– Vuokranantaja sanoi, että merikin näkyy, sanoo Aate Salmela.
Salmelaa naurattaa. Hän ei ole aivan varma, mistä kulmasta merinäköala aukeaisi. Haastattelupäivänä sumu on niin sankka, ettei maisemaa näy lainkaan, eikä merta tahdo kirkkaalla ilmallakaan maisemasta löytää.
Asunto Halikon Uuttelankujalla on silti mieluinen. Siitä löytyy keittonurkkaus, olohuone, makuuhuone ja oma sauna. Parasta on sijainti.
– Valitsin tämän, kun tämä on mäen päällä. Ollaan korkealla, vaikka asunto on ensimmäisessä kerroksessa. Joka aamu ihastelen mäkeä.
Ylivieskasta kotoisin oleva 29-vuotias Salmela on tottunut Pohjois-Pohjanmaan lakeuksiin. Saloon hänen tiensä kävi Euran ja Paimion kautta.
Eurassa Salmela työskenteli Kauttuan paperitehtaalla. Kun erikoispaperin kysyntä romahti koronan myötä, määräaikaisella työsopimuksella olleen Salmelan työt loppuivat.
Tammikuusta lähtien Salmela on työskennellyt Salossa akkutehtaalla. Aluksi hän asettui Paimioon.
– Ajattelin, että minulla olisi elämää Turussa ja lyhyempi matka sinne. Kun huomasin, että enemmän tulee käytyä töissä kuin turkulaiskavereiden luona, muutin Saloon.
Akkutehtaan työntekijämäärä kasvaa parhaillaan kovaa tahtia.
Valmet Automotiven akkuliiketoimintojen henkilöstöjohtaja Petri Parjanen kertoo, että tehtaalla aloittaa joka viikko noin 30 uuden työntekijän ryhmä. Tavoitteena on, että vuoden loppuun mennessä Valmet Automotivella olisi Salossa 700 työntekijää.
– 500 työntekijän raja meni juuri rikki, Parjanen sanoo.
Rekrytoinnit keskittyvät tällä hetkellä juuri Salon akkutehtaalle. Uudessakaupungissa akkutehtaan väki on tällä erää koossa, ja uutta työvoimaa tarvitaan vasta ensi vuonna tuotantolinjojen laajetessa. Uudenkaupungin autotehtaan puolelle sen sijaan rekrytoidaan parhaillaankin satoja uusia tekijöitä.
Työvoimapula on puhuttanut viime kuukausina monilla aloilla ravintoloista terveydenhuoltoon. Samaan ilmiöön on törmätty myös akkutehtaalla.
– Uusien hakemusten sisääntulo on hidastunut hieman kesän jälkeen, ja olemme lisänneet kampanjointia.
Aate Salmelan kaltaiset Saloon työn perässä muuttajat ovat Parjasen mukaan vähemmistössä. Hän arvioi, että valtaosa tehtaan väestä on ”automatkan päästä”.
– Asiantuntijat tulevat kauempaankin, vaikka heistäkin valtaosa on automatkan päästä. Heidän kohdallaan etätyömahdollisuus laajentaa työssäkäyntialuetta.
Aate Salmelalle ”etelään valuminen” oli lyhyen harkinnan tulos.
Hän kertoo, että pohjoisessa oli tarjolla lähinnä määräaikaisia töitä. Salmela teki määräaikaisuuksia muun muassa perhekodin yöhoitajana ja keräilijänä terminaalissa. Hän toimi myös ravintoloissa portsarina.
Euraan paperitehtaalle Salmela päätyi ystävien innoittamana. Palkkakin oli hyvä. Paperitehtaan palkkoja ei kannata vertailla muihin aloihin, miettii Salmela.
– Ansiosidonnaiseni olisi korkeampi kuin akkutehtaan palkka. Mutta pohjoiseen verrattuna akkutehtaan palkka on ihan hyvä. Pohjoisessa voi olla koulutusta vaativa työ ja alle kympin tuntipalkka. Akkutehtaalla kaikki saavat ainakin sen kympin, vaikkei olisi koulutusta.
