Keskusta uhkailee aina

0

ANTERO LEPPÄNEN. Juha Sipilän ja Sanna Marinin hallituksilla on ainakin yksi yhteinen nimittäjä: Suomen keskusta. Tosin keskusta ja kepu kuulostavat paljon kotoisemmilta. Antti Rinteen ja Sipilän hallituksia yhdisti edellisen lisäksi se, että molemmat ajautuivat kriisin keskustan vuoksi, kun ne olivat olleet vallassa vasta noin puoli vuotta.

Marraskuussa 2015 Sipilä kertoi pitävänsä todennäköisenä, että hän joutuisi menemään presidentin pakeille, ellei hallituksessa saavutettaisi sopua soten peruslinjauksista. Aikaa siihen oli yksi yö.

Sipilä edellytti, että kokoomuksen tuli hyväksyä keskustan vaatima maakuntahallinto ja perussuomalaisten piti pysyä äänettöminä yhtiömiehinä. Uhkaus puri, mutta hallitus ei lopulta kuitenkaan onnistunut sote-hankkeessaan.

Joulukuussa 2019 keskusta uhkasi kaataa Rinteen hallituksen, ellei pääministeri eroaisi vapaaehtoisesti. Puolue perusteli voimannäyttöään sillä, että pääministeri ei enää nauttinut keskustan luottamusta. Antti Rinne valitsi pienimmän riesan tien ja erosi. Keskustan uhkailu tuotti jälleen tulosta.

Puheenjohtaja Annika Saarikko kertoi keskustan puoluevaltuustossa (20.11.) puolueen uhkavaatimuksesta: ”Puolue ei tule olemaan mukana hallituksessa, jossa keimaillaan talousryhdin hylkäämisen kanssa”.

Hänen uhonsa vaikutti uhkarohkealta, sillä tuosta ultimaatumista ei hevillä eikä kuivin jaloin pääse perääntymään. Se oli mitä ilmeisimmin gallupien masentaman puoluejohtajan hätähuuto tai Li Anderssonia lainaten varjonyrkkeilyä; siinähän lyödään kuvitteellista vastustajaa.

Voi sen nähdä niinkin, että keskusta haki jo etukäteen syylliset, jos se todella jättää hallituksen.

Keskustan heikkoa kannatusta selitellään sillä, että Rinteen hallitukseen meno oli virhe. Päätös jakoi puoluetta, mutta jokainen itseään kunnioittava puoluehan pyrkii hallitukseen eikä oppositioon.

Muistetaan myös, miten lupsakka Antti Kurvinen runsaat kaksi vuotta sitten ylisti laadittua hallitusohjelmaa: keskustalla oli 10 kynnyskysymystä, ja kaikki 11 hyväksyttiin.

Valtiovarainministerin rooliin kuuluu esiintyä kamreerimaisesti. Silti ministerit yleensä pyrkivät kertomaan hallituksen aikaansaannoksista. Oppositio kyllä aina kertoo, mitä on tehty väärin tai jätetty tekemättä.

Aluevaalit lähestyvät, eivätkä mielipidemittaukset ole antaneet keskustalle toivoa paremmasta. Puolueen kannatus on jämähtänyt, eikä ero kolmeen suurimpaan puolueeseen ole ainakaan pienentynyt.

Saarikon keskustan on vaikea sulattaa matalaa kannatustaan, kun samalla gallupien mukaan kansasta 52 ja 66 prosenttia keskustan äänestäjistä on sitä mieltä, että hallitus on onnistunut varsin hyvin tehtävissään.

Gallupeja voi tulkita niinkin, että keskusta-brändin markkina- ja reaaliarvo ovat kohdanneet. Puolue on pyrkinyt häivyttämään agraarit maalaisliittolaiset juurensa urbaanissa Suomessa, jossa alkutuotannon osuus työpaikoista on kolmisen prosenttia. Silti Marinin hallituksessakin keskusta on sitonut itsensä tiukasti kiinni turpeeseen sekä metsiin ja nahistellut niistä vihreiden kanssa.

Poliittisella kentällä keskustan tila on käynyt ahtaaksi, kun kokoomus sekä perussuomalaiset laiduntavat perinteisillä keskustan mailla.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.