”Kaikki viivat kohtasivat Salossa” – Olli-Pekka Kallasvuon muistelmateoksessa hahmotetaan johtajuutta ja kerrotaan, kuinka testamentteja nuorena laatinut juristi päätyi teknologiayhtiön ykkösmieheksi

1
Olli-Pekka Kallasvuo kuvattuna Nokian yhtiökokouksessa vuonna 2010. Kuva: SSS-arkisto/Suvi Kulla.

Olli-Pekka Kallasvuo – Juhana Rossi: Puhelin soi öisin. Otava. 347 sivua.

Nuori juristi pitää pöytäkirjaa metsästysseuran kokouksessa Båtvikissa, Nokian edustushuvilassa. Firman ylin johto neuvottelee tärkeästä asiasta: minkälainen kokardi suunnitellaan annettavaksi Båtvikissa hirven kaataville metsästäjille. Juristi ihmettelee mielessään, mitä kummaa tekee täällä kuuntelemassa joutavia jorinoita, hänethän oli palkattu Nokiaan liikejuridiikkaa hoitamaan.

Silloin kokoushuoneeseen touhottaa sisään, hihat käärittyinä ja paidanhelma housunkauluksen päällä liputtaen, Nokian pääjohtaja Kari Kairamo. Hän näyttää ärtyneeltä.

– Katsokaa nyt tätä. Kallispalkkaiset miehet istuvat tässä ja puhuvat tuntikausia metsästyksestä. Mikä helvetti tätä yhtiötä vaivaa! Kukaan ei puhu enää kalastuksesta, Kairamo jyrähtää.

Båtvikin metsästysseuran pöytäkirjanpitäjäksi nakitettu nuori lakimies oli Olli-Pekka Kallasvuo, joka ei silloin eikä varsinkaan myöhemmin ollut täysin vakuuttunut sittemmin legendan asemaan nousseen Kairamon osaamisesta. Kallasvuo suorastaan epäilee, että traaginen itsemurha kasvatti Kairamon mainetta tarpeettoman suureksi.

– Kairamo oli kiistatta innostava ja visionäärinen johtaja, mutta hänen yritysjohtajan taitonsa olivat liian vähäiset suhteessa hänen rohkeisiin ja kunnianhimoisiin suunnitelmiinsa, toteaa Kallasvuo Puhelin soi öisin -muistelmateoksessaan.

Monella suunnalla hääräilleen Nokian kapealla juristiosastolla Kallasvuo joutui olosuhteiden pakosta perehtymään lakiasioiden ohella myös liiketoimintaan. Esimerkiksi sopimukset kirjoitettiin talon sisällä omien lakimiesten toimesta sen sijaan, että ne olisi teetetty ulkopuolisella asianajotoimistolla.

Liiketoiminnallinen osaaminen kehittyi, ja 1980-luvun puolivälin jälkeen Kallasvuo löysikin itsensä yhtä useammin hankkeissa, jotka eivät enää rajoittuneet vain juridiikkaan. Loikka Jorma Ollilan vetämälle rahoitusosastolle oli lyhyt, mutta Kallasvuon uran ja elämäntarinankin kannalta käänteentekevä.

Idänkauppa loppui, pankkikriisi lopetti kahden pankin duopolin suomalaisessa talouselämässä, ja suljetun talouden viimeisetkin rakenteet murtuivat. Myös Nokiassa kävi myllerrys kun nuorisokaarti otti firman haltuun: Ollilasta tuli toimitusjohtaja 41-vuotiaana.
Kallasvuo oli 36-vuotias, kun hänet valittiin Ollilan seuraajaksi rahoitusjohtajan ja johtokunnan jäsenen positioon.

– Jälkeenpäin olen miettinyt, että nimitykseni oli Nokialta hölmöä tai ainakin iso riski. Vielä vuosikymmen aiemmin olin päätyökseni laatinut ihmisten testamentteja ja perunkirjoituksia.

Puhelin soi öisin ei ole Nokian historiikki ja vain osittain Nokia-teemainen muistelo. Vaikka Nokia muodostaakin suuren osan Kallasvuon työurasta ja Nokian merkitystä hänelle tai koko suomalaiselle yhteiskunnalle on mahdotonta liikaa korostaa, Juhana Rossin muistiinmerkitsemässä kirjassaan Kallasvuo piirtää yleispätevämpää kuvaa liikkeenjohdosta ja kansainvälisestä bisneksestä.

Jonkin verran saadaan teoreettista tai filosofisluontoista pohdintaa, enemmän esimerkkien ja parhaimmillaan anekdoottien kautta avattua johtamisoppia. Kallasvuon johtopäätelmät eivät välttämättä ole originelleja mutta sitäkin pätevämpiä: pomon pitää olla oma itsensä eikä esittää mitään muuta kuin on, ja vastaavasti pomoa rekrytoivan hallituksen tulee raakata hakijajoukosta pois kaikki mikromanageeraukseen vähänkään taipuvaiset ehdokkaat.

