Salolainen Tero Päärni on ollut ollut yksin ajatustensa kanssa jo liki 13 tuntia. Keho on tahtonut lopettaa inhimillisyyden rajoja koettelevan rääkin jo aikaa sitten, mutta periksiantamaton mieli on onnistunut tekemään energian puutteesta värisevän vartalon kanssa sopimuksen kerta toisensa jälkeen.
Vielä yksi valotolpan väli kävellen, sitten kaksi hölkäten. Sen jälkeen keho saa taas levätä yhden valotolpan välin kävellen.
– Kyllä siinä käydään aika synkissä ajatuksissa välillä, kun kehosta on poltettu kaikki hiilihydraatit, eikä jäljellä ole enää kuin rasvaa polttoaineeksi. Sen jälkeen se on mielen ja kehon välistä keskustelua, jossa neuvotellaan pieniä tavoitteita eteenpäin yhä uudelleen ja uudelleen, Päärni kertaa.
Niin ja nallekarkkeja. Niistä kuiville suun limakalvoille liukeneva sokeri tuo hetkellisen hyvänolon tunteen.
– Muun muassa nallekarkkeja ja salmiakkia minulla oli taskut täynnä. Kourallinen suuhun ja taas vähän hyvää mieltä lisää, Päärni naurahtaa.
Päärni on taivaltanut elämänsä ensimmäisessä extreme-triathlonissa jo aivan kalkkiviivoille asti. Takana on 3,8 kilometriä uintia viileässä tunturijärvessä, 205 kilometriä pyöräilyä Ruotsin hiihtokeskus Åren mutkittelevilla tieosuuksilla ja noin 30 kilometriä maratonjuoksua vuorien rinteillä.
Jäljellä on viimeinen reilun kymmenen kilometrin etappi, jonka reitin kilpailijat saavat valita kahden vaihtoehdon väliltä: helpompi laskuvoittoinen osuus kohti maalia, tai haastava viimeinen kipuaminen Åreskutanin tunturin yli ennen loppusuoraa. Päärni alkaa olla niin ryytynyt, että valinta on syntynyt kuin itsestään: Tämä taival saa suhteessa kevyen laskettelevan lopetuksen.
Kunnes Päärnin mukana Salosta Åreen matkannut huoltokaksikko Terho Into ja Tapio Katava taivuttelevat miehen kohti vuorenrinnettä ja vaikeaa loppuetappia.
Viimeinen nousu lisää kokonaismatka-aikaa tunneilla, jonka jälkeen maalissa on tyhjä ja väsynyt mutta onnellinen mies.
– Jälkeenpäin selvisi, että Anna-vaimo oli viestitellyt huollon kanssa, etteivät he saa päästää minua helpolle loppureitille. Hän tiesi, että olisin jälkeenpäin harmitellut sitä, vaikka siinä hetkessä olin jo tehnyt päätöksen päästää itseni hieman helpommalla lopussa. Oikeassa oli, Päärni hymyilee.
Päärnin loppuaika Åressa elokuussa kilpaillussa Swedeman-extreme-triathlonissa on lopulta 17 tuntia 29 minuuttia ja 25 sekuntia. Sijoitus kilpailussa on 34:s, mutta ennen kaikkea 47-vuotias Velo Salon urheilija on saavuttanut jälleen yhden unelman lisää.
Ensimmäinen unelma oli juosta puolimaraton vuonna 2009.
– En ollut ennen sitä kuntoillut oikein muuten kuin kuntosalilla. Sitten sain päähänpiston, että voisin lenkkeillä ja koska olen sen tyyppinen ihminen, että kaipaan jonkin selkeän kilpailun tai tavoitteen motivaattoriksi, ilmoittauduin Paavo Nurmi Marathon -tapahtumaan puolimaratonille, Päärni kertaa.
Hän kertoo olevansa helposti yhteen asiaan kyllästyvää ihmistyyppiä, joten oli luontevaa, että jo seuraavana vuonna juoksulenkkarit saivat seuraa maantiepyörästä ja märkäpuvusta uintitreenejä ja ensimmäistä Kisko-triathlonin sprinttimatkaa varten.
Vuonna 2011 Päärni oli jo mukana Hämeenlinnan Aulangossa neljäsosamatkalla, ja vuotta myöhemmin Joroisilla taittui jo puolikas.
– Se meni askel askeleelta eteenpäin, aina oli edessä seuraava tavoite ja sitä varten harjoiteltiin. Totta kai siihen aikaan perhe joutui joustamaan aika paljon, kun lapset olivat pieniä ja harjoitusmäärä nousi joka vuosi. Ilman perheen tukea kehittyminen ei varmasti olisi ollut mahdollista, Päärni kiittelee.
Treeni maistui vuosi vuodelta paremmin, ja vuonna 2014 Päärni oli jo starttiviivalla elämänsä ensimmäisessä täyden matkan triathlonissa. Ruotsin Kalmarissa käyty kisa starttasi lajin luonteen mukaisesti 3,8 kilometrin luonnonvesiuintimatkalla, jatkui 180 kilometrin pyöräilyosuudella ja päättyi runsaan 42 kilometrin maratonjuoksuun.
Päärnin loppuaika kilpailussa oli 13 tuntia, 26 minuuttia ja 47 sekuntia.
– Silloin huomasin ensimmäistä kertaa, etten ollut vielä valmis. Pääsin kisan maaliin, mutta loppuaika oli pettymys. Vaikka maaliinpääsy on aina tärkein tavoite, totta kai sitä miettii myös jonkinlaisen aikatavoitteen itselleen.
Kalmarista Päärni haki revanssin vuonna 2019 ajalla 11 tuntia, 47 minuuttia ja 8 sekuntia.
