Hissimatka johti yllätysten taidekurssille – Mari Siimarin värit loistavat pleksipohjalle tehdyissä maalauksissa

0
– Haluan symmetriaan pyrkimisellä ja sieltä värien avulla pois hakeutumisella luoda jännitettä harmonian kaipuun ja todellisuuden välille, Mari Siimar sanoo. Taustalla hänen teoksensa Maan ja taivaan välissä sekä Maailman mahtavin nainen. Kuva: SSS/Tommi Loimovuori

Turkulaisen Mari Siimarin akryylilevyille tekemät maalaukset tulvivat väriä Palvelukeskus Ilolansalon aulassa. Pääteoksen mukaan nimetty taidenäyttely Mansikkapaikka esittelee harrastajataiteilijan kuusi teosta.

– Tämä on osa esikoisnäyttelyäni, jonka pidin kesällä Kaarinan Mökki Galleriassa, Siimar kertoo.

Siimar maalaa öljyväreillä akryylilevyille leikkien väreillä ja symmetrialla. Hän on aina ollut viehtynyt geometriasta ja sen ilmentymistä luonnossa. Myös mieli ja sen seikkailut innostavat.

Siimar kokee akryylilevyn hyväksi alustaksi teoksilleen, sillä läpinäkyvä pleksipohja lisää maalausten kerroksellista tunnelmaa. Siimarin materiaalivalintaan vaikutti hänen opettajansa, turkulainen taidemaalari Elina Ruohonen.

– Ystäväni oli Turun Sunnuntaimaalareissa ja kannusti minua mukaan, kun olin kertonut halustani maalata. Myöhästyin kurssien infotilaisuudesta tunnin, mutta osuin samaan tavarahissiin Elina Ruohosen kanssa, joka kutsui minut oikopäätä ateljeehensa, Siimar kertoo.

Ruohonen myös kehotti Siimaria osallistumaan kurssilleen, ja tämä totteli.

– Sillä tiellä ollaan, vaikka en ollut aiemmin vetänyt vetoakaan pensselillä! Rakastuin tähän tekniikkaan.

Pleksilevylle on tehtävä peilikuva eli maalattava toiselle puolelle kuin mikä asetetaan esille.

– Ensin maalataan se, mitä haluaa jäävän päällimmäiseksi ja tehdään viimeiseksi taustat.

Ite-taiteilijaksi itseään kuvaava Mari Siimar ripusti Ilolansalon aulaan toisen yksityisnäyttelynsä. Aiemmin hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin. Kuva: SSS/Tommi Loimovuori

Mari Siimar sanoo, että jokaisella on omaksi koettu, keksitty tai todellinen ”mansikkapaikka”, joista voi hakea turvaa.

– Usein muistelemme kaiholla mennyttä maailmaa, purettuja taloja, kaupunkien katuja tai maaseudun idylliä. Mansikkapaikka voi olla metsän syli, oma nojatuoli, keskustelupalsta, tuttu pöytä ravintolassa, televisio-sarjan pikkukylä, fantasiakirjan kaukainen maailma tai nurkka pään sisällä. Mansikka voi symboloida myös palvelutaloa, jossa on viihtyisää asua, mukava käydä ja kiva tehdä merkityksellistä työtä.

Teoksissa on kuvattuna muun muassa Siimarille rakasta maalaismaisemaa hänen kotinurkiltaan, kauko- ja aurinkokaipuuta sekä kasvua ja muuttumista. Maailman mahtavin nainen kuvaa maalarin koko elämänkaarta.

Tallinnassa syntynyt 50-vuotias Siimar muutti Turun seudulle vuonna 1995. Paattisilla asuva Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tietopalvelupäällikkö aloitti maalaamisen viisi vuotta sitten.

– Maalaaminen on tarpeellista vastapainoa työlle, Siimar painottaa.

– Kaikki muutkin näyttelyssä esitettävät teokset kuvaavat mansikkapaikka-ajatusta eri näkökulmista ja perspektiiveistä ajassa. Katsojan pääteltäväksi jää, onko värien päällekkäisyydellä ja läpikuultavuudella ajallista, kronologista merkitystä, Mari Siimar toteaa.Kuva: SSS/Tommi Loimovuori

Suomalaistaiteilijoista häntä ovat inspiroineet Helene Schjerfbeck, Birger Carlstedt ja Reidar Särestöniemi; ulkomaalaisista useammat kubistit, ekspressionistit ja abstraktin taiteen avantgardistit.

Mansikkapaikka -Mari Siimarin taidetta Palvelukeskus Ilolansalossa (Ilolankatu 6, Salo) avoinna 5.11. saakka ma–su klo 8–18.