Salon ahkerin surmaaja haluaa pysyä piilossa – Gabriel Korven dekkareissa seikkaillaan takavuosien Helsingissä

0
Salolaisen Gabriel Korven kirjoissa liikutaan muun muassa Helsingin Vallilan maisemissa.

– Olen ihminen, joka miettii öisin, miten toisia tapetaan, sanoo salolainen Gabriel Korpi ja purskahtaa nauruun.

Korpi on tiettävästi Salon tuotteliain dekkaristi. Hän on ottanut hengiltä ihmisiä kolmessa kirjassa, jotka ovat ilmestyneet puolentoista vuoden aikana. Sarjan uusin osa Timantti ja ruoste ilmestyi tänä kesänä.

Kirjojen päähenkilö, poliisin työt satunnaisiin yksityisetsivän hommiin vaihtanut Valo Kurki seikkailee 1990-luvun loppupuolen Helsingissä, jossa myös Korpi on aikanaan asunut.

– Nyky-Helsingissä olen turisti, ja minun pitäisi olla koko ajan tarkistamassa, mitä missäkin kadun kulmassa on. 1990-luvun voi tarkistaa päästäni, ja jos joku menee pieleen niin hui hai.

Pienet yksityiskohdat Korpi kuitenkin selvittää huolellisesti. Valo Kurki pitää osto- ja myyntiliikettä, ja jos valikoimissa vilahtaa Tamara Aladinin suunnittelema vihreä maljakko, maljakkoa on todellisuudessakin ollut saatavana vihreänä.

Timantti ja ruoste -kirjaa tehdessään Korpi tutki tarkkaan Youtubesta ja amerikkalaisilta varaosasivuilta, millainen on kirjassa vilahteleva Karmann Ghia -auto.

– Virheet yksityiskohdissa vievät pohjaa uskottavuudelta. Jotta voi syöttää lukijoille fiktiossa pajunköyttä, faktoista on rakennettava tiilimuuri taustalle.

Gabriel Korpi kirjoitti ensimmäisen romaaniaihionsa parikymmentä vuotta sitten. Aikaa ja intoa tekstin hiomiseen ei kuitenkaan ollut.

Valo Kurki -sarjan esikoista West Endin tyttöjä hän valmisteli vuosia. Tarina lähti kulkemaan vasta, kun hän vaihtoi tyylilajin veijariromaanista dekkariin ja siirsi tapahtumat menneisyyteen. Kurkin jätti poliisin ammatin.

– Minua ei ole koskaan kiinnostanut pikkutarkka kuvaus poliisin työstä. Muut saavat hoitaa sen minua paremmin, Korpi naurahtaa.

Valo Kurki -kirjoja on kuvailtu milloin nostalgiadekkareiksi, milloin cozy crimeksi. Korpi itse vierastaa leimoja ja luokittelua ja puhuu mieluiten not nordic noirista. Kirjoissa ei synkistellä eikä mässäillä verisillä yksityiskohdilla.

– Yhtäkään kissaa ei tapeta, kirjoittaja lupaa.

Korpi ei ole dekkaristin oikea sukunimi, ja Gabriel vielä vähemmän etunimi. Gabriel on ollut käytössä hänen suvustaan, Korpi taas on väännös Salosta­. Tai pikemminkin salosta.

Oikeasta persoonastaan Korpi vaikenee. Kirjoja lukiessa selviää nopeasti, että tekijän tyyli ja ilmaisu ovat hiottuja, kirjojen juoni harkittu ja taiten tehty. Kielioppi on hallussa erinomaisen hyvin.

Kenties Korpi on toimittaja, ehkä äidinkielen opettaja, tai sitten jotain aivan muuta. Vastausta eivät tiedä edes hänen sukulaisensa, ainoastaan muutama lähipiiriin kuuluva.

– Kirjoittaminen on minulle tärkeä elämän osa-alue, jota haluan varjella. Voin mennä kirjoittamisen maailmaan milloin haluan, ja muut eivät tiedä, missä olen. Minulla ei ole mitään tarvetta olla esillä.

