Nuorisopsykiatrian palvelut jumittavat – Potilaiden määrä on räjähtänyt Tyksissä, mutta henkilökunnan määrä pysynyt ennallaan

5
Nuorten psykiatrisen avun tarve on kaksinkertaistunut Tyksin alueella viidessä vuodessa. Kuva: TS-arkisto/Jane Iltanen

Tyksin nuorisopsykiatriset palvelut ovat ruuhkautuneet pahoin eikä tarjonta enää pysty vastaamaan kysyntään. Tyksin nuorisopsykiatrian ylilääkäri ja vastuualuejohtaja Marika Östman kertoo osastolähetteiden määrän tuplaantuneen viidessä vuodessa.

– Lähetemäärien kasvu jatkuu edelleen. Lähetteitä on tullut tänä vuona 1 948. Viime vuoteen siinä on kasvua noin 27.

Potilaita on parhaillaan hoidossa 3 351, joka on yli 13 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Myös osastohoitojaksot ovat pidentyneet. Tänä vuonna osastolla on toteutunut jo reilusti yli 3 000 hoitopäivää.

Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet yhteiskunnan muutosten ja opiskeluun liittyvien paineiden kasvun myötä. Nuorilla on yhä enemmän ahdistuneisuutta, masennusta, syömishäiriöitä ja itsetuhoisuutta.

– Ongelmien kasvu on valtavaa, ja trendi samanlainen läpi Suomen, Östman sanoo.

Turun yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatriaan ei ole saatu lisää työntekijäresursseja.

– Kaikilla on hyvää tahtoa, mutta se ei konkretisoidu. Nuoret eivät saa sellaisia palveluja, mitä he tarvitsisivat. Meillä on lääkärivajetta koko psykiatrialla, eikä virkoja saada täytettyä. Hoitajapuolelle on hyviä hakijoita, mutta siellä tarvittaisiin enemmän virkoja, Östman toteaa.

Tyksin nuorisopsykiatria oli kovilla jo ennen koronaa, joka pahensi tilannetta entisestään. Koulujen etäopetus haittasi psyykkisesti oireilevia paljon enemmän kuin terveitä nuoria, mutta myös osa terveistä nuorista alkoi oireilla sen aikana.

Valtaosa nuorista potilaista tarvitsisi hoitoajan viikon–kahden välein, mutta esimerkiksi Turussa nuorisopsykiatrian poliklinikalla hoitaja pystyy tapaamaan potilaansa yleensä vain neljän viikon välein.

– Se ei ole tavoitteen mukaista hyvää hoitoa, vaan pikemminkin ylläpitoa, Östman huomauttaa.

Myös hoidon alkamista voi joutua odottamaan jopa kolme kuukautta.

– Toki potilaan yksilöllinen tilanne huomioidaan.

Östman toteaa lasten sairastavan nykyään jo samoja mielenterveysongelmia, joita ennen oli tyypillisesti nuorilla.

– Lapsilla on psykoosia, todella vaikeaa masennusta ja itsetuhoisuutta. Sairaus pahenee, mitä enemmän aikaa hoitoonpääsy vie ja mitä hitaammin hoito etenee. Meidän pitää panostaa sairastaviin lapsiin ja nuoriin, ettei heistä tule tulevaisuuden kroonikkoja, hän painottaa.

Marika Östman korostaa lapsille ja nuorille tarjottavan psykiatrisen avun merkitystä: jos nuorta ei hoideta, hän tulee myöhemmin kuormittamaan vielä enemmän aikuispsykiatrian puolella.

– Se on inhimillinen tragedia ja koko hoitojärjestelmän ongelma. Ihmisen kehityksessä on nivelvaiheita, joissa voidaan parantua helpommin kuin muulloin. Herkkää vaihetta elävien nuorten aivojen kehitys on kesken, ja heillä on suuri mahdollisuus parantua, jos he saavat apua, Östman sanoo.

– Nuorten on tärkeää päästä kiinni yhteiskuntaan. Kun ongelma on kroonistunut, ei samanlaista potentiaalia paranemiseen enää ole.

Jos nuori ei parane mielenterveysongelmastaan, hän ei löydä itseään eikä paikkaansa. Päämäärän puutteesta voi seurata katkeroitumista ja syrjäytymistä.

