Pentuvuosi jatkuu näyttelykehässä – ulkomuototuomari kehuu Liekin lihaskuntoa

1
Kilpailuluokassa mentiin yhdessä ympäri. Liekin takana kulkee samasta kennelistä Pike omistajansa Mari Mäen kanssa. Kuva: Reijo Pitkänen

Salon Seudun Sanomat seuraa vuoden alussa syntyneen australianterrieri Liekin kasvamista sarjassaan Pentuvuosi. Sarjan 23:s osa pistäytyy rodun erikoisnäyttelyssä ja pohtii arvosteluja.

”Erinomaisessa lihaskunnossa. Sopivat mittasuhteet. Raajaluusto saisi olla vahvempi. Hyvä pigmentti, tummat silmät. Melko kookkaat korvat. Hyvä kaula ja runko. Pysty olkavarsi. Paremmin kulmautunut takaa. Hyvä hännänkiinnitys ja -asento. Lupaava karva. Saisi liikkua tasapainoisemmin. Miellyttävä käytös.”

Sellaisen arvostelun ulkomuototuomari Perttu Ståhlberg lateli Liekistä australianterriereiden erikoisnäyttelyssä Kärkölässä. 7–9 kuukauden ikäisten narttupentujen luokassa oli seitsemän osallistujaa. Kolme meni Liekin edelle ja kolme jäi taakse, joten Liekki pääsi neljän sijoitetun joukkoon. Siitä hyvästä se sai Australianterrierikerhon hienon vihreän ruusukkeen ja makupalapussin.

Liekki ei siis ottanut lentävää lähtöä näyttelytähteyteen, mutta teki kelpo suorituksen. Se esiintyi pitkälti edukseen, mutta loppuvaiheessa olisi mieluummin istuksinut ja ihmetellyt kuin seissyt ja esitellyt ryhdikästä olemustaan.

Liekki oli skarppina, kun oli sen vuoro olla ulkomuototuomari Perttu Ståhlbergin arvioitavana australianterriereiden erikoisnäyttelyssä. Kuva: Reijo Pitkänen

Ennen erikoisnäyttelyä kävimme harjoituksen vuoksi kahdessa match show´ssa ja yhdessä pentunäyttelyssä. Wiurilan Hevosurheilijoiden järjestämän mätsärin tuomari ihasteli ääneen Liekin vahvoja reisilihaksia, jotka erikoisnäyttelyn tuomarikin huomioi. Virallisissa näyttelyissä koira saa kirjallisen arvostelun; mätsäreissä harvoin suullistakaan.

Kasvattajien luotto omien kasvattiensa erinomaisuuteen on yleensä ihailtavan vankkumaton, ja epäreiluiksi koetut arvostelut mitätöidään epäröimättä. Lahden pentunäyttelyssä Liekki asteli ainoana rotunsa edustajana kehään nuorempien pentujen luokassa olleiden cairnterriereiden jälkeen. Kun kerroin kasvattajalle, että tuomarin mielestä Liekki oli ollut ”kookas”, sain salamannopean kuittauksen: Liekki oli tuomarille aivan liian näyttävä. Selvähän se! Erikoisnäyttelyssä oli yli 70 aussia, eikä Liekki niiden joukossa ollut poikkeavan kokoinen.

Palkintoruusukkeella on omistajan hymyä leventävä vaikutus. Kuva: Reijo Pitkänen

Näyttelyt ovat arvostelulaji, joten tuomareiden mieltymykset vaikuttavat: he painottavat eri ominaisuuksia eri tavoin. Suomen Kennelliiton hyväksymässä rotumääritelmässä australianterrierin toivottava säkäkorkeus on yhä ”noin 25 cm, nartuilla hieman vähemmän” ja paino ”noin 6,5 kg uroksilla, nartuilla hieman vähemmän”. Niin pieniä ausseja ei ole juuri tavattu enää vuosikymmeniin.

Erikoisnäyttelyn tuomari mittasi aikuisten aussien säkäkorkeudet, jotka vaihtelivat uroksilla 27–31 sentissä ja nartuilla 25–29 sentissä. Rodun parhaaksi valittu uros oli 31 senttiä ja vastakkaisen sukupuolen parhaana palkittu narttu 28 senttiä.

Rotuyhdistyksen laatimassa rotumääritelmän tulkinnassa muistutetaan aussin yleisvaikutelman olevan ”vahva ja matala” ja rungon ”melko pitkä suhteessa korkeuteen”. Säkäkorkeuden sijaan merkityksellistä on koiran tasapainoisuus: pään, kaulan, rungon ja askelten pituuden on oltava suhteessa säkäkorkeuteen.

Nyt Liekki saa kehittyä rauhassa. Sen runko saa täyttyä, liikkeet tasoittua ja turkki kasvaa täyteen mittaansa ennen kuin seuraavan kerran suuntaamme näyttelyihin. Ensi vuonna alkaa selvitä, mitä sillä saralla kannattaa tavoitella.

Pentuvuosi-sarjassa seurataan Salon Seudun Sanomien toimittajan koiranpennun kasvamista.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Petri.salonen
27 päivää sitten

Minä veronmaksajana en haluaisi kustantaa yhtäkään koirapuistoa.