Ankeriaalla menossa pitkä rauhoitusaika – Äärimmäisen uhanalaista vaelluskalaa istutettu paljon Salon seudun vesiin.

0
Istutettavat ankeriaan poikaiset ovat olemukseltaan aikuisten näköisiä eli käärmemäisiä.

Äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu vaelluskala ankerias on rauhoitettu neljäksi kuukaudeksi kaikelta kalastukselta sisävesiä myöten. Suomessa rauhoitus on tiukempi kuin EU edellyttää, sillä sen mukaan ankerias tulee rauhoittaa kaupalliselta pyynniltä vähintään kolmeksi kuukaudeksi.
– Suomessa rauhoitus koskee myös vapaa-ajankalastusta, muistuttaa tiedottaja Tapio Gustafsson Kalatalouden keskusliitosta.
Kalastuksen merkitys on hänen mukaansa kuitenkin suhteellisen pieni, joskin paikallisesti ankeriasta voidaan innostua kalastamaan esimerkiksi pitkäsiimalla tai ongella.
– On olemassa kalabongareita, jotka laittavat pohjaonkeen madon tai kalanpalan, hän selittää.
Kalabongarit päästävät hänen käsityksensä mukaan kalat usein takaisin, jos ne eivät ole vaurioituneet.
Ammattikalastajille ankerias on Gustafssonin mukaan lähinnä muun pyynnin ohessa saatu. Ankerias jää esimerkiksi rysään.

Nyt ankerias on kuitenkin rauhoitettu kalastukselta aina tammikuun loppuun saakka. Rauhoitusaikaan ankeriaan saaliiksi ottaminen voi tulla kalliiksi. Uhanalaisen ankeriaan suojeluarvo on 3 510 euroa.
Syynä ankeriaan rauhoitukseen nyt jo neljättä vuotta perättäin on kalan äärimmäinen uhanalaisuus. Rauhoituksella halutaan turvata, että vaelluskala pääsee takaisin lisääntymään Sargassomerelle Atlantille. Lisääntymisen jälkeen aikuiset ankeriaat kuolevat Atlantille.
– Monet ankeriaat ovat jo merialueilla, hän uskoo vaeltamaan lähteneistä kaloista.
Suomessa olevista ankeriaista kaikki eivät edes pääse vaeltamaan, sillä osa on aikoinaan istutettu sisävesiin, joista ei ole yhteyttä mereen. Gustafsson sanoo, että ankeriaan vaellusvietti on kuitenkin niin suuri, että kun lisääntymiskypsiä ankeriaita on pyydetty ja viety merialueelle, ne ovat osanneet vaeltaa kutumerelleen.
– Nyt ankeriaat pyritään istuttamaan pääasiassa alueille, joista ne pääsevät vaeltamaan, hän sanoo.

Gustafsson muistuttaa, että ankeriaan kuten muidenkin vaelluskalojen pahimpia uhkia ovat vaellusreiteillä olevat esteet. Virtavesiin tehdyt esteet ovat aikoinaan jättäneet sisävesiin nousseet kalat vangeiksi ja ne ovat voineet elää kymmeniä vuosia.
– Suomen vanhin kala on ankerias, 72 vuotta, hän kertoo.
Samat esteet jarruttavat myös ankeriaanpoikasten luontaista nousua sisävesiin, jonne ne pitkän ”merimatkan” jälkeen pyrkivät. Sargassomereltä ankeriaiden uusi sukupolvi kulkeutuu takaisin Eurooppaan Golf-virran mukana.

Gustafsson sanoo, että valtaosa ankeriaista on peräisin istutuksista. Ne pyydetään nykyisin Ranskassa, josta ne viedään Ruotsiin karanteeniin.
Ankeriaan istutuksella on hänen mukaansa pitkät perinteet Suomessa.
– Ensimmäiset istutettiin vuonna 1894, yhteensä 82 kappaletta, hän kertoo.
Istutuksia tehtiin enemmän vasta 1960- ja 1970-luvuilla.
– Huippuaikaa oli ehdottomasti 1960-luku, jolloin istutettiin miljoonia kappaleita, esimerkiksi 1967 istutettiin 3,9 miljoonaa ankeriasta, Gustafsson kertoo.
Viime vuosina istutusmäärät ovat olleet hänen mukaansa keskimäärin 100 000 kappaleen paikkeilla vuosittain. Välillä määrä on ollut pienempi ja välillä isompi.
– Kymmenessä vuodessa ankerias voi kasvaa jo niin paljon, että se jää pyydyksiin, Gustafsson sanoo.

Salon seudun vesiin ankeriasta on istutettu muun muassa Kiskonjoen, Uskelanjoen ja Paimionjoen vesistöihin.
Kalastusbiologi Olli Ylönen Lounais-Suomen kalatalouskeskuksesta kertoo, että ankeriaita istutetaan sekä kannanhoidon että kalastuksen vuoksi. Näin ollen kala on tarkoitettu myös käytettäväksi.
Hän arvioi, että ankeriasta ei kuitenkaan pyydetä kovin paljon. Ankeriaan kalastusta saattaa hänen mukaansa jarruttaa myös se, että on toitotettu sen uhanalaisuutta.
Rauhoitusajan ulkopuolella ankeriasta saa kuitenkin pyytää.
– Ihan huoletta voi pyytää, Ylönen vakuuttaa.

 

Käärmemäinen ankerias jopa yli metrin pituinen – Määrä vähentynyt dramaattisesti

Ankeriaan olemus on käärmemäinen.
Paksu nahka on pienten suomujen ja reilun limakerroksen peittämä.
Ankeriasta on useissa Euroopan ja Pohjois-Afrikan vesistöissä.
Ankerias syö pohjaeläimiä ja pikkukaloja.
Suurimmat ankeriaat saavuttavat yli metrin pituuden.
Euroopan rannikon jokiin nousevien ankeriaiden määrät ovat dramaattisesti vähentyneet 1980-luvun alusta lähtien noin sadanteen osaan.
Syyksi on esitetty muun muassa liian tehokasta pyyntiä, elinympäristöjen häviämistä rannikkoalueilla, jokien patoamista ja ympäristömyrkkyjä.

Lähde: Luonnonvarakeskus