Psyykkiset ongelmat kehittyvät pitkän ajan kuluessa. – Olisi hienoa, jos nuorille saataisiin enemmän apua tarjolle myös perustasolle eli heti oireilun alkuvaiheeseen, Marika Östman toteaa. Kuva: Studio Eminent

Huumeiden käytön lisääntyminenkin näkyy nuorisopsykiatriassa, mutta sen osuus on vähäisempää kuin muu huonovointisuuden kasvu. Perheiden huonovointisuus heijastuu nuoriin ja näkyy psyykkisten oireiden lisääntymisenä. Monet sairastuneet nuoret tulevat kuitenkin tuiki tavallisista perheistä, joissa heitä on tuettu.

– Yhteiskunta kasaa nuorille hirveitä paineita: heidän pitäisi jo hyvin varhain tietää, mitä haluavat opiskella ja opiskelussa taas kaikenlaisen omatoimisuuden vaatimukset kasvavat jatkuvasti.

Nuoret kaipaavat oppilaitoksilta enemmän tukea ja ohjausta valinnanvapauden ja omatoimisuuden vaatimusten sijaan.

Mielenterveystyössä näkyvät myös sosiaalisen median kiusaamisilmiöt.

– Nuoret kokevat, että heillä pitäisi olla hyvät kännykät ja hienot vaatteet, joita voisi somessa esitellä ja saada hyväksyntää. Tämäkin eriarvoistaa nuoria, lisää kiusaamista ja näkyy huonovointisuutena.

Tyksin nuorisopsykiatrian osastolla on kymmenen hoitopaikkaa, mutta nuoria on koko ajan myös ylipaikoilla. Todella huonovointiset nuoret lisäävät koko osaston huonovointisuutta.

– 10-paikkaisella osastolla on keskimäärin 14 potilasta koko ajan, Östman toteaa.

Parin vuoden päästä valmistuva uusi nuorisopsykiatrian osasto on valmiiksi alimitoitettu eli 14-paikkainen.

– Henkilökuntaakin tarvittaisiin lisää; ei pelkästään seiniä. Henkilöstö on jatkuvasti jaksamisen rajoilla.

Sairaanhoitopiirin suurin kaupunki Turku kuormittaa Tyksin nuorisopsykiatriaa eniten väkimääränsä ja lukuisten oppilaitostensa takia.

– Turun kaupunki on vastannut lisääntyneeseen tarpeeseen. Se on lisännyt tänä vuonna kymmenen sairaanhoitajaa kouluterveydenhoidon mielenterveyspuolelle. Aiemmin psykiatrisia sairaanhoitajia oli neljä. Kaikki työskentelevät meidän organisaatiossamme, mutta kaupunki maksaa heidän palkkansa, Östman kertoo.

Muilta kunnilta vastaavia lisäyksiä ei ole tullut. Östman kaipaa jokaiselta kunnalta konkreettisia tekoja nuorten mielenterveysongelmien selvittämiseksi. Resursseja tarvitaan niin kouluihin kuin nuorisopsykiatrian avo- ja osastohoitoonkin.

Östman toivoo, että perusterveydenhuollossa pystyttäisiin paremmin vastaamaan nuorten ongelmiin ja saataisiin hoidettua heidät jo perustasolla ongelmien ollessa pienempiä.

– Lähetteiden valtava määrä kertoo resurssien ja osaamisen lisäämisen tarpeesta perustasolla. Salossa perusterveydenhuolto näyttää toimivan jonkin verran paremmin kuin Turussa.

Tyks nuorisopsykiatria on aloittanut Varhain -projektin, jossa saadaan koulutettua 300 nuorten kanssa toimivaa ammattilaista lyhytterapian osaajiksi ja vietyä osaamista laajasti perustasolle.

– Mutta aikaa kuluu ennen kuin tulokset alkavat näkyä erikoissairaanhoidossa, Östman huomauttaa.

Varsinais-Suomen sote-palvelujen kehittämiseen sisältyy palveluketjujen ja -kokonaisuuksien mallintamisprojekti, jossa Salo toimii pilottikuntana.

– Siinä tehdään työtä hoidon oikea-aikaisuuden, sujuvoittamisen ja saavutettavuuden parantamiseksi perustasolla monialaista konsultaatio- ja arviointitiimiä kehittäen. Tämä lisää mahdollisuuksia hoitaa asioita pidemmälle ja tehokkaammin lähellä potilasta.

