Taikurin uusi tehtävä – Teemu Rannikko luo aamupäivisin Vilppaaseen pito- ja vetovoimaa

0
Teemu Rannikko ohjasi Bryan Griffiniä ja Trey Niemeä (oik.) aamuharjoituksessa. (kuva: SSS/Minna Määttänen)

– One Up!

Vilppaan valmentajan Jere Anttilan hihkaisu käynnistää maanantain aamutreenit. Rähmäisin silmin saliin tulleet pelaajat kävelevät kuvioita läpi.

Päävalmentaja Sami Toiviainen keskeyttää kävelyn ja käy kääntämässä Juho Nenosen rintamasuunnan ja työntää samalla Marcus Lovettia kohti koria. Taustalla Jussi Savolainen treenaa Justin Youngin kanssa korinalusliikkeitä.

Sivurajalla harjoitusta seuraa nelikymppinen kaarinalainen kädet syvällä harmaan hupparin taskuissa. Kun harjoitusta on takana kahdeksan minuuttia, kaarinalainen ottaa ohjat.
Teemu Rannikon valmennusura on alkanut.

Rannikko siirtelee itseään isompia pelaajia oikeisiin kohtiin ja puhuu paljon. Mitä tässä tilanteessa pitää tehdä, mitä siitä seuraa ja mitä pitää huomioida.

– Sorry. Too much information, hän huomaa itsekin.

33 minuutin jälkeen Rannikon huppari lentää parketille kesken heittoharjoituksen. On muuten vaikeaa kuvitella parempaa syöttäjää heittodrilliin kuin Rannikko. Juomatauolla hän ottaa hyvän ystävänsä koripallon käteen, pomputtaa pari kertaa ja heittää. Klonks, sanoo eturauta ja hän palaa valmentajan rooliin.

Harjoituksen viimeiset puoli tuntia Rannikko jauhaa Perttu Blomgrenin kanssa palloskriiniharjoitusta. Vastustajaksi on kiikutettu palloteline. Rannikko ja Blomgren käyvät harjoitetta läpi puolen askeleen tarkkuudella.

– Pakota puolustaja tekemään se valinta, Rannikko neuvoo.

Muut pelaajat ovat valuneet kohti suihkua ja miettivät jo lounasbuffetin sisältöä, kun Blomgren heittää viimeisen kerran. Nyrkit yhteen ja harjoitus on ohi.

Viime keväällä satumaiseen tapaan uransa päättänyt ”Taikuri” Rannikko aloitti Vilppaan pelaajakehittäjänä ja taitovalmentajana kuusi viikkoa sitten.

Työnkuvaan sisältyvät liigajoukkueen aamuharjoitusten vetäminen, lukion aamutreenit sekä Vilppaan talenteille Onni Mäkyselle ja Tuukka Juntuselle lukion hyppytunneilla vedettävät yksilöharjoitukset.

Helsingin yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan oppimisen ihanteellisin ajankohta on aamupäivisin. Ajankohdan lisäksi myös työnkuva on juuri sitä mitä Rannikko halusi.

– En kuvitellut kesällä, että saisin näin vapaasti vetää treenit. Toki kauden alkaessa pelirasitus kasvaa ja aamuharjoittelu muuttuu enemmän heittämiseksi ja taktisten asioiden käymiseksi.

Huippuvalmentajatutkintoa käyvän Rannikon rooli korostuu liigapelien jälkeisinä aamuina, jolloin harjoituksiin tulevat vain ne, jotka eivät pelanneet edellisenä iltana ollenkaan tai vain vähän.

– Aikaisemmin se ei ollut mahdollista, koska eihän valmentajiakaan voi kuormittaa liikaa.

Nyt Vilppaalla riittää valmentajia. Toiviaisen, Rannikon, Anttilan ja Savolaisen lisäksi fysiikkavalmentaja Essi Lindgren.

Valinta on selkeä: Vilpas haluaa panostaa valmennukseen ja luoda seuraan veto- ja pitovoimaa.

