Salon perhepäivähoitajien ja lasten määrä laskenut rajusti – hoitajat toivovat kiinteää kuukausipalkkaa

7
Perhepäivähoitajat tapaavat aamupäivisin Laivapuistossa. Rita Ahdeala antaa vauhtia Viljami Virtaselle (vas.) ja Ilona Råmanille. Sanna Nurmen vieressä rattaissa on Vertti Viitasalo ja liukumässä kurkkii Topias Råman. Kuva: SSS arkisto/Minna Määttänen

Salon perhepäivähoitajien tavoitteena on kiinteä kuukausipalkka. Tänä syksynä vain puolella hoitajista on täysi määrä eli neljä hoitolasta, joka tarkoittaa merkittävää ansiotason laskua. Koulutetun perhepäivähoitajan kuukausipalkka on 1 826 euroa, jota jokainen puuttuva lapsi leikkaa noin 450 euroa.

Perhepäivähoitajien asiaa on lähtenyt ajamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liiton, JHL 087:n, pääluottamusmies Tanja Heikurinen.

– Perhepäivähoitajat ovat Salossa pienipalkkaisin ja katoavin ammattiryhmä. He vastaavat yksin samoista arkirutiineista kuin päiväkodissa tehdään. Perhepäivähoito on yhtä lailla varhaiskasvatusta, jota ohjaavat samat lait ja säädökset kuin päiväkoteja.

Heikurinen on neuvotellut kuukausipalkasta työnantajan kanssa.

– Vastaus oli negatiivinen. Perustelut olivat, että päiväkodeissa on tilaa, eivätkä vanhemmat halua lapsia perhepäivähoitoon. Virkamiehet vetoavat siihen, että vanhemmat hakevat ensisijaisesti lapsilleen päivähoitopaikkaa. On käynyt ilmi, että ensin täytetään kunnalliset ja yksityisetkin päiväkotipaikat ja sitten vasta mietitään, mitä perhepäivähoitajalle. Perhepäivähoitoa ei markkinoida riittävästi.

Varhaiskasvatusjohtaja Anna Karlsson perustelee työnantajan vastausta näin.

– Kaupunki noudattaa Kvtesin (Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus) mukaista sopimusta, jossa ei ole mainintaa kiinteästä kuukausipalkasta.

Suurimpana syynä perhepäivähoitajien määrän laskuun hän pitää eläköitymistä ja siirtymistä muihin tehtäviin.

Karlsson sanoo, että perhepäivähoitoa on kehitetty samalla tavalla kuten päiväkotihoitoa varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman uudistumisten yhteydessä.

– Huoltajille kerrotaan kaikista palvelumuodoista, niin kunnallisista kuin yksityisistäkin palveluista tasavertaisesti. Kunnan on järjestettävä varhaiskasvatukseen oikeutetun lapsen vanhemmille tai muille huoltajille neuvontaa ja ohjausta heidän käytettävissään olevista varhaiskasvatuspalveluista.

Miten yleistä on, että perhepäivähoitajille maksetaan kiinteää kuukausipalkkaa lapsiluvusta riippumatta?

– Joissakin kunnissa varmasti maksetaan, mutta tästä minulla ei ole tarkkaa tietoa. Luulisin, että kiinteää kuukausipalkkaa maksavat ovat muuttovoittoisia kuntia, joissa lapsimäärä on nouseva ja varhaiskasvatuspaikoista on pula.

Vaikka Salossa toimitaan alan yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti, Tanja Heikurinen kokee tilanteen vakavana. Hän on ollut yhteydessä päättäjiin ja järjestänyt opetuslautakunnan jäsenten ja perhepäivähoitajien tapaamisen. Tavoitteena on edelleen, että ensi vuonna siirrytään kiinteään kuukausipalkkaan.

– Aina puhutaan oikeudenmukaisuudesta, mutta tässä se ei toteudu. Kuukausipalkka olisi hoitajan toimeentulon turva. Ehkä näin myös ryhmät täyttyvät, eikä heidän palkkojaan käytetä säästöinä. Perhepäivähoidon budjetin pitää olla tehtynä täydestä ryhmäkoosta eli kuukausipalkkaan siirtyminen ei tuo lisäkustannuksia kaupungille.