Nuorisopsykiatrian työntekijät ovat väsyneitä mahdottomassa tilanteessa.

– Lääkäreille, hoitajille ja psykologeille on kova paikka, kun he eivät pysty tuottamaan sellaista hoitoa, mitä pitäisi. Systeemi yskii yhä enemmän ja on pian tukossa.

Henkilökunta saa välillä kuulla hätääntyneiltä vanhemmilta kunniansa siitä, ettei nuorille löydy apua.

– Se on täysin ymmärrettävää, mutta ongelma ei ole työtekijöiden tahdossa eikä osaamisen puutteessa, vaan resurssien vähäisyydessä. Niistä päättää sairaanhoitopiiri, Östman muistuttaa.

– Henkilökunnan on raskasta kuunnella kritiikkiä, sillä jokainen haluaisi tehdä työnsä paremmin. Osaamme työmme ja haluamme tehdä priimaa, mutta meidän on jaettava niukkuutta. Se stressaa meidän työlleen omistautuneita työntekijöitämme.

5 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Lisää koulupaikkoja
30 päivää sitten

Psykiatrisesti oireileville nuorille pitäisi olla oma koulu. Sairaalakoulut ovat yleensä aivan täynnä, ja Salossa vaikeasti oireilevat laitetaan erityiskouluun kehitysvammaisten kanssa samaan luokkaan. Tästä ei ole hyötyä kenellekään, oppilaat häiritsevät toinen toisiaan, ja opettajilta puuttuu kokemus psyykkisistä sairauksista.

pertti
30 päivää sitten

Ihmettelen aina tätä suomalaista systeemiä. Aina kun tulee lapsista tai nuorten ongelmista puhetta, ns. asiantuntijat ovat pelissä mukana. Miksei vanhempien roolia koskaan korosteta? Ei mikään ns. asiantuntija voi nuoria auttaa ns. viisailla kommenteilla. Lapset ja nuoret tarvitsevat syliä sekä turvallisuutta. Siihen kykenevätt ainoastaan vanhemmat tai lähiomaiset.

Tassu
30 päivää sitten
Reply to  pertti

Siinä kohtaa kun nuorella todettaan esimerkiksi masennus, se vaatii sekä ammattilaisten että vanhempien että lähipiirin apua. Pelkkä syli ja turvallisuus ei siinä kohtaa enää auta, vaikka ovat tärkeitä, vaan myös keinoja päästä ulos ”sumusta”, jotka yksilöidään ammattilaisten ja lähipiirin yhteistyöllä.

Ja oma koulu psykiatrisesti oireileville? Ihan oikeasti? Pitäisikö sen sitten olla ulkosaaristossa mahdollisimman kaukana kaikesta? Nuoret ja kuka tahansa tarvitsevat sen normaalin elämän läsnäolon, vaikka tarvitsevatkin apua siinä kohtaa. Auringonpaisteen läsnäolo sumun ulkopuolella on tärkeää. Osastohoito on äärimmäinen keino. Masennusta sairastaa todennäköisesti ainakin 20-30 kertaa enemmän.

pertti
30 päivää sitten
Reply to  Tassu

Kyllä se nuori pitää olla sylissä jo ennen masennusta. Silloin on myöhäistä. Tässä lasten ja nuorten asiassa pitää olla lähellä ja antaa turvaa. Ei lasten kanssa tehdä niinkuin lääkäriin menossa. Lääkäriin mennään silloin kun ollaan sairata, lapset nuoret pidetään lähellä ja annetaan rakkautta. Juuri tällä pyritään estämään kaikki tuollainen johon perustelet kirjoitustasi.

Lisää koulupaikkoja
30 päivää sitten
Reply to  Tassu

Mutta onko näiden lasten paikka myöskään erityiskoulussa, missä luokkakavereina on kehitysvammaisia? Kumminkaan toiminnoissa tai opinnoissa ei ole vaikeutta. Mutta kun tavalliset koulut eivät pärjää näiden psy-oppilaiden kanssa, seuraava osoite on erityiskoulu. Ei sitä tavallista koulua pystytä käymään erkkakoulussa. Sairaalakouluun tällaiset tapaukset yleensä ohjataan, mutta ne ovat täynnä. Ehkä erityiskoulussa sitten pitäisi olla oma luokka psy-oppilaille?