Suomusjärveläinen kuvanveistäjä Annu Mikkilä pohtii mitä jää jäljelle, jos joku minuuden osista kokee rajun muutoksen. Miten minuus rakennetaan pala palalta uudelleen?
Taiteilija kertoo, että minäkäsitys voi olla koetuksella, jos sen rakentaa vain yhden puolen varaan. Teema on ollut hänen elämässään viime aikoina läsnä sairastumisen jälkeen.
– Jos minäkäsityksensä rakentaa vain fyysisyyden varaan, sairastuminen voi aiheuttaa kärsimystä. On tärkeää pohtia, mitä muuta minuus voi olla kuin vaikka toimiva keho.
Salon taiteilijaseuran taidelainaamon galleriassa esillä oleva taidenäyttely Kuka minä olen? – Minä ja minuuttomuus kokoaa yhteen minuutta käsitteleviä veistoksia.
Taiteilija käyttää teoksissaan pääasiassa metallia ja savea, sillä kokee ne itselleen ominaisimmiksi materiaaleiksi. Ruostuneet metalliset ihmishahmot jooga-asennoissa kuvaavat ihmisen haurautta, mutta toisaalta myös vahvuutta ja voimaa. Teokset tutkivat minuutta kehollisuuden ja jatkuvan muuttumisen kautta.
– Ruosteiset metallilevytkin ovat aina muutoksessa ja niistä näkee ajan kulumisen. Mikään ei ole pysyvää, vaan jopa vahva metalli muuttuu.
Metalliveistokset ovat plasmaleikkurilla leikattuja rosoisia siluetteja, jotka jättävät varaa katselijan tulkinnalle.
– Olen halunnut jättää tilaa syvemmälle ajattelulle, Mikkilä kertoo.
Kierrätetty metalli symboloi myös ihmisten tarinoita. Mikkilä kuvailee, kuinka ajan kuluminen ja erilaisten tapahtumien jättämät jäljet tuovan kiehtovan kauniin ja persoonallisen osan minuuteen. Metallilevyjä taiteilija etsii romuttamoilta.
– Romuttamolla käynti on vähän kuin aarrejahti. Siellä aukeaa aina omanlaisensa maailma, mistä voi löytää vaikka mitä ihmeellistä. Ei voi tietää ennalta, mitä tulee löytämään ja minkälaisen tarinan metalli taakseen kätkee.
Näyttelyssä nähdään myös pupuaiheisia saviveistoksia. Mikkilä kuvailee savea hyvin erilaiseksi materiaaliksi kuin metallia: savi tulee maasta ja on luonteeltaan pehmeää ja helposti muovaantuvaa. Saviveistosten inspiraationa on toiminut kuvanveistäjän nyt jo edesmennyt Huttu-pupu.
– Pupu innoitti minua pohtimaan, kuinka eläin voi opettaa paljon ihmisestä itsestään, Mikkilä kertoo.
Joissain teoksissa pupu ja ihminen ikään kuin yhdistyvät muodostaen yhden hahmon.
– Veistokset jatkavat pohdintaa luonnon näkökulmasta. Olemmeko luonnosta erillisiä vai kietoudummeko sen kanssa yhdeksi, Mikkilä kuvailee.
Suurin osa näyttelyn teoksista on tehty viime vuonna. Muutama on taiteilijan opiskeluajoilta vuodelta 2015.
Taidenäyttely avoinna Bizarren yläkerrassa taidelainaamon galleriassa 10.10. saakka ti–la kello 13–18.