Viisi vuotta sitten Salossa oli 67 kunnallista perhepäivähoitajaa, joilla oli 203 hoitolasta. Nyt kunnallisia perhepäivähoitajia on 22. Elokuussa 11 hoitajalla oli neljä hoitolasta, seitsemällä oli kolme ja neljällä kaksi. Lapsia oli yhteensä 73.

Yksityisiä perhepäivähoitajia oli viisi vuotta sitten parikymmentä. Nyt heitä on kuusi.

– Monessa kunnassa perhepäivähoitajien palkka on sovittu kuukausipalkaksi. Somero, Uusikaupunki, Kemiönsaari, Naantali, Kaarina, Lieto, Aura, Parainen, Laitila, Masku, Heikurinen luettelee esimerkkikuntia.

Perhepäivähoitajilla poikkeuksellinen syksy

Halikossa työskentelevillä perhepäivähoitajilla, Sanna Nurmella ja Rita Ahdealalla, on poikkeuksellinen syksy. Molemmilla on lähes aina ollut neljä hoitolasta, mutta nyt Nurmella on kolme ja Ahdealalla kaksi.

– Lupauksia paremmasta ei ole. Tilanne on ensimmäistä kertaa näin paha, he sanovat huolissaan.

Palkka on pudonnut samaan tahtiin lapsiluvun kanssa. Jokaisen hoitolapsen puuttuminen leikkaa palkasta noin 430 euroa.

– Toivoisimme kiinteää kuukausipalkkaa, sillä teemme samaa työtä ja kuin päiväkodissa. Vasu (varhaiskasvatussuunnitelma) velvoittaa myös perhepäivähoitajat tavoitteelliseen varhaiskasvatukseen. Työtä on ihan yhtä paljon lapsiluvusta riippumatta.

Heidän mielestään perhepäivähoidossa on monta valttia: pieni ryhmä, sama hoitaja, kodinomaisuus ja joustavuus. Lisäksi lapsen tarpeiden yksilöllinen huomioiminen on helpompaa kuin isossa ryhmässä.

Suhde perheisiin kestää helposti vuosia. Kun vanhemmat ovat löytäneet perhepäivähoidon, hoitoon tuodaan vuorollaan koko sisarussarja.

Rita Ahdeala on aloittanut lastenhoidon yksityisenä hoitajana perheissä. Sitten hän kouluttautui päivähoitajaksi ja on ollut kunnalla töissä yli 15 vuotta. Sanna Nurmella tuli kesällä täyteen 20 vuotta. Moni työtoveri on tänä aikana jäänyt eläkkeelle tai kouluttautunut uudelleen esimerkiksi lähihoitajaksi.

Kumpikin viihtyy työssään ja haluaisi jäädä siitä eläkkeelle. He nauravat olevansa karvan verran alle 50, joten eläkeikään on 15–20 vuotta.

– Kunhan lapsia riittää ja luulisi riittävän, Nurmi sanoo.

Syitä lasten vähenemiseen perhepäivähoidosta he voivat vain arvailla.

– Tuntuu, että perhepäivähoitoa ei markkinoida perheille, eivätkä vanhemmat osaa itse kysyä. Perhepäivähoitoa voisi suositella varsinkin, kun lapset ovat pieniä, Ahdeala toteaa.

Heidän nykyiset hoitolapsensa ovat kaikki pieniä: nuorin on alle vuoden ja vanhin kolmevuotias.

Somerolla kaikilta perhepäivähoitajilta varataan neljä paikkaa

Someron vs. kasvatuspäällikkö Tuula Koivula kertoo, että perhepäivähoitajien palkka on kuukausipalkan luonteinen.

– Työehtosopimuksen mukaisesti hoitajan peruspalkka perustuu varattuihin hoitopaikkoihin. Me olemme varanneet kaikilta hoitajilta maksimimäärän eli neljä paikkaa, ellei hoitajan pienemmälle paikkamäärälle ole ollut perusteita, hän sanoo.

Syy voi olla esimerkiksi se, että hoitajalla on oma lapsi kotona, mutta ei niin sanotusti hoidossa, jolloin hänelle ei ole voitu sijoittaa kuin kolme lasta.

Jos hoitajalle sijoitettavia lapsia olisi vähemmän kuin neljä, kunnan pitäisi irtisanoa hoitopaikka. Somerolla näin ei tehdä, sillä hoitopaikat ovat lähes aina kaikki käytössä. Tämä on edesauttanut hoitajien pysymistä työssään samoin kuin se, että aiemman neljän palkkaliukuman sijasta käytössä on kaksi korkeinta.

– Arvostan perhepäivähoitajia ja heidän työtään. He tekevät samaa työtä kuin päiväkodissa tehdään, siksi palkkauksenkin on oltava mahdollisimman samansuuntainen, Koivula toteaa.

Somerolla on 14 perhepäivähoitajaa. Hoitolapset ovat pääasiassa alle kolmevuotiaita tai sitä nuorempia. Alle kolmevuotiaille ei ole omia päiväkotiryhmiä, vuorohoitoa tarvitsevat alle kolmevuotiaat sijoittuvat vuorohoitoryhmään.

7 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Ratkaisun avaimet kaupungilla
2 kuukautta sitten

Salo tarvitsee nopeasti elinvoimaisen maallemuuttopolitiikan, että Turun ja pääkaupunkiseudun lapsiperheet voivat tulla rakentamaan omakotitaloja entisen liitoskuntien maalaismaisemiin sekä rannoille. Muuta tietä lapsi- ja asukasluvun kasvuun ei ole näköpiirissä.

Vapaa Kanaherra
2 kuukautta sitten

Lapseen liittyvä prosessikaavio: lapsi syntyy -> sairaalan kautta kotiin -> päiväkoti -> alakoulu -> yläkoulu -> lukio / amis -> kesätyötä -> jatko-opinnot -> työelämä -> tähän sekalaista settiä vuosikymmenten aikana – > vauhti hidastuu -> torin laitaan hissitaloon ja rollaattori kellariin.

Minkä takia kukaan rakennuttaisi itselleen taloa pellon laitaan ja aloittaisi 20-vuotisen kuskaamisen (kts. lapsen prosessikaavio yllä).

Eikös se kannata aloittaa torin laidalta ja edetä maaseudulle kohti vapaa-ajan asumusta??

Perhe-elämän tilan tarve
2 kuukautta sitten

Nuorena jaksaa rakentaa, tehdä ja kulkea. Usein elämä ja harrastukset myös vaativat silloin eniten tilaa. Itse lähtisin seitsemänkymppisenä maalta keskustan hissitaloon. Mökillä pihan kunnossapito alkaa olla pakkopullaa, vaikken vielä ihan seitsemääkymppiä olekaan. Kolme-neljäkymppisenä olisi ollut ihanteellista päästä käyttämään energiaa omakotitalon, pihan ja mökin laittoon. Mutta sen ikäisenä meidän sukupolvella ei ollut vielä rahaa.

Ei hissitaloon
2 kuukautta sitten

Kävelen mieluummin metsään ja eksyn sinne.

Vapaa Kanaherra
2 kuukautta sitten
Reply to  Ei hissitaloon

Ok

Make
2 kuukautta sitten

Siitähän oli hiljattain juttua, että olisi ongelma jos syrjäseudulle muuttaisi lapsiperhe. Kaupunki joutuisi kustantamaan taksikyydit esimerkiksi perheen kolmelle lapselle jotka kaikki menee eri aikaan kouluun.

Urpo
2 kuukautta sitten
Reply to  Make

Sehän olikin aivan pöhkö näkökulma koko asiaan. Perustelut löytyy ko. jutun yhteyteen kirjoittamastani kommentista.