Lahden kylässä Somerolla sijaitsevan kartanon entisöinti on viimeistelyä vaille valmis. Teon alla ovat enää päärakennuksen saunatilat.
– Yksiä laattoja on odoteltu pitkään Italiasta, kertoo helsinkiläinen Arno Latvus, joka on kunnostanut ja sisustanut rakennusta huolella yli 20 vuotta.
Kolmen kerroksen lähes tuhat neliötä on kalustettu tarkasti suunniteltuun tyyliin. Entisajan tunnelmaa luovia kalusteita on hankittu suomalaisten kartanoiden lisäksi eri puolilta Eurooppaa kuten Ranskasta, Italiasta, Espanjasta ja Britanniasta.
– Kaikkea ei tarvitse löytää itse. Verkostoituminen on avuksi sopivien kalusteiden etsinnässä, Latvus huomauttaa.
Koristeellisia seurustelu- ja ruokailuryhmiä on kymmeniä erilaisia eri värisävyissä. Huoneet ovat täynnä upeita yksityiskohtia: kattokruunuja, lampetteja, kynttelikköjä, peilejä, takkoja, patsaita, posliinifiguureja, maljakoita, kristalliesineitä, seinäkelloja, kaappeja ja senkkejä.
Ovenkahvat ja ikkunoiden salvat on tarkkaan valittu, ja suuri osa niistä on teetetty virolaisilla taidesepillä. Kristallikruunujen ja valaisinten yllä katossa on italialaistyylisiä ruusukkeita, joita koristelistat rajaavat.
Lehti-ilmoituksen perusteella Lahden kartanosta kiinnostunut Arno Latvus teki siitä kaupat vuonna 1997. Rakennuksen entisöinti alkoi saman tien. Hän on ideoinut ja suunnitellut remontin, jonka ammattilaiset ovat toteuttaneet. Vastaavana mestarina toimii somerolainen Tuomas Länkä.
Ensimmäisinä vuosina keskityttiin korjaamaan rakenteita ja pelastamaan vanha rakennus luhistumiselta. Päärakennuksen vintille piti asentaa uusia tukirakenteita, sillä kantavia parruja oli menneinä vuosina virheellisesti katkottu.
Vesi- ja viemäriputket sekä sähköjohdot ja -keskus uusittiin, tehtiin sadevesiviemärit ja salaojat ja asennettiin elektroninen vartiointi. Katolta purettiin 1960-luvun aaltopelti ja tilalle pantiin saumattu peltikatto. Lämmitysjärjestelmäksi valikoitui maalämpö.
Huoneet palautettiin alkuperäiseen korkeuteensa 1970-luvun muutoksista, joissa kattoja oli laskettu ja lattioita nostettu lämmitysputkien piilottamiseksi energiakriisin aikaan. Valtaosa ikkunoista ja väliovista on vaihdettu. Somerikkuna teki niitä vanhojen mallien mukaan.
Kartanon keittiö on varustettu nykyaikaisella tekniikalla, joka kätkeytyy ranskalaisten tyyliovien taakse. Siten astianpesukone, pyykinpesukone, jääkaapit ja pakastimet eivät vie ulkonäöllään huomiota keittiömiljöössä.
Kylpyhuoneiden kukkakuvioidut wc-kalusteet ovat englantilaisia. Ammeet ovat valurautaisia.
Kartanon seiniä on tapetoitu tyyliin sopivilla suomalaisilla ja ruotsalaisilla tapeteilla. Toisessa kerroksessa on säilynyt 200 vuoden takaa harvinainen saviseinä, joita oli käytössä ennen tapettien aikaa.
Savesta, pellavaöljystä, karjanlannasta ja hevosenjouhista tehty saviseinä on entisöity käsivaralta maalattuine kuvioineen päivineen. Ne ja valtaosa kartanon seinille ripustetuista öljyvärimaalauksista ovat edesmenneen ukrainalaissyntyisen Igor Muslimovin käsialaa.
Pietarin Taideakatemian klassisen taiteen linjalta priimuksena valmistunut Muslimov asui pitkään Suomessa, josta muutti Nizzaan. Latvus mieltyi Muslimovin klassiseen tyyliin ja tilasi tältä lukuisia maalauksia sekä 50-vuotismuotokuvansa, joka on saanut paikan kartanon konttorin seinältä.
Arno Latvus on hankkinut kartanoonsa kymmeniä massiivisia veistoksia eri puolilta Eurooppaa. Marmoripatsaita on sekä sisätiloissa että puutarhassa.
Kartanon viereen on rakennettu ulkonäöltään vanhaa vaunuhallia mukaileva sivukartano, jossa on reilun sadan neliön sali konsertteja ja juhlia varten. Siellä on myös Forssan puuvillatehtaan patruunan residenssistä hankittu, kauniisti soiva taffelipiano.
Puistoon on noussut puutarhurin paviljonki.
Kartanon terassilta avautuu näkymä Pusulanjärvelle. Lehtokujanne vie päärakennuksen terassipihalta Turuntien yli kartanon rantaan. Sinne rakennetaan vaatteiden vaihtoa varten klassisen tyylin pukeutumispaviljonki.
