Salolaisbändi Ikuisuudesta oli tulla sananmukaisesti ikuisuutta ennen kuin tämä neljän muusikon kokoonpano vihdoin pääsee toteuttamaan itseään konkreettisesti sanoista tekoihin. Töitä musiikin eteen on tehty jo parisen vuotta, mutta vasta nyt Ikuisuus pääsee ensimmäisen kerran soittamaan yleisön eteen.
– Ehkä näin onkin parempi. Olemme nyt taatusti valmiimpia kuin mitä olisimme olleet, jos jo tuolloin sovitut keikat olisivat toteutuneet, yhtyeen vihtiläinen laulaja-kitaristi Ville Sihvonen pohtii.
Pöydän ääreen kahvitauolle kesken treenien kokoontuneen Ikuisuuden salolaisosuus eli kitaristi-laulaja Kalle Lehtinen, rumpali Lari Salakari ja basisti Lauri Kiviranta nyökyttelee samansuuntaisesti päitään. Korona-aika on käytetty hyväksi treenaamiseen ja bändin sisäisen kemian vahvistamiseen.
Rumpali Lari Salakari kertoo kuinka idea bändistä syntyi hänen ja serkkunsa Kalle Lehtisen toimesta. Alunperin oli tarkoitus koota bändi soittamaan covereita, mutta toisin kävi.
– Kallella olikin varastossa omia kappaleita, joista päätimme tehdä demoversiot. Menimme tutun miehen, Ville Sihvosen studiolle Vihtiin, jossa saimme houkuteltua myös hänet mukaan biiseille, Salakari jatkaa ja kertoo edelleen odotelleensa Kallen tuntien jotain rankkoja hc-biisejä.
Mutta uudet kappaleet olivat jotain muuta. Monipuolista rockia suomenkielisin tekstein. Serkuksien into itselleen uudenlaiseen musiikkiin sai myös Villen innostumaan, ja hänet saatiin osaksi kokoonpanoa.
– Saimme samalla Villen kuin varkain myös laulajaksi, Kalle ja Lari naurahtavat.
Tällöin elettiin loppuvuotta 2019, ja into uutta bändiä kohtaan oli kova. Mukaan saatiin vielä tulevia keikkoja varten tuttu basisti Lauri Kiviranta. Ikuisuus oli syntynyt. Ensimmäinen spotifyssa julkaistu kappale, Tekninen vallankumous, soitettiin vielä ilman Lauria.
Nykyinen bändi ei ole kavereiden ensimmäinen yhtye. Esimerkiksi Ville Sihvosen menneisyydestä löytyy aikanaan parikin pitkäsoittoa tehnyt Aikapommi, joka esitti hänen säveltämäänsä ja sanoittamaansa rockia.
Lari Salakari puolestaan soitti runsaat kymmenkunta vuotta sitten hardrockpunkahtavassa Amore Rustissa, jonka laulusolistina vaikutti Anniina Jokinen, jo tuolloin vahva laulaja ja näkyvä persoona. Kalle Lehtisen puheissa vilahtaa jossain vaiheessa soittoja muun muassa No Shame -muusikoiden kanssa sekä kitaristina takavuosien salolaisessa hardcore-jyrässä, Scream For Changessa.
Pitkän pohdinnan jälkeen ikuisuuslaiset paljastavat muutamia bändejä, joilla on ollut jossain muotoa vaikutusta oman bändin musiikkiin ja ilmeeseen. Jokainen muusikoista on tullut Ikuisuuteen rockin eri kulmilta. Yhteisiksi vaikuttajiksi nimetään Muse, Apulanta, Trio Niskalaukaus ja CMX.
– Sitä saa, mitä tulee, rumpali Lari Salakari naurahtaa päätteeksi ja painottaa sitä, kuinka Ikuisuus seisoo täysillä sen takana, mitä se esittää.
Kysyttäessä, esittääkö Ikuisuus poppia, kaverit hörähtävät nauramaan ja summaavat esittämänsä musiikin ei perinteiseksi suomi-rockiksi. Erityisesti tämä koskee sanoituksia, johon jo ensimmäinen julkaistu kappale, Tekninen vallankumous, vinkkaa vahvasti nimellään. Elvytetään unelmat -biisi jatkaa samoilla linjoilla.
– Voimme tosin olla ajoittain popahtava, sillä meidän biiseistä löytyy myös melodisuutta ja selviä kertosäkeitä, Ville Sihvonen kuvaa yhtyeen musiikkia.
Alunperin Kalle Lehtinen ja Lari Salakari ideoivat lainabiisejä soittavaa kokoonpanoa, nyt Ikuisuus luottaa yksinomaan omaan materiaaliin. Biisejä on pitkälti toistakymmentä ja näistäkin on jo pian kymmenkunta julkaistu yksi kerrallaan Spotifyssa ja muissa vastaavissa suoratoistopalveluissa. Tuorein julkaisu osui päivää ennen Captain Nemon keikkaa.
Kalle kertoo omalta kohdaltaan, kuinka biisi-ideoita on parilta vuosikymmeneltä, lukion jälkeiseltä ajalta. Osa näistä on edelleen täysin toimivia.
Kalle ja Ville vastaavat siitä, mitä Ikuisuus esittää. Lopullisen muotonsa esitettävä materiaali saa treeneissä bändiltä.
Laulukielenä suomi oli itsestäänselvyys mutta ei miltään rakkauslaulu- tai hardcore-pohjalta. Teksteistä löytyy usein yhteiskunnallista näkemystä.
Ikuisuus-nimen kanssa kaverit pähkäilivät paljonkin. Bändille kun ei tahtonut löytyä kunnon nimeä. Idea nimestä oli kuitenkin olemassa.
Nimeksi suunniteltiin ääretön-logoa eli ”makuulla olevaa numero kahdeksaa”, mutta siitä päätettiin luopua liian hankalana bändinimenä, vaikka tämänkaltaisesta oli maailmalta jo ennakkotapaus: Prince väkkyräsymboleineen.
– Meidän ei kannattanut lähteä tälle tielle. Kyllä hieman mystinen nimi kuvaa meitä sittenkin paremmin. Yleisö ja kuulijat saavat sitten lopullisesti päättää Ikuisuuden tarkoituksen, muusikot päättävät yhdessä ja korostavat sitä, ettei heitä kuulla ”muovisen musiikin” esittäjinä.
Ikuisuus Halikon Captain Nemossa la 20.11. klo 22.