Täyden matkan triathlonien jälkeen seuraava iso tavoite täyttyi tämän vuoden elokuussa, kun Päärni taisteli läpi Swedemanin Åressa. Vaikka 50 ikävuoden rajapyykki lähestyy jo kovaa vauhtia, uskoo Velo Salon urheilija pystyvänsä edelleen kehittymään kestävyyslajeissa.
– Joka vuosi olen pystynyt parantamaan jotain osa-aluetta, ja minulla on vahva usko siihen, että pystyn kehittymään vielä tulevinakin vuosina.
Vauhtikestävyysharjoitukset ovat yksi harjoittelun osa-alue, jossa Päärni on kehittynyt vielä selvästi.
– Viime vuosi oli ensimmäinen, kun sain 3 000 metrin rajan rikki cooperin testissä. Varmasti siitä on ollut etua, etten ole tosimielellä harrastanut kestävyysurheilua kuin vasta runsaat kymmenen vuotta. Siinä mielessä mittarissa on kilometrejä vielä aika vähän, jos moneen muuhun triathlonkisoja kiertävään vertaa, hän huikkaa.
”Joka vuosi olen pystynyt parantamaan jotain osa-aluetta, ja minulla on vahva usko siihen, että pystyn kehittymään vielä tulevinakin vuosina.”
Usein kuulee sanottavan, että maratonjuoksussa vaikein vaihe on 30–35 kilometrin välimaastossa, kun takana on jo juoksijan tasosta riippuen kahdesta neljään tuntia askellusta, mutta yhä pitkä matka jäljellä taivallettavaa.
Triathlonin täydellä matkalla Päärni sanoo samaisen vaiheen olevan rutkasti pidempi ja tulleen Åressa pyöräilyosuuden kääntyessä jälkimmäiselle puoliskolle.
– Siellä se yleensä iskee, ja siitä alkaa sitten henkimaailman taistelu. Silloin kyse ei ole enää pelkästään fyysisestä vaan henkisestä kamppailusta. Toisilla se vaihe kestää pidempään ja toisilla se menee nopeammin ohi, ja sitäkin voi harjoitella.
Vaikkei Päärni pidäkään itseään triathlon-yhteisössä edes Velo Salon mittapuulla minään himoharjoittelijana, kertoo hänkin nykyään harjoittelevansa lähes jokaisena vuoden päivänä, noin 8–10 tuntia viikossa.
Harjoituskerrat jakautuvat melko tasan uinnin, pyöräilyn ja juoksun välillä.
– Keskimäärin noin kaksi–kolme harjoitusta per laji viikossa. Siihen päälle sitten yksi lihaskunto ja -huoltoharjoitus. Usein toki treenejä yhdistellään niin, että osa treenistä on pyöräilyä ja osa juoksua, Päärni kertoo.
Vaikka esimerkiksi Åren Swedeman-kisa käytiin tunturi- ja vuoristo-olosuhteissa, ei sellaiseen kisaan harjoitteleminen välttämättä vaadi Kiskontietä kummempia nyppylöitä tai Piiljärveä erikoisempaa uintipaikkaa.
– Salossa saa ihan hyvin kaikki harjoitukset tehtyä. Itse asiassa pyöräilyreitit ovat oikeinkin hyvät. Kun lähtee ajamaan Salosta esimerkiksi Kiskoon päin niin matkan varrella on monta pitkää loivaa nousua, joissa saa happoa reisiin riittävästi. Tai ainakin riittävästi minulle, Päärni virnistää.
Extreme-triathlonin jälkeen Päärni ei välttämättä enää haaveile kilpailumatkan kasvattamisesta, eikä laji enää oikein äärimmäisemmäksikään voi mennä. Siksi tulevat haaveet liittyvät oikeastaan enää kilpailuympäristöihin.
– Vaimo lukee Salkkaria, joten sen tarkemmin ei uskalla vielä eritellä tulevia haaveita, hän naurahtaa.
– Mutta sanotaan niin, että ne liittyvät ehkä enemmän mielenkiintoisiin kilpailuympäristöihin kuin varsinaisesti matkoihin.
Tusina Velo Salon jäsentä Kööpenhaminan Ironman-kilpailuun
Salolainen pyöräilyn ja triathlonin erikoisseura Velo Salo ry on lähdössä ensi elokuussa harvinaisen suurella kokoonpanolla Kööpenhaminan Ironman-kilpailuun. Mukaan on lähdössä yhteensä peräti kaksitoista yhdistyksen jäsentä.
– Aivan mahtava projekti. Puolet osallistujista on ensikertalaisia triathlonin täydellä matkalla ja osa on käynyt vasta ensimmäiset puolikkaan matkansa kisat kuluneena kesänä, Tero Päärni kertoo.
Velo Salolla on kuutisenkymmentä jäsentä, joista 30 kuuluu triathlonjaostoon.
– Osallistumisprosentti on siis todella suuri. Mukana on sekä naisia että miehiä.
Ironman Copenhagen on iso tapahtuma, johon osallistuu tuhansia triathlonisteja. Salolaiset ovat jo aloittaneet harjoittelun.
– Loppuvuosi treenataan Velo Salon yhteisillä treenivuoroilla, mutta keväällä ja kesällä harjoittelutahti tiivistyy ja yhteinen tekeminen lisääntyy.
– Osa lähtee kilpailuun niin sanotusti maaliin pääsy tavoitteena, kokeneemmilla on korkeammat tavoitteet, kun he tietävät mitä on tulossa.
Triathlonistien apuna on muun muassa salolainen entinen ammattitriathlonisti Darby Thomas.
