tehonnut, kun huomasivat vaarattomiksi.