Erityisesti Korpi vierastaa tapaa, jolla kirjoja nykyisin markkinoidaan. Kirjailijan potretista on tullut tärkeä tapa nostaa teosta näkyville.

– Minulle olisi painajainen esiintyä kirjamessuilla.

Oman lukijakuntansa Gabriel Korpi on löytänyt sosiaalisen median kautta. Kun esikoisteos ilmestyi, hän perusti tilit Twitteriin, Facebookiin ja Instagramiin. Korpi on mukana kirjojaan koskevissa keskusteluissa ja ilahtuu lukijoilta tulevasta palautteesta. Lukijakuntaa ovat laajentaneet kirjastot.

– Taloudellisesti kirjoittaminen on nappikauppaa. Tämä on ultrajuoksua eikä pikamatka. Tavoitteenani on löytää lukijat, joka ovat olemassa vuosienkin päästä.

Esikoisestaan West Endin tytöistä Korpi sai hyvää palautetta kustantamoilta. Niukkaa kirjoitustyyliä olisi pitänyt kuitenkin laventaa ja asioita kuvailla ja selittää enemmän auki. Korpi ei halunnut lähteä lavertelemaan.

– Luotan siihen, että lukijalla on omatkin aivot.

Gabriel Korpi kustantaa kirjansa itse Books on Demand -yhtiön kautta. Omakustanteiden sijaan hän puhuu mieluummin indiekirjallisuudesta samaan tapaan kuin musiikki- ja elokuva-alalla puhutaan itsenäisten tuotantoyhtiöiden tuotannoista.

– Omakustanne on erittäin laaja käsite, ja ennakkoluuloja vastaan taistellessa on tehtävä töitä. Kirjoitan kunnianhimoisesti, niin hyvin kuin pystyn, vaikka olenkin tällainen yhden miehen orkesteri.

Kun sarjan kakkososa Täydellinen päivä valmistui, Korpi ei harkinnut yhteydenottoja kustantamoihin. Lukijakunta oli jo löytynyt, eikä hän halunnut odottaa kustantamojen prosessien etenemistä.

– Viihdekirjallisuus on kustantamoille lypsylehmä, jonka kanssa ei oteta riskejä. Kustantamoissa mietitään mitä myydään, kenelle myydään ja millä argumenteilla myydään – ja paljonko kirja tuo rahaa sisään, Korpi sivaltaa.

Korpi näkee, että indiekirjallisuuden avulla myös viihdekirjallisuus muuttuu ja näkökulmat laajenevat. Korven kirjojen päähenkilö on mies, joka seurustelee arkisesti ja alleviivaamatta miehen kanssa.

– Haluan olla mukana lisäämässä suomalaisen dekkarin monipuolistumista ja moniäänisyyttä. Vielä kun kirjamyynnissä olisi näkyvämpi osa muillakin kuin remeksillä ja vareksilla. Paikallisen kirjallisuuden näkyvyys kirjakaupoissa on olematonta.

Valo Kurki -dekkareita yhdistää laajempi taustatarina, josta paljastuu palasia kirja kirjalta. Alun perin Gabriel Korpi kaavaili sarjasta viisiosaista, mutta enää hän ei halua rajoittaa osien määrää.

– Minulla pitää olla käsitys siitä, miten taustatarina etenee. Toisaalta liian tarkkaan en voi miettiä. Kirjoittamisessa pitää olla yllätyksiä minullekin. Jos tietäisin kaiken ennakolta, oma mielenkiintoni loppuisi.

Korpi on asunut Salossa kymmenkunta vuotta. Tulevissa kirjoissa Valo Kurki saattaa poiketa Salonkin maisemissa, ehkä Nokiaan liittyen.

– Tunnen aika paljon porukkaa, joka on ollut Nokialla töissä, Korpi vihjaa.

Neljännen dekkarin on tarkoitus ilmestyä ensi vuonna. Sitä ennen kirjasarja laajenee Saga Egmont -yhtiön tuottamiksi äänikirjoiksi, jotka lukee näyttelijä Petri Hantt.

– Varmasti poden jotain keski-iän kriisiä, mutta nyt ei mietitä, vaan tehdään. Tiedän, että tulen kirjoittamaan kirjoja koko ikäni.