Oman hallitusuransa onnistuneimmaksi toimitusjohtajanimitykseksi Kallasvuo nostaa Nokia Siemens Networksin piikkipaikalle nostamansa Rajeev Surin.

Salo nousee esille yhdessä hauskimmista Kallasvuon kertomista Nokia-anekdooteista:

– Muistan erään tapaamisen, jossa (Jorma) Nieminen havainnollisti minulle visioitaan karttapallolla. Hän veti sormellaan viivoja, jotka lähtivät liikkeelle maailman eri metropoleista: tuolta, tuolta ja tuolta. Kaikki viivat kohtasivat Salossa, joka oli Niemisen mukaan maailman napa matkapuhelintekniikassa.

Muistelmiensa perusteella Kallasvuosta rakentuu kuva asiapohjaisesta johtajasta ja työnantajalleen uskollisesta firman miehestä. Jopa siinä vaiheessa, kun huhut hänen erottamisestaan Nokian ykkösenä lähtivät liikkeelle, Kallasvuo asennoitui niihin faktapohjalta: jos Wall Street Journal aikoo tällaista kirjoittaa, sen täytyy pitää kutinsa, sillä maailman kenties arvostetuin talouslehti ei esittäisi näin kovia väitteitä pelkkiin huhupuheisiin perustuen.

WSJ oli tietysti oikeassa, ja näytelmän kulisseissa Kallasvuolle etsittiin jo seuraajaa. Symbian 3 -käyttöjärjestelmän jatkuva myöhästyminen, vaikkakaan ei varmasti Kallasvuon omaa syytä ollutkaan, taisi olla heikentyneitä kvartaalituloksiakin merkittävämpi syy potkuihin.

Kuvaavaa Kallasvuolle tietysti on, että hän otti asiat asioina ja mielentyyneydellä vastaan, eikä kiiruhtanut erottamaan esimerkiksi Kai Öistämöä, jonka vastuulla jatkuvat Symbian-kompuroinnit olivat.

Ja kun Kallasvuolle valkeni, että lähtö tulee, niin asiaa ei jääty murehtimaan, vaan hän päätti tehdä parhaansa loppuun asti.

– Työ vei minut mukanaan, hän kertoo viime hetkistään Nokiassa – ja samoihin neljään sanaan voisi varmasti kiteyttää koko Olli-Pekka Kallasvuon ammatillisen uran.

Firman mies, alusta loppuun.

Muistelijana Olli-Pekka Kallasvuo on pikemminkin analyyttinen kuin räiskyvä. Tämä ominaisuus käy erinomaisen hyvin ilmi hänen pohdiskellessaan pörssiyhtiön johdon ja sijoittajien suhdetta.

Kertomukset road show -kiertueista ja sijoittajatapaamisista ovat kiinnostavia, ja Kallasvuolla riittää rohkeutta sanoa, että monessa tapauksessa ne ovat myös tarpeettomia tai hemmottelevat korkeintaan osapuolten henkilökohtaisia egoja.

Niin ikään hän avaa arvonnousuun tähtäävän sijoittamisen ja lyhyeksi myymisen välistä suhdetta, joka ei ehkä olekaan niin suoraviivainen ja yksiselitteinen kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Kallasvuo jopa epäilee, että niin sanotut long-sijoittajat ovat usein lyhytjänteisempiä kuin pahamaineiset shorttaajat.

Matkapuhelinteknologiasta tai toimialaa muokkaavista megatrendeistä hän puhuu niukemmin. Juristi on juristi, vaikka Kallasvuo tietysti esimerkillään osoittikin vääräksi klassisen väittämän siitä, ettei juristi voi päätyä toimitusjohtajaksi ainakaan teknologiayhtiöön.

Lopullinen totuus yritysjohtajan elämästä ja arjen todellisuudesta? Sellainenkin Puhelin soi öisin -kirjasta löytyy, ja se ei liity öisin soivaan puhelimeen niinkään vaan loputtomaan lentomatkustamiseen.

– Lensin koko ajan, ja monesti mietin jossain taivaalla tai terminaalissa, tätäkö elämäni nyt on.

Sitähän se taitaa olla, Kallasvuolle ja lukemattomille hänen kohtalontovereilleen tummissa puvuissa ja valkeissa kauluspaidoissaan.

Sitaatit ovat lainauksia Puhelin soi öisin -kirjasta.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
marco
28 päivää sitten

Muistan vieläkin Kallasvuon lehtihaastattelun vuodelta 2008, jossa kyseli, että ”mikä lama”. No, selvisi ehkä hänellekin jossain vaiheessa. Kertoo vain, kuinka hukassa firman johto oli niihin aikoihin. Lähdinkin firmasta keväällä 2009.