Arno Latvuksen toinen nimi Achates periytyy kaukaa suvun historiasta Skotlannista, josta esi-isä aikoinaan päätyi haaksirikkoutuneena Sipooseen. Brittiläinen yhteisö lähetti vuonna 1693 partioaluksen tutkimaan tapahtumia Suomenlahdelle, jonka pohjukassa nähtiin liikehdintää. Ihmisiä ja hevosvankkureita kulki, kun Pietaria suunniteltiin.
– Sipoon selällä puhkesi rajuilma, joka riepotti laivaa. Esi-isäni käski kaikkien sitoa itsensä kiinni puutavaraan, kun oli selvää, että alus tuhoutuisi. Meriluutnantti Henrik Long ajautui itse kallioluodolle, josta sipoolainen kalastaja löysi hänet. Tämä vei kolhiintuneen miehen kotiinsa tyttärensä hoiviin.
Myöhemmin nuoripari meni naimisiin.
– Skotin ja suomenruotsalaisen kommunikointi ei juuri tuottanut vaikeuksia, sillä viikinkiretkien takia Skotlannissa oli puhuttu englannin ja ruotsin sekoitusta skandinaaviskaa.
Sukunimen kirjoitusasu vaihteli suvussa käyttäjänsä mukaan ja oli 1800-luvun lopulla sekä Long, Longh että Lång. 1900-luvun alkupuolen nimiksi tulivat myös Luova ja Latvus, kun sukunimiä muutettiin suomenkielisiksi kansallisaatteen myötä.
Arno Latvuksen lapsuudenkodin ruokasalista Lahden kartanoon ovat siirtyneet muun muassa hänen isoisänsä isoisän Henrik August Långin ja tämän vaimon Charlotta Agnéta Långin (s. Frisén) muotokuvamaalaukset. August oli hopeaseppämestari, joka piti liikettä Pietarissa. Häneltä tilattiin tsaarinhoviin suuria ja kauniita hopeamaljakoita hinnasta tinkimättä. Vaurastuttuaan hän osti Lopelta Konkkalan kartanon.
Tampereella syntynyt Arno Latvus varttui arvokodissa, jonka perintöhuonekalut, astiastot, taulut ja hopeiset ruokailuvälineet olivat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Hän arvostaa kaikkea kaunista kuvataiteesta arkkitehtuuriin ja huonekaluista sisustusesineisiin.
– Karttialan kartanossa Kangasalla asunut isänisäni takasi hyvää hyvyyttään veljensä lainan ja menetti talonsa. Äidinäitini ei vanhemmiten ymmärtänyt Näsijärven rannalla sijainneen Koivuniemen pitsihuvilansa arvoa, ja lahjoitti sen sotainvalideille, Latvus kertoo.
Menetetyt kodit säilyivät aina hänen vanhempiensa puheissa ja verenperintö innosti oman kartanon hankintaan. Latvus on rahoittanut Lahden kartanon entisöintiä yrityskaupoilla. Sokerittomiin purukumeihin ja pastilleihin erikoistunut Fennobon on myyty Cloetta Fazerille ja biotekniikkatehtaat ulkomaille. Latvus on edelleen osakkaana Hankintatukku Arno Latvus Oy:ssä. Sen ravintolisiä tuottava tehdas sijaitsee Karkkilassa.
– Jäin vuoden alusta eläkkeelle, joten työpäiväni ovat nykyisin enää yhdeksäntuntisia, nauraa tuotekehitysprojektin parissa työskentelevä mies.
Hän viettää Somerolla kesäkuukausia ja viikonloppuja ympäri vuoden. Vakituinen koti on Töölössä 300 metrin päässä työpaikalta. Latvus aikoo säätiöidä kartanon, jotta se säilyy kokonaisuutena myös hänen jälkeensä.
Lahden kartano on yksityiskoti, mutta siihen ovat viime aikoina päässeet tutustumaan muutamat sidosryhmät kuten Helsingin Ekonomit ja Someron Rotaryt. Kartanoa esittelee myös joulumarkkinoille ilmestyvä somerniemeläisen Amanitan kustantama 224-sivuinen kirja, jonka on kirjoittanut somerolainen Leeni Tiirakari. Kuvateos kertoo kartanon värikkäästä historiasta ja uudesta kukoistuksesta.
Lahden kartanon perusti somerolaisen Jurvalan kartanon omistanut Margareta Munck af Fulkila noin vuonna 1637. Kartano sai säterin oikeudet viimeistään vuonna 1654, jolloin säteri kattoi koko kylän.
Kartanolla oli 1700-luvun puoliväliin asti useita lyhytaikaisia omistajia kuten de la Motte, Grass, Bäck i Finland, Blåfield ja Paulin, Freijtag, von Berndes ja Dobbin. Turkulaisen raatimiehen ja kauppias Jobst Dobbinin perikunta myi kartanon somerolaiselle teollisuusmies Jacob Reinhold de Pontille vuonna 1754. Åvikin lasitehtaan perustaja ja omistaja teki Lahdesta asuinkartanonsa, joