Peurakolareita riittää joka päivälle Salossa – Vakuutusyhtiön toimitusjohtaja on laskenut työmatkallaan yli 30 valkohäntää tien sivussa

9
Lähitapiolan Ari Lagerström näkee työmatkallaan peuroja enemmän kuin hirviä. Kolaria hän ei ole peuran kanssa ajanut, mutta nähnyt eläimiä usein tien sivussa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Salo on ylivoimainen ykkönen peurakolaritilastoissa. Vuoden jokaiselle päivälle jaettuna kolareita sattuu 1,5 kertaa. Vakuutusyhtiö Lähitapiola Etelän toimitusjohtaja Ari Lagerström tietää myös omakohtaisesta kokemuksesta, että valkohäntäpeuroja riittää Salon lisäksi naapurikunnassa Raaseporissa.

– Laskin pelkästään Karjaan ja Tammisaarentien (kantatie 52) välillä ajaessani 33 peuraa, hän sanoo.

Työnsä vuoksi Lagerström ajaa kotoaan Salon ja Raaseporin rajalta Saloon, Lohjalle ja Espooseen. Kolaria ei ole sattunut, mutta hän myös välttelee pahimpia teitä ja vähentää vauhtia varoitusmerkkien kohdalla.

– Ajan nyt moottoritien kautta, kun menen Lohjalle, hän kuvailee.

Peurakolareita välttelevän Lagerströmin tavalle suosia moottoritietä löytyy myös Salon hirvieläintilastoista perusteet.

Hirvieläinonnettomuuksia tapahtui Salossa moottoritiellä yhteensä 18 viime vuonna.

Sen sijaan muilla teillä rytisi. Kantatieksi luokitellulla tiellä kolareita kirjattiin yhteensä 115, seututiellä 186 ja muilla maanteillä 183.

Kaikkia muitakin tiellä liikkujia kannustetaan varsinkin tähän aikaan vuodesta olemaan erityisen valppaana tien päällä. Kolaririski kasvaa iltojen pimetessä. Valkohäntäpeurojen kanssa törmäysvaara on suurimmillaan marraskuussa.

Hirvet liikkuvat aktiivisesti jo tähän aikaan vuodesta. Hirvikolareitakin Salossa tapahtuu, joskin vähemmän kuin peurakolareita. Toisaalta hirven kanssa onnettomuudet ovat usein vakavampia kuin pienempien hirvieläinten kanssa. Tilastokeskuksen mukaan hirvikolareita sattui Salossa viime vuonna 16 kappaletta.

Hirvikolareiden määrä on myös laskenut vuodesta 2017, jolloin niitä oli 27.

Sen sijaan valkohäntäpeurojen kanssa tapahtuneet kolarimäärät ovat kasvaneet huimasti. Niitä oli Salossa viime vuonna yhteensä 436, kun vastaava luku vuonna 2017 oli 265.

Tilastoissa näkyvät myös pienimmän hirvieläimen eli metsäkauriin kanssa tapahtuneet kolarit, joita oli viime vuonna Salossa yhteensä 139 ja vuonna 2017 yhteensä 90.

Korona-aikana hirvieläinkolareiden kasvu on taittunut. Tämä näkyy myös Lähitapiolan tilastoissa, joihin on koottu kehityssuunta Salon ja Lohjan alueelta vuodesta 2017.

Vertailuihin on valittu vuosilta samat ajanjaksot kuin kuluvalta vuodelta on nähtävissä. Niissä näkyy eläintörmäysten kappalemääräinen nousu vuodesta 2017 vuoteen 2019, mutta koronapandemian alettua on ollut hienoista laskua. Tänä vuonna ollaan tosin koronasta huolimatta korkeammissa lukemissa kuin vuonna 2017. Viisi vuotta sitten eläintörmäyksiä kirjattiin 269 ja tänä vuonna vastaavalla jaksolla 321.

Nousun taittumista selittää korona-aikana vähentynyt liikkuminen. Lagerström pitää tätä hyvänä asiana ja sanoo, että korona-aikana yleistyneitä teams-palavereita aiotaan suosia yhtiössä edelleen, vaikka koronarajoituksista luovutaan vähitellen.

Näin säästyy samalla myös työaikaa, kun aikaa ei kulu liikkumiseen.

Auton edestä metsään loikkaava valkohäntäpeura ei ole harvinainen näky Salossa. Kuva: SSS-arkisto/Kirsi-Maarit Venetpalo

Peuranmetsästykseen perätään lisää paukkuja Varsinais-Suomessa

– Peurajahtiin pitäisi kyllä lähteä hetimiten, ennen kuin alkaa lokakuun synkempi kolariaika, hoputtaa vs. riistapäällikkö Jörgen Hermansson.

Valkohäntäpeurojen (valkohäntäkauriiden) syyskuinen jahti kyttäämällä on edennyt Varsinais-Suomen riistanhoitopiirin alueella jokseenkin samaa tahtia kuin viime vuonna, mikä huolestuttaa Hermanssonia.

– Olisin odottanut, että peuroja kaadettaisiin nyt enemmän, hän toteaa.

Lopputuloksen jahdissa pitäisi joka tapauksessa olla huomattavasti aiempaa suurempi, sillä peurankaatolupia on myönnetty tälle jahtikaudelle yli 30 prosenttia enemmän kuin viime vuonna.

Peurojen metsästysurakka on jatkunut jo syyskuun viimeisestä viikonlopusta alkaen siten, että myös muu metsästystapa kuin vahtimalla toteutettu on sallittua.

Riistakeskuksen Hermansson sanoo, että seuruemetsästys koira apuna on kasvussa. Hänen mukaansa peuranmetsästys on kasvanut myös kokonaisuudessaan.

Peurakantojen aisoissa pitämistä kaatolupia kasvattamalla on pyritty toteuttamaan jo useana vuonna perättäin. Peurakannan kasvua ei ole saatu kuriin, mikä näkyy etenkin kolarimäärissä, mutta myös muina vahinkoina.

Peurat ovat vahingoittaneet etenkin erikoisviljelmiä. Hermansson on viime aikoina kuullut myös kasvavista vahingoista viljapelloilla.

Liikenteessä sattuvia peuravahinkoja nostetaan esille tyypillisesti syksyllä iltojen pimetessä. Hermansson sanoo, että valkohäntäpeurojen kiima-aika ajoittuu marraskuulle, jolloin eläimet voivat poukkoilla tielle entistä herkemmin.

Hirvien vastaava kiima-ajan liikehdintä on jo alkanut.

 

Kasvavan lupamäärän toteuttaminen epäilyttää riistanhoitoyhdistyksessä

Perniön seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella kaatolupien toteuttaminen epäilyttää. Toiminnanohjaaja Jari Muurinen epäilee, ettei tavoitteeseen päästä. Viime vuonna kaatolupia oli yhteensä 620, josta saatiin käytettyä 533. Nyt kaatourakka kasvoi reilulla 180:lla vuoden takaisesta.

– Ei peurojen kaato ole ainakaan luvista kiinni, hän toteaa.

Muurinen selittää, että Perniön seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella eli entisten Perniön ja Särkisalon kuntien alueella syyskuun alussa alkaneessa jahdissa on huomattu erilaisia ongelmia.

– Naaraat jättävät vasoja edelleen metsään, kun tulevat ruokailemaan, Muurinen sanoo.

Yksinäistä naarasta ei ole tohdittu ampua kyttäyspaikalta, koska ei olla oltu varmoja, onko vasa toisaalla.

– Taktiikkana on ollut, että naarailta ammutaan vasat ensin, Muurinen selittää.

Muitakin ongelmia syyskuun alun jahdissa on edelleen.

– Osalla seuroista ei ole kylmätiloja, Muurinen tietää.

Hän lisää, että metsästystä harrastavat viljelijät eivät puolestaan tahdo ehtiä peltotöiden vuoksi aikaisin syksyllä alkavaan jahtiin. Hän tosin toteaa, että harrastajien joukossa on paljon muitakin kuin viljelijöitä.

9 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Peuraton Suomi
28 päivää sitten

Armeijalle olisi oiva harjoitusmahdollisuus ampua liikkuvaa maalia. Metsästysseurathan eivät ole saaneet peurakannan kasvua pysähtymään, vaan määrä on räjähtänyt käsiin.

Peurahan on vieraseläin Suomen luonnossa, ja pitäisi hävittää koko peurakanta. Peura on myös punkin ykköslevittäjä.

Lyijymyrkytys
28 päivää sitten

Peurojen ja kauriiden ruokkiminen pitää kieltää. Lisäksi metsästykseen pitää saada kaikki keinot käyttöön. Nykyinen jättimäinen eläinkanta on tietysti mukava riistavarmuuden kannalta, mutta punkit, metsätuhot ja kolarit menevät miinustilille.

Työmatkaaja
27 päivää sitten

Peurakanta on nykyisellään aivan tolkuton, kaikki kaatoluvat pitäisi ehdottomasti saada käytettyä. Itse ajan pitkää matkaa töihin, enimmäkseen 52-tietä. Viime syksynä peurojen takia joutui tekemään useita napakoita jarrutuksia ja kerran osuikin. Onneksi ehdin jonkun verran jarruttaa ennen osumaa ja selvittiin vähällä sillä kertaa. Työmatkoilla näin myös useamman muille autoilijoille sattuneen peurakolarin.

Tähän liittyen teiden varsien ja ojien pusikoita olisi todella tärkeää siivota pois. Näkyvyys tien reunoille on surkea suurella osalla seudun teitä. Puskista hyppivät peurat pääsevät yllättämään autoilijat.

Mä vaan
27 päivää sitten
Reply to  Työmatkaaja

Jossain päin on levitetty tienvarren metsän reunaan keltaista nauhaa, jonka sanotaan jonkin verran ohjaavan elikoiden liikkeitä.

Allan
27 päivää sitten
Reply to  Työmatkaaja

”Kaikki kaatoluvat pitäisi ehdottomasti saada käytettyä”. Eräs ongelma on siinä, että tietyt metsästäjät ovat varanneet joka vuosi luvat itselleen, mutta eivät ole ampuneet ainuttakaan peuraa vuosikausiin. Käyttämättömät luvat ovat olleet esteenä lisälupien saamiseen. Yhdessä vaiheessa Helsingin herrat siellä kirjoituspöytien takana eivät uskoneet metsästäjien ilmoittamiin eläinmääriin, kun herrat olivat sitä mieltä, ettei peuroja ole niin paljon kuin metsästäjät ilmoittivat. Herrat tekivät sitten omia laskelmiaan, ja luvat myönnettiin niiden laskelmien pohjalta. Joissakin metsäsrysseuroissa on paikallisia herroja, jotka ovat halunneet kannan kasvua ja ovat sitten vaatineet, että Helsingin herroille ilmoitetaan pienempiä eläinmääriä kuin niitä todellisuudessa on. Näin ovat metsästäjät kertoneet, kun olen ihmetellyt… Lue lisää »

Jalka jarrulla
27 päivää sitten
Reply to  Työmatkaaja

Ihmiset ovat tosiaan joutuneet muuttamaan kulkureittejäänkin välttääkseen pahimmat kolaririskit. Asuinpaikan valintaankin on vaikuttanut se, ettei työmatkalla aamu- ja iltahämärässä joudu kulkemaan eläinlaumojen seassa. Viljelijät puhuvat yhä lisääntyvistä tuhoista. Valkohäntäpeurojen määrän säätely on metsästystä harrastavien hoidossa. Mitä sitten tapahtuu, jos harrastajat eivät pysty tai halua kaataa riittävää määrää eläimiä? Onko jokin valtiollinen taho vastuussa, ettei määrä paisu loputtomiin? Käykö tässä lopulta kuten Nallen fasaaneilla, luonto puuttuu lopulta peliin, kun peuroja on liian tiheässä. Meillä on VPK-toimintaa, jossa harrastajat sammuttavat tulipaloja ja auttavat vakinaisia palokuntia, mutta ei koko palo- ja pelastustoimi ole sen varassa. Metsästyksen harrastajilla ei ole velvollisuutta, ehkä ei mahdollisuuttakaan… Lue lisää »

Riskillä mennään
26 päivää sitten
Reply to  Työmatkaaja

Asia on juuri niin kuin Työmatkaaja kirjoittaa. Vähintään kaikki kaatoluvat pitäisi käyttää, mieluummin peurakannan raju vähennys. Aivan oleellista olisi myös tienvarsien puiden ja pusikoiden kaataminen tie 52:lla näkyvyyden parantamiseksi. Nyt mennään suurella riskillä vaikka ajonopeutta laskisi. Luulisi kolarikustannusten ja varsinkin mahd. henkilövahinkojen minimoimisen olevan riittävät perusteet että vähintään em. asiat toteutetaan.

Urpo
27 päivää sitten

Nyt kun jo metsästäjillä alkaa kapasiteetti tulla vastaan, mutta peurakanta jatkaa kasvuaan, pitää luopua valikoivasta metsästyksestä. Sehän on järjestelmään piilotettu keino rajoittaa metsästystä ja maksimoida kannan lisääntymiskyky.

Kyllä peuroja riittää, vaikka teuraspainot vähän putoaisivat, eikä metsästäjän seinäkoristeeksi hienoja sarvia niin usein saisikaan.

T. Pohjola, Salo
26 päivää sitten
Reply to  Urpo

Kyllä peurakolareista on oma osuutensa tienpitäjälläkin. Kiskon alue on pahimpia peurakolarialueita. Tästä huolimatta on Kiskon Toijasta 80 km/h rajoituksen päättyessä Saloon päin ajettaessa lähes keskeytyksettä hirvi- ja peuravaroituksia, mutta nopeus on Tuohitun–Muurlan risteykseen saakka lähes keskeytyksettä erityisesti metsätaipaleilla 100 km/h. Toinen mielenkiintoinen juttu ajettaessa Kiskon kirkonkylän jälkimmäistä risteystä eteenpäin, on ensin hirvi- ja peuravaroitus ja heti sen jälkeen nopeusrajoitus nousee 80:stä 100 km/h nopeuteen. Koko tien alue risteyksestä Mustiolle päin on Karjalohjan–Fiskarsin risteykseen saakka pahimpia peura-alueita Suomessa. Ajamme lastenlasten kanssa hyvin usein ns. eläinajelun, joka on 1,5 tunnin mittainen mökiltä lähtevä kierros, Kärkelän kartanoalueelta Jylyyn – Mustion tietä Kiskon kk:n… Lue lisää »