Lähes jokaiselta on tutkittu perusverenkuva, mutta mitä se kertoo? – yleislääketieteen erikoislääkäri Kimmo Oksanen avaa, mistä on kyse

Jos olet joskus ollut verikokeessa, todennäköisesti sinulta on otettu perusverenkuva. Samalla on voitu tehdä muitakin tutkimuksia, mutta perusverenkuvasta usein aloitetaan.

Verisolut kertovat meistä paljon. Matala hemoglobiini voi liittyä moneen asiaan aina ruokavaliosta syöpään asti. Valkosolut antavat viitteitä esimerkiksi virusten ja bakteerien aiheuttamista sairauksista. Runsas alkoholinkäyttö ja tupakointi jättävät jälkensä vereen.

Yleislääketieteen ja työterveyshuollon erikoislääkäri Kimmo Oksanen Salon Pihlajalinnasta kertoo, että erilaisia laboratoriotutkimuksia on olemassa tuhansia. Yleislääkärin usein käytättämiä tutkimuksiakin on kymmeniä.  Perusverenkuva on niistä kaikkein yleisin.

– Perusverenkuva antaa yleiskuvan veren sisältämistä soluista ja hemoglobiinista. Se mittaa muun muassa veren punasolujen, valkosolujen sekä verihiutaleiden määrää, Oksanen määrittelee.

Yleislääketieteen haasteena on, että vastaanotolle tulevan potilaan ongelma voi olla melkein mikä tahansa.

– Kenttä on laajempi kuin sairaalaan lähetettävällä potilaalla, josta on jo alustavasti selvitetty, minkä alan ongelmasta on todennäköisesti kyse. Siksi tyypillisesti aloitetaan kokeista, joilla aluetta voidaan rajata. Perusverenkuva on yksi tällainen työkalu, joka auttaa sairauksien diagnosoinnissa ja seulonnassa.

Verikokeen jälkeen omat tulokset löytyvät nykyään yleensä joko Omakannasta tai lääkärikeskusten omista verkkopalveluista, ja moni katseleekin niitä itse odotellessaan lääkärin tulkintaa.

Perusverenkuvassa maallikolle tutuin asia on Hb, punasolujen hemoglobiini eli verenpuna, jonka tärkeä tehtävä on kuljettaa happea. Loppu näyttää vaikeilta lyhenteiltä.

– Lääkärin huomio kiinnittyy yleensä ensin kolmeen asiaan: hemoglobiiniin sekä valkosolujen ja verihiutaleiden määrään, Oksanen lähtee avaamaan tuloksia. Neljäntenä huomion kohteeksi nousee punasoluihin liittyvä EMCV, joka kertoo punasolujen koon. Sen poikkeaminen viitearvoista kertoo mahdollisesta sairaudesta.

– Jos on esimerkiksi raudanpuuteanemiaa, punasolujen tilavuus pienenee pitkän ajan kuluessa. Jotkut tilat, kuten B12-vitamiinin puute, puolestaan suurentavat punasoluja. Myös alkoholin runsas käyttö näkyy punasolutilavuuden nousuna.

Muita punasoluihin liittyviä arvoja ei aina tarvita, mutta niiden mittaus kuuluu mukaan perusverenkuvaan.

– Nämä muut arvot kertovat tietyn näkökulman punasoluihin, ja ne nousevat tärkeiksi häiriötilanteissa, Oksanen sanoo.

Poikkeava arvo verenkuvassa ei ole vielä diagnoosi, vaan vasta lähtökohta jatkotutkimuksille. Tyypillinen löydös on veren matala hemoglobiini eli anemia.

– Anemia on oire jostain, ja sen syy täytyy aina selvittää. Tässä on tärkeää potilaan kliininen tutkimus, haastattelu ja sairaushistorian kartoitus, Oksanen sanoo.

Iän mukana kasvaa todennäköisyys siihen, että anemia johtuu esimerkiksi suolistosyövästä, joka täytyy sulkea pois tähystyksellä. Aina kyse ei ole sairaudesta, varsinkaan jos muutos ei ole tapahtunut nopeasti ja sille on selittävä tekijä.

– Esimerkiksi kasvissyöjällä voi olla raudanpuutetta, ja sitä voidaan lähteä suoraan korjaamaan rautavalmisteilla nuorella, jolla anemian taustalla ei todennäköisesti ole sairautta. Myös runsaat kuukautiset selittävät usein raudanpuuteanemian.

