Pentuvuosi jatkuu oman sortin seurassa: Oi, Bruno!

0
Liekki (vas.) ja rakas Bruno vauhdissa. Kuva: SSS/Minna Filppu

Salon Seudun Sanomat seuraa vuoden alussa syntyneen australianterrieri Liekin kasvamista sarjassaan Pentuvuosi. Sarjan 24:s osa kertoo aussien roturakkaudesta ja Liekin äänenkäytöstä.

Koirien mielestä oman rodun edustajat ovat yleensä kaikkein parasta seuraa. Jos vaikkapa lomamatkalla törmäämme kadulla toiseen aussiin, sen kohtaaminen on selvästi riemullisempaa kuin muiden koirien tapaaminen.

Ausseilla on omanlaisensa ilmeet, eleet ja äkkinäiset liikkeet. Rodun keskinäiseen tervehdykseen liittyy kahdella jalalla tehtävä yhtäaikainen kimmoisa hyppely toisiaan vasten.

Australianterriereiden taannoisessa erikoisnäyttelyssä Liekistä oli aivan parasta tavata iso joukko rotutovereita ja päästä leikkimään niiden kanssa.

Näyttelypäivän kohokohdaksi nousi riehuminen vapaana pihalla Bruno-”veljen” kanssa. Liekki ja Bruno ovat tosiasiassa pikkuserkkuja, koska Brunon emänemä ja Liekin emänisä ovat samasta pentueesta.

Liekki ja Bruno syntyivät tammikuussa samassa kennelissä. Liekki oli emänsä ainut pentu, joten muutaman viikon ikäisestä se sai päivisin viettää aikaa aiemmin syntyneiden seurassa. Tampereelle päätynyt Bruno on siitä pentueesta.

Tyypillistä aussimeininkiä. Kuva: SSS/Minna Filppu

Pikkuserkkujen kohtaaminen oli täynnä riemua, ja ne nauttivat suunnattomasti riehuessaan kaksin. Olihan siitä ehtinyt vierähtää jo yli puoli vuotta, kun ne olivat kimpassa remunneet kasvattajan olohuoneen pentuaitauksessa.

Näyttelyssä oli itsellekin antoisaa tavata pitkästä aikaa oman rodun piiristä vanhoja tuttuja ja myös uusia naamoja. Jo Salon Hankkijan pihalla järjestetyssä match show´ssa olimme tavanneet kaksi muutakin aussiharrastajaa; vanhan tutun Turusta ja uuden Perttelistä.

Liekillä ja Viuhkalla on onnekseen toisensa, joten ne saavat arkenakin nauttia seurasta, joka ymmärtää sataprosenttisesti. Lajitoveri on aina lajitoveri ja samanrotuinen vielä parempi.

Liekki on äänekäs leikkijä.

– Raaoouu, se karjuu painiessaan Viuhkan kanssa, joka sekin on alkanut pennun myötä lisätä volyymiä leikkeihin.

– Ääärrrgg…

Heikkohermoisempi, koirien käyttäytymistä tuntematon ihminen voisi pelästyä terrierileikin aiheuttamaa möykkää.

Liekki käyttää muutenkin ääntään paljon. Päivittäin se yrittää kimakasti haukahtaen saada sohvan reunalta tai sängyn laidalta pudonneen luun tai lelun nousemaan takaisin äänen voimalla. Ja toimiihan se niinkin, kun omistaja tulee avuksi.

Vain juuri saatu ydinluu tuntui oli niin herkullinen, että sen pudottua Liekki hyppäsi perään aikailematta. Ehkäpä estääkseen Viuhkan ehtimisen paikalle, vaikka sillä oli tietenkin omansa kaluttavanaan.

Liekistä lähtee ääntä, kun sen mielestä on syytä ilmoittaa tapahtumista tai nopeuttaa tilanteiden edistymistä. Ihmisten puheeksi muutettuna viestit voisivat olla seuraavanlaisia:

– Mä haluun leikkiä! Ota kiinni tosta lelun toisesta päästä.

– Joku liikkuu nurkissa!!! Täytyy mennä tarkistamaan!

– Lähe ny sinne töihin ja anna meille noi puruluut.

– Tuu antaa mun narupallo! Se on menny eteisen lipaston alle.

Pentuvuosi-sarjassa seurataan Salon Seudun Sanomien toimittajan koiranpennun kasvamista.