– Tästä paketista pitää olla hyötyä myös pelaajamarkkinoilla, Rannikko myöntää.

Paketista on ollut hyötyä jo nyt. Esimerkiksi Onni Mäkysestä oltiin kiinnostuneita ympäri Suomen, ja nuorten maajoukkuepelaaja Sulo Pajulla oli paikka Mäkelänrinteen urheilulukiossa. He päättivät kuitenkin jäädä Vilppaaseen.

Ja olisiko Trey Niemi valinnut Vilppaan, jos hän ei olisi päässyt Rannikon valmennukseen?

Rannikko ei kulje alkavalla kaudella Vilppaan matkassa vierasotteluissa. Kotiottelutkin hän seuraa katsomosta eikä vaihtopenkiltä.

– Se on aika pieni raja, ja jos ylität sen, huomaat olevasi koko ajan penkillä, etkä välttämättä ole valmis siihen. Tässä roolissa en halua puuttua peliin, Rannikko perustelee.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Rannikko kävisi pelejä läpi.

– Pystyn pilkkomaan asioita tietyille pelaajille eri tavalla kuin videopalavereissa, hän vakuuttaa.

Eikä Rannikon tehtävä rajoitu nuoriin pelaajiin. Viime viikolla hän opetti Roope Ahoselle, Mikko Koivistolle, Marcus Lovettille ja Riku Laineelle uutta liikettä.

– Roope sanoi, että ”näköjään kolmekymppisenäkin voi oppia uutta”, Rannikko naurahtaa.

– Vaikka pelaajat eivät käyttäisi koskaan sitä liikettä, niin pelaajien päähän tuli kuitenkin joku muu vaihtoehto kuin se tuttu ja turvallinen, mitä on aina käytetty. Ärsykkeet ovat tärkeitä, hän muistuttaa.

Rannikko peilaa tilannetta omaan uraansa.

– Peli muuttuu koko ajan. Opin itsekin viimeisten 6–7 vuoden aikana paljon, ja pystyin muokkaamaan omaa peliäni.

– Eihän oppimisella ole ikärajaa.

Eikä Rannikon tehtävä rajoitu myöskään kansalaisuuteen. Hyvä esimerkki tästä on ammattilaisuransa Salossa aloittava Brian Fobbs.

– Jos ajatellaan vain näitä mun vetämiä aamutreenejä, niin paljoa parempaa pakettia kuin Fobbs ei siihen voi saada. Hän tekee kaiken 110 lasissa, haluaa oppia ja tekniikka on jo hyvällä tasolla. Siinä on raamit kohdallaan enkä tarkoita sitä vain fyysisesti.

Rannikon mukaan hedelmällisin tilanne on se, kun pelaaja tulee kysymään neuvoa tiettyyn asiaan.

– Siinä tapauksessa pelaaja itse on jo käynyt prosessin päässään läpi.

Se oli myös sysäys Rannikon ja Blomgrenin puolen tunnin harjoitteeseen.

– Perttu kysyi, että miten se näytti aina niin helpolta sinulle.

Ehdin jo kiittää haastattelusta, mutta Rannikolla on vielä asiaa. Hän ryhtyy pilkkomaan juuri päättynyttä harjoitusta paikallislehden toimittajalle, joka ei ole eläessään käyttänyt ainuttakaan palloskriiniä.

Rannikko kertoo silmät loistaen, mitä minun pitäisi huomioida skriinin jälkeen. Hän käyttää Salohallin katsomon kaidetta ja opettaa, miten puolustaja pysyy skriinin jälkeen selän takana, miksi pysähtyminen on tilanteessa parempi vaihtoehto kuin korille ajo ja miten hitaus avaa syöttösuuntia.

– Sorry. Too much information, sanoisin jos kehtaisin.

– Mutta siis tämä on se idea, mitä haen, Rannikko kertoo ja istahtaa takaisin penkille.

Teemu Rannikon valmennusura on totisesti alkanut.

 

Juttu on osa Salon Seudun Sanomien Korisliigaliitettä, joka ilmestyi 1.10.