Tavallisia anemian oireita ovat väsymys, suorituskyvyn lasku, hengästyminen rasituksessa tavallista helpommin ja ihon kalpeus.

Niinkin päin voi käydä, että oireet viittavat anemiaan, mutta verikokeiden perusteella siitä ei ole kyse. Silloin yksi vaihtoehto on saatu suljettua pois ja voidaan lähteä selvittämään seuraavia. Samantapaisten oireiden taustalla voi olla esimerkiksi sydänvika tai astma.

Valkosolujen eli leukosyyttien määrä on hyödyllinen tieto infektiosairauksia epäiltäessä. Niistä voi myös päätellä, minkä tyyppisestä sairaudesta on kyse: virusinfektiossa valkosolujen määrä nousee lievemmin ja bakteeritulehduksessa reilummin.

– Toisaalta valkosolujen määrä voi myös mennä alaspäin sairauden aikana, kun ne tekevät työtään ja kuluvat taistellessaan infektiota vastaan. Influenssassa näkee usein, että valkosolut laskevat normaalin alarajalle, Kimmo Oksanen kertoo.

Valkosolut voivat olla koholla myös muista syistä. Niiden määrää voivat nostaa raskaus, kortisonilääkitys tai fyysinen tai psyykkinen rasitus.

Usein tupakointi selittää sen, että valkosolut ovat hieman koholla. Yllättävää kyllä, tupakointi nostaa myös hemoglobiinia. Jälkimmäisen Oksanen selittää sillä, että elimistö pyrkii korjaamaan tupakan aiheuttamia ongelmia hapetuksessa.

Jos valkosoluista tarvitaan tarkempaa tietoa kuin niiden kokonaismäärä, eri valkosolutyypit voidaan eritellä  perusverenkuvaa laajemmalla täydellisellä verenkuvalla. Näin tehdään esimerkiksi leukemiaa epäiltäessä.

Verihiutaleita eli trombosyyttejä tarvitaan verenvuodon tyrehdyttämisessä.

– Silloin kun niitä on liian vähän, ilmenee tavallista helpommin verenvuotoa muun muassa nenästä tai ikenistä. Onneksi luonto pelaa varman päälle, ja trombosyyttejä on elimistössä normaalisti paljon enemmän kuin välttämättä tarvitaan, Oksanen kertoo.

Verihiutaleiden määrän väheneminen viitearvojen alle siis ei vielä johda verenvuotovaaraan, mutta jos tulos on kovin matala, voi kyse olla jostakin vakavammasta sairaudesta. Matalat lukemat tarkistetaan varmuuden vuoksi mikroskooppilaskennalla.

Trombosyyttien nousu saattaa puolestaan viitata niitä tuottavan luuytimen sairauteen. Tulehdukset, lääkkeet ja alkoholi voivat vaikuttaa niiden määrään ohimenevästi.

Viitearvot määritetään tutkimalla suuri joukko terveitä ihmisiä. Sen pohjalta saadaan vaihteluväli, jolle arvojen tulisi sijoittua. Oheisen esimerkkitapauksen perusverenkuvassa näin on, eikä tutkitulla naisella ole syytä epäillä verisoluista näkyviä sairauksia. Viitearvot voivat olla erilaisia naisilla ja miehillä sekä eri ikäisillä lapsilla.

– On sovittu, että viitearvot määritellään siten, että 95 prosenttia terveiden ihmisisten arvoista sijoittuu viitealueelle. Lopuilla tulos voi olla viitearvoa suurempi tai pienempi, vaikka ihminen on terve, Oksanen selittää.

– Lääkärit suhtautuvat yleensä rauhallisesti tulokseen, joka ylittää tai alittaa viitearvon vain lievästi. Jos ei ole muuta aihetta olettaa, että tutkittava on sairas, tulos usein ohitetaan merkityksettömänä tai tutkimus uusitaan jonkin ajan kuluttua.

Jos omia tuloksiaan haluaa itse seurata, Oksanen huomauttaa, että kovin vanhoja tuloksia ei voi suoraan verrata nykyisiin.

– Verenkuvan viitearvot muuttuivat 2000-luvun alussa, jolloin tehtiin laajempi tutkimus normaaliarvoista ja asetettiin ne uusiksi viitearvoiksi. Esimerkiksi aiemmin valkosolujen normaali yläraja oli 10. Eri aikojen tuloksiin voi tuoda pieniä eroja myös tekniikan kehitys, kun verenkuvaa tulkitsevat analysaattorit ovat kehittyneet tarkemmiksi.