Hyvä maine, surkeat palkat – Korisliiga ei kilpaile ulkomaan pelaajamarkkinoilla rahalla vaan luotettavuudella

0
Jeremiah Wood on Karhubasketin ja Vilppaan seurahistorian kovapalkkaisin ulkomaalaispelaaja. (kuva: SSS-arkisto)

Ulkomaalaispelaajien rekrytointi ei ole missään muussa suomalaisessa palloilun pääsarjassa niin korostetussa asemassa kuin Korisliigassa. Tarjonta on valtava ja palkkataso verrattain heikko.

Nyrkkisääntö on se, että keväällä pisimpään pelaavat ne seurat, jotka ovat onnistuneet parhaiten ulkomaalaispelaajien hankinnoissa. Se ei kuitenkaan aina tarkoita suoraan sitä, että mestaruuden voittaa se joukkue, jolla on parhaat jenkit – tästä parhaana esimerkkinä Vilppaan mestaruusjoukkue viime keväältä.

Edellisten viiden kauden kaksi parasta liigaseuraa ovat olleet viime kevään finalistit Vilpas ja Kauhajoen Karhubasket.

Samaan aikaan Korisliigaan keväällä 2009 noussut kaksikko on ollut edellisenä viitenä keväänä joka kerta mitalipeleissä. Kumpikin on ollut finaalissa kolmesti, Vilpas on voittanut mestaruuden kerran ja Karhubasket kaksi kertaa.

Kaksikko on myös onnistunut ulkomaalaispelaajien – tässä tapauksessa amerikkalaispelaajien – hankinnassa muita paremmin, vaikka ”jenkkistrategiat” ovat olleet erilaisia.

Vilpas on hankkinut amerikkalaispelaajat kotimaisen rungon ympärille ja Karhu taas on hankkinut amerikkalaiset joukkueen rungoksi. Eli Vilpas on hankkinut enemmän potentiaalia ja Karhu taas tasonsa jo osoittaneita jenkkejä.

Kumpikin strategia on toiminut.

Karhubasketin organisaatioon kuuluvan Mikko Katajiston mukaan ulkomaalaispelaajien osuus joukkueen pelaajabudjetista on 42 prosenttia. Vilppaan vastaava lukema on manageri Antero Jokisen mukaan 33 prosenttia.

Tämän kesän jenkkirekrytoinneissa suurin haaste oli yliopistosarja NCAA:n koronasääntö, jonka johdosta yliopistonsa päättäneet pelaajat saivat mahdollisuuden pelata yhden ylimääräisen kauden.

– Moni käytti tarjouksen ja siksi tarjontaa oli normaalikesää huomattavasti vähemmän, Jokinen kertoo.

– Ja kun Euroopan isot sarjat veivät parhaat pelaajat päältä, niin markkinoilla oli vähemmän pelaajia ja palkkataso nousi, Katajisto huomauttaa.

Alkavalle kaudelle Karhu hankki seuralle kaksi mestaruutta tuoneet paluumuuttajat Cameron Jonesin ja Rene Rougeaun sekä Tshekissä ja Slovakiassa kovaa jälkeä tehneen Lee Skinnerin. Ainoa tulokasjenkki on Malik Toppin. (Karhu etsii vielä puuttuvaa sentteriä.)

Vilpas taas piti kokeneen Jeremiah Woodin, mutta hankki ympärille eurotulokkaat Brian Fobbsin ja Bryan Griffinin. Takamies Marcus Lovett on Skinnerin tavoin osoittanut jo tasonsa eurokentillä. Lisäksi kummallakin joukkueella on niin sanottu viides ”varajenkki”.

Jones, Rougeau ja Wood ovat sarjan parhaiten palkattuja ulkomaalaispelaajia, jotka saavat arviolta yli 5 000 dollaria kuukaudessa. Tulokasjenkin palkka jää usein kolmannekseen siitä.

Wood on sekä Vilppaan että Karhubasketin seurahistorian kallein ulkomaalaispelaaja.

– Wood piti meidät väkisin Korisliigassa (2009–2010). Kun sorvasin hänen kanssaan vuoden jatkosopimukseen, niin seurassa nousi hiukset pystyyn. Toki hän oli joka sentin arvoinen jätkä, Katajisto muistelee 11 vuoden takaista sopimusta.

Korisliigan suurin etu pelaajamarkkinoilla on sarjan hyvä maine. Suomessa sovitut asiat pidetään, palkat kilahtavat palkkapäivänä tilille ja pelaajista pidetään huolta.