Salmela kertoo, ettei hän halunnut heittäytyä ansiosidonnaisen turvin vapaaherraksi.
– Olen sen verran hedonisti, että se pötköttely tulisi tehtyä todennäköisesti aika huolellisesti. Aluksi tuntuisi varmasti hauskalta, mutta ongelmathan siitä alkaisivat. Tarvitsen rutiinit.
Vaikkei työ akkutehtaalla tuo samoja tuloja kuin työ paperitehtaalla, Salmela on ollut tyytyväinen. Hän aloitti tammikuussa alimmalla tasolla eli kokoonpanotyöntekijänä ja on jo edennyt uuden vastapystytetyn linjan tiiminvetäjäksi. Tiimiläisiä on useita kymmeniä, ja edustettuna on monta kansallisuutta.
– Irlannista, Turkista, Puolasta, luettelee Salmela työkavereitaan.
Tehtaalla on kaksi virallista kieltä: suomi ja englanti.
– Puhun kohtuullista rallienglantia, ja tiimiläiset korjailevat ääntämistäni. Maanantaisin on huonompi kielipäivä, jos ei ole puhunut viikonloppuna englantia. Loppuviikkoa kohden se vetreytyy.
Henkilöstöjohtaja Petri Parjanen arvioi, että akkutehtaalla on edustettuna kaikkiaan parikymmentä kansallisuutta. Tämä näkyy myös perehdystysryhmissä, joita on alettu järjestää myös englanniksi.
Toistaiseksi ulkomaalaistaustaiset työntekijät ovat olleet henkilöitä, jotka ovat asuneet jo valmiiksi Suomessa. Varta vasten ulkomailta akkutehtaan työpaikan vuoksi muuttaneita ei vielä ole, arvioi Parjanen. Osa ulkomaalaisista työntekijöistä on pitkälle koulutettuja.
– Tuotantoon tulee henkilöitä, joilla on korkeakoulukoulutus. He saattavat kysyä jo perehdytyksessä uranäkymistä. Heissä voi olla potentiaalia, jota emme aivan tiedostakaan rekrytointivaiheessa.
Jatkossa ulkomaalaistaustaisia on vielä enemmän, mikäli Valmet Automotiven suunnitelmat toteutuvat. Yritys on juuri käynnistänyt ensimmäiset rekrytointikampanjat Puolassa ja Baltian maissa. Käytännön rekrytointityö on ulkoistettu alihankkijoille.
– Todennäköisesti aluksi kyseessä olisi vuokratyövoima.
Salmela kertoo, että hän on muuttanut 15-vuotispäivänsä jälkeen kaksikymmentä kertaa. Hän on esimerkiksi opiskellut Oulussa ja käynyt armeijan Sodankylässä.
– En oikein osaa kaivata minnekään, hän miettii.
Salolle Salmela aikoo antaa mahdollisuuden. Hän muutti Halikkoon neljä kuukautta sitten, joten uusi kotikaupunki on vielä melko tuntematon. Toisinaan Salmela lähtee ajelemaan autolla ja heittää risteyksissä kolikkoa.
– Teijolla olen käynyt jo. Luonto on täällä ihmeellistä minulle, kun on mäkiä, lehtipuita ja peuroja. Näin elämäni ensimmäisen kerran peuran Salossa.
Akkutehdasta Salmela pitää hyvänä paikkana tulevaisuutta ajatellen. Talon sisällä on koko ajan työpaikkoja auki.
– Täytyy vain suorittaa kesken jääneet insinööriopinnot loppuun.
Akkutehdas tarjoaa työn lisäksi kontakteja muihin ihmisiin. Kun Uuttelankujalla juhlittiin tupaantuliaisia, läsnä oli muutama Salmelan työkaveri. Muita ihmissuhteita hän ei ole vielä uudessa kotikaupungissaan ehtinyt luoda.
Tavoitteita kyllä on, ja Salmelankin puhelimesta löytyy deittisovellus Tinder. Salon Tinder-tarjontaa hän kehaisee laajaksi.
– Ylivieskassa kun meni Tinderiin, sieltä löysi portsarin työstä tutut asiakkaat ja sukulaiset.
