Maalatessaan tuoreimpia teoksiaan Teppo Rinne heräsi ajattelemaan aikaa. Miten uudet ja vanhat maalaukset vuoropuhelevat keskenään? Miten taiteen ajattomuus voikin olla niin rauhoittavaa?
Rinne pohtii edellä mainittuja seikkoja Kulttuuritalo Villin näyttelyssä, joka kantaa nimeä Heijastuksia maailmasta.
Esillä olevat teokset käsittelevät monia teemoja, mutta erityisasemaan nousevat vesi- ja metsäkuvaukset.
– Veden kiertokulku kiehtoo minua. Elin aikoinaan isoisäni rakentaman padon lähellä, joten vesi on aina ollut lähellä sydäntäni, Rinne kertoo.
Nykyisin Salon keskustassa asusteleva taiteilija on syntyjään kiskolainen.
– Se on varmasti omiaan selittämään kiinnostustani metsää kohtaan, hän uskoo.
Rinne sai ensimmäisen öljyvärisettinsä lahjaksi äidiltään ollessaan 14–15-vuotias. Vaikka suurin osa Villin näyttelyn teoksista on syntynyt viimeisen kuuden vuoden aikana, joukkoon mahtuu myös vanhempia maalauksia.
– Varhaisin teos on ajalta, jolloin olin 16-vuotias, Rinne muistelee.
Hän käyttää taiteillessaan pensselin lisäksi erilaisia lastoja.
– Maalaan paljon pintoja pintojen päälle, Rinne kuvailee.
Paitsi muuttuvan ajan myös värien vuorovaikutus kiehtoo kokenutta taiteilijaa.
– Vuosien varrella olen oppinut huomaamaan, etteivät värit ole staattisia tai tylsiä vaan alati eläviä ominaisuuksia.
Rinne ei myöskään usko perinteiseen ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” -sananparteen.
– Kuva ja teksti ovat keskenään tyystin erilaisia asioita, hän selventää.
Rinne opiskeli Vapaassa taidekoulussa Helsingissä vuosina 1976–1984. Hänen oppialojaan olivat piirustus, maalaus ja värihavainto sekä värihahmotus.
Saloon paluumuuttanut taiteilija on lisäksi opiskellut taideterapiaa Taideteollisessa korkeakoulussa (nyk. Aalto-yliopisto). Kyseisten opintojen kautta hän halusi selvittää, miksi ylipäätään on päätynyt maalaamaan.
– Vastausta en kuitenkaan tainnut koskaan saada, Rinne naurahtaa.
Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä järjestettiin Halikossa 29 vuotta sitten. Sittemmin Rinteen taidetta on ollut eksklusiivisesti näytillä myös esimerkiksi Helsingissä, Salossa ja Kiskossa. Yhteisnäyttelyihin Rinne on osallistunut Salossa, Raumalla ja Helsingissä.
On silti kulunut hyvä tovi, kun hänen taidettaan on viimeksi ollut julkisesti esillä: edellinen Rinteen näyttely järjestettiin nimittäin toimintansa jo lopettaneen sisustusputiikki Lillanin galleriassa kymmenen vuotta sitten.
– Villin näyttely oli tarkoitus pitää aikaisemmin, mutta korona tuli ja sotki kuviot, hän toteaa.
”Harva taiteilija elättää itsensä pelkällä taiteella. Koen, että taide on kuitenkin sikäli elättänyt minut, että ilman taidetta elämäni olisi huomattavasti suppeampaa.”
Rinne teki pitkän uran luovan toiminnan ohjaajana Suomen Lastenhoitoyhdistyksessä. Vaikka leipätyöstään hän on jäänyt jo eläkkeelle, tie taiteen parissa jatkuu edelleen.
– Harva taiteilija elättää itsensä pelkällä taiteella. Koen, että taide on kuitenkin sikäli elättänyt minut, että ilman taidetta elämäni olisi huomattavasti suppeampaa.
Rinne aikoo jatkaa maalaamista, mutta vailla suuria päämääriä.
– Taide ei saa koskaan olla pakkopullaa, hän painottaa.
Asuessaan Helsingissä Rinne hankki Kiskosta kuivan maan mökin. Mökki on edelleen Rinteen hallussa, ja hän käykin siellä säännöllisesti taiteilemassa.
– Arvostan niitä taiteilijoita, jotka saavat heti työhuoneessaan juonen päästä kiinni. Minun täytyy kierrellä pari tuntia tiluksilla ennen kuin saan hommat alulle.
Vaikka paljon on vuosien varrella muuttunut, jotkin asiat pysyvät samanlaisina.
– Olen edelleen viehtynyt samoista teemoista kuin vuosikymmeniä sitten, mitä taiteentekemiseen tulee, Rinne pohtii.
– Luonto, maisemat ja havainnointi, hän luettelee.
Teppo Rinteen Heijastuksia Maailmasta -näyttely Kulttuuritalo Villin galleriassa 10.10–24.10. Avoinna ti-pe klo 14–18 ja la-su klo 11–17. Vapaa pääsy.