– Suomessa ei juurikaan ole jäänyt palkkoja maksamatta jenkeille. Tai ylipäätään kenellekään, Jokinen vahvistaa.

– Maine on kaikki kaikessa. Olemme säännöllisesti yhteydessä myös meiltä lähteneisiin pelaajiin. Joskus käy niinkin hyvin, että urapolku tuo takaisin Kauhajoelle, Katajisto kertoo viitaten Rougeaun ja Jonesin paluuseen.

Eikä Kauhajoen kohdalla sijainnillakaan ole merkitystä. Pelaajille ei tarvitse maksaa enemmän palkkaa, vaikka seuran kotikaupunki ei olekaan Helsinki tai Tampere. Oleellisinta on luotettavuus ja maine.

– Meillä on näyttöä sitä, että Kauhajoelta voi edetä jopa Ranskan tai Espanjan liigaan. Me pidämme kavereista huolta. Ja kun maailma mahtuu nykyään taskussa olevaan kännykkään, niin meille tuleva pelaaja on ehtinyt jo soittaa täällä aiemmin olleelle pelaajalle, Katajisto kertoo.

Sijainti ei Jokisen mukaan kuulu kolmen tärkeimmän kriteerin joukkoon.

– Jos ajatellaan tilanne, että kaksi suomalaisseuraa on saman, aiemmin Suomessa pelanneen pelaajan perässä, niin tärkein asia on palkka, sitten mahdollisuus voittaa mestaruus ja sitten organisaation maine. Sitten vasta tulevat muut asiat, kuten sijainti.

Korisliigan suurin heikkous pelaajamarkkinoilla on palkkataso, joka on Euroopan pääsarjojen vertailussa huonoimpia.

– Häviämme palkoissa jo Luxemburgille, Islannille ja Englannille, Jokinen paljastaa.

– Mutta jos agentti on pelaajansa uran kanssa tosissaan, niin kyllähän se pelaajansa Suomeen ennemmin tunkee kuin vaikka Englantiin. Suomesta on suora reitti esimerkiksi Bundesliigaan, mutta Englannista tai vaikkapa Ruotsista sama reitti on käytännössä mahdoton, Jokinen muistuttaa.

Ensi kaudelle Vilppaan ja Karhubasketin palkkabudjetti (sis. valmentajat) nousee.

– Pelaamme ensi kaudella uudella areenalla ja menestyvä joukkue on parasta mainosta sille. Näemme palkkabudjetin nousun panostuksena markkinointiin, koska paras markkinointiväline yleisön houkuttelemiseksi katsomoon on menestyvä joukkue, Katajisto kertoo.

Vilppaan palkkabudjetin kasvu selittyy pitkälti kolmella uudella valmentajasopimuksella. Pelaajabudjetti on suurin piirtein edellisen kauden tasolla.

Eikä lisäkustannuksia ole odotettavissa myöskään amerikkalaispelaajien vaihdoissa.

– Emme ole olleet vuosiin tällaisessa tilanteessa, että emme ole edes keskustelleet pelaajavaihdoista, Jokinen kertoo.

Salkkarin korisliigaliite ilmestyi torstain ja perjantain välisenä yönä. Lehden irtonumeron voi ostaa tästä. Digitilaajaksi voi ryhtyä tästä.

MIESTEN KORISLIIGAN ULKOMAALAISPELAAJIEN PALKKALUOKAT

Kolmessa kastissa

1) Ensimmäistä kauttaan Euroopassa pelaava pelaaja keskitason yliopistosta. Kuukausipalkka: 1 500–3 000 dollaria.

2) Jo Euroopassa tai NBA:n kehitysliigassa pelannut tai suoraan eliittiyliopistosta Suomeen tuleva pelaaja. Kuukausipalkka: 3 000–4 000 dollaria.

3) Korisliigassa aiemmin pelannut huipputason pelaaja tai kovemmasta sarjasta Suomeen tuleva kokenut pelaaja. Kuukausipalkka: 5 000–7 000 dollaria.

Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on verosopimus, jonka johdosta pelaaja voi tienata kalenterivuonna 20 000 dollaria verovapaasti (sis. luontoisedut).

Pelaajien luontoisetuihin kuuluu asunto, usein myös lounas ja joissain tapauksissa myös auto. Palkassa ei ole huomioitu mahdollisia menestys- tai pistebonuksia.

Arviot perustuvat Korisliigan seurajohtajien haastatteluihin.