Mikä Smirnoffin maku toi tossa pöydällä on?
Appelsiini ja greippi.
Tervetuloa siis Saloon! Tähän kulinaristien mekkaan!
Sinne missä hyvinvointi ja reiluus on vain utopiaa.
Positiivisella mielellä ja asenteella pärjää pitkälle. Kyllä työ ja työpaikka aina joutenolon voittaa. Ja aina voi työpaikkaa vaihtaa, jos mieluisampi tulee tarjolle. Pitkältä työttömyysjaksolta tulee vuosi vuodelta vaikeammaksi työhön pääsy.
Työ ei ole nykyajan nuoremmille ikäluokille yhtä tärkeä elämänsisältö kuin vanhemmille.
Positiivinen ja hyvä esimerkki aktiivisesta nuoresta miehestä eli työ on aina parempi vaihtoehto kuin yhteiskunnan tukien varassa eläminen.
Mistä noin mustavalkoinen kuva kumpuaa? Tuollaisella julkisella erottelulla sitä oikein luodaan ja pidetään yllä luokkayhteiskuntaa. Joillain ihmisillä vuonna 2021 näyttää olevan edelleen asenne: paremmat ihmiset vastaan ns. huonommat ihmiset.
Jokainen kirjoittaa työhistoriansa ja elämänsä itse, ei kannata mennä siitä mistä aita on matalin.
Mitä oikein tarkoitat tuolla? Kukaan täällä ei varmasti ole väitänyt, etteikö aktiivisuus ole hyvästä. Onhan se. Aktiivisuus voi kuitenkin elämässä olla muutakin kuin ns. perinteistä palkkatyötä Korjaa nyt ystävällisesti, jos tulkitsin sanomasi väärin. Mutta yritätkö sinä todella tässä sanoa, että sellainen henkilö, joka ei ole joko aktiivinen tai siinä henkilönä jotenkin epäonnistuu, on huono ihminen. Nimittäin siltä se kuulostaa. Yritätkö todellakin sanoa, että palkkatyössä ahertava oravanpyöräläinen on jotenkin todella ihailtava yksilö? Lähinnä tässä aiemmin kritisoin sitä sairasta tapaa täällä, jossa niitä, jotka ovat perinteisessä palkkatyössä tai onnistuneet saamaan työtä, nostetaan jollekin kultaiselle jalustalle. Salonkin kokoisessa sisäänpäin lämpiävässä kaupungissa se työn… Lue lisää »
Tukien suhteenkin voisi tehdä muutoksia, työn houkuttavuudeksi. Josko maksettaisiinkin vain tarjottavan, työn palkan, ja tukien/etuuksien erotus? Oma valinta kumman haluaisi!
Eivät ne kaikki nuoret varmaan tuonne akkutehtaalle mahdu, tuskin pääsevät edes portista sisälle.
Mukaan myös paikallisiin harrastusporukoihin, niin kotiutuu seudulle nopeammin kuin huomaakaan. Pian huomaa, ettei ole enää aikaa tai tarvetta tinderillekään ja huomaa, että tarinat sisäänpäin lämpeävistä varsinaissuomalaisista ovat urbaaneja legendoja.
Sinänsä on sääli, että Suomessa on liikaa työtä vieroksuvia sohvaperunoita ja tarvitaan suuri joukko ulkomaalaisia tekemään suomalaisten veronmaksajien työt.
Isommasta ansiosidonnaisesta menee jo yli neljännes veroihin, jolloin pienemmästä palkasta jää enemmän käteen. Jo peruspäivärahasta pidätetään veroa, kun seuraavaksi kovimman verotuksen kohteesta eläkkeessä raja on noin 12000 euron kohdalla. Muutenkaan nuori ihminen ei voi laskea pidempään ansiosidonnaisen päälle. Suuri osa nuorista haluaa edelleen tehdä ihan normaalia työtä, vaikka joku kommentoija ei haluaisikaan.
Jännää, kun tehtaalle ei kelpaa paikalliset kokeneet ammattilaiset töihin ja ulkomailta aletaan rekryämään väkeä hommiin.