Syksyn värejä ja makuja Perniön Kekritorilla

0
Perniön Kekritorin värikkäintä myyntitelttaa emännöi Tuulensuun tilan Sirkka Paavilainen. – Vielä ei pääse nostamaan syksyn juurikassatoa, joten nyt on hyvä aika kiertää lähialueen markkinoita, Paavilainen kertoo samalla ja esittelee tekemäänsä risukettua. Paavilaisen risutöikseen kutsumia koristeita roikkuukin teltan harjojen alla kymmenittäin. SSS/Tommi Loimovuori

Syksyä on ilmassa ja Perniön Kekritorin myyntipöydillä: löytyy valkosipulia, villasukkia, omenoita, puolukoita, yrttejä, hunajaa, silakkasäilykkeitä, vastakeitettyä marjamehua… Syksyn lisäksi Perniön kunnantalon takapihan ilmassa leijuu grillimakkaran vieno tuoksu.
Nimi kekri juontaa kauas suomalaiseen muinaishistoriaan. Kekriä on juhlittu ympäri Eurooppaa kesän lopun ja syystöiden loppuun saattamisen merkkinä vuosisatoja ellei vuosituhansia. Kekri on vuoden vaihtumisen ja sadonkorjuun juhla.
– Kekrimarkkinoita on nyt järjestetty Perniössä muistaakseni kuusi kertaa, mutta tällä kertaa nimeksi vaihdettiin Kekritori. Syynä on korona: markkinoita ei olisi ehkä saanut järjestää, torin kyllä, hymyilee Pro Perniön markkinavastaava Susanna Manelius.
Nyt torille on saapunut 25 myyjää, kojuja on yli kaksikymmentä. Maneliuksen mukaan myyjiä on ollut helppo saada mukaan. Suurena apuna on Facebookin markkinamyyjien oma ryhmä, jossa eri markkinoista tiedotetaan.
Kekritorin konsepti on suora ja maanläheinen: tarjolla ei ole kieputtimia eikä sirkushuveja: tarkoitus on tuoda sadonkorjuun ajan myyjät ja ostajat yhteen.
Seuraavat markkinat pidetään Perniössä marraskuun 28. päivänä, jolloin avataan Perniön joulu. Samaan aikaan pidetään Pimeän Peitto -tapahtuma.

Susanna Manelius on Pro Perniön markkinavastaava. Maneliuksella oli myynnissä korien ohella pastanttipuuroa, Vallattomia Silakoita ja saaristolaisleipää sekä kaalikääryleitä. SSS/Tommi Loimovuori

Laitilalaisen Pekka Torniaisen kojun lähistöllä ei tarvitse pelätä ainakaan vampyyrejä. Torniaisen Kiploks-toiminimi on erikoistunut valkosipuliin, jota ei ole rahdattu Suomeen maailman toiselta laidalta.
– Kotimaisen valkosipulin makua ei voi verrata Kiinasta tuhansien kilometrien päästä Suomeen konteissa kuljetettuun valkosipuliin: tämä on ihan toisesta maailmasta, Torniainen sanoo.
Torniaisen mukaan kontti-valkosipuli ehtii matkan varrella kuivaa ja kostua monet kerrat, se vaikuttaa makuun ja altistaan homeelle, eikä se kasva Suomen kesän pitkässä valossa. Torniaisen Kiploks-yritys tuottaa valkosipulinsa itse osana tilan muuta toimintaa, ihan pelkällä valkosipulilla ei elä.
– Vuosisato on parin tuhannen kilon luokkaa, viljelyalaa on pari hehtaaria.
Valkosipuli on etenkin välimerellisen keittiön perusraaka-aine, ja todellisten fanaatikkojen mukaan se parantaa kaikki vaivat: kivut, säryt, flunssat, vatsavaivat, reuman, fanaattisimpien mukaan epäilemättä syövänkin. Mutta mikä on Torniaisen ykkössuosikki valkosipulin käytössä?
– Kunnon valkosipuliperunat: vuoka voidellaan oikealla voilla, ladotaan päällekkäin kiinteästä perunasta, esimerkiksi Sabinesta, siivuja ja lisätään valkosipuliviipaleita, suolaa ja pippuria kerroksittain vuoka täyteen. Sitten kermaa päälle ja uuniin, Torniainen sanoo.
Kiploks tarkoittaa muuten valkosipulia latviaksi.

Pekka Torniainen esittelee, miltä kunnon valkosipuliletin pitää näyttää. – Laitilan oman valkosipulin maku on aivan toinen kuin tuhansia kilometrejä Kiinasta Suomeen kontissa matkanneissa. SSS/Tommi Loimovuori

Lohjalaisen Päivi Surakan värikäs koju pullistelee sukkia.
– Viime viikonloppuna espoolaiset ostivat kaikki mehut ja hillot, myyntiartikkeli vaihtui, kertoo Surakka.
Surakka sanoo kutimien olevan aina käsissä ja neulovansa automatkatkin – mies toimii kuljettajana ja logistiikkavastaavana. Surakat ovat kiertäneet harrastusmielessä markkinoita jo 15 vuotta.
– On vastapainoa ja mielenterveystyötä päivätyölle kaupungin varastonhoitajana, kun miettii neuleiden värejä ja muita asioita ja sitten myy niitä markkinoilla, Surakka sanoo.
Surakka kertoo löytäneensä Perniön Kekritorin Facebookin Salon seudun markkinat -ryhmästä. Edellisenä syksynä Surakka kävi Salon syysmarkkinoilla, nyt sen tilalle on kiilannut markkinat Lempäälässä. Ja sen jälkeen on vuorossa Lohja, taas Perniö, ja vuoden lopulla Nummela.
– Joulumarkkinoilla villasukat käyvät paremmin kaupaksi, nyt tämä on tällainen naama tutuksi -käynti.
Surakka kertoo, että kaikki hänen neulomansa villasukat on varustettu kokonumeroilla ja tiedoilla, mistä langasta ne on tehty. Ostaja saa etiketissä mukaansa myös pesuohjeet.
– Ja varsinkin miesten sukkiin teen päällysosaan aina resorin. Sukka istuu resorin kanssa paremmin jalkaan.

Lohjalainen Päivi Surakka on harrastanut markkinoita jo 15 vuotta. Tällä kertaa myyntiartikkeleina oli itse kudottuja sukkia, sillä espoolaiset ostivat kaikki mehut ja hillot. SSS/Tommi Loimovuori

Yksi koristeellisimmista teltoista kuuluu Tuulensuun tilan emännälle Sirkka Paavilaiselle. Tuulensuun tila sijaitsee Harjavallassa, noin 170 kilometrin päässä Perniöstä. Paavilainen sanoo pitävänsä 200 kilometriä markkinareviirinsä rajana.
– Nyt oli hyvä aika lähteä markkinoille, koska sadonkorjuussa on välitauko: juureksia ei ihan vielä voi nostaa.
Paavilaisen myyntiartikkeleina on domain-hunajaa, yrttejä, yrttiteetä, mehuja, marjarouhetta ja kymmenittäin näyttäviä koriste-esineitä, joita valmistuu myyntityön ohessakin ja roikkuu joka puolelle myyntikojua.
– Risutöitä riittää, niitä pakatessa takaisin autoon taitaa ehtiä tulla pimeä, Paavilainen virnistää.

Tämä valkosipuli on kasvanut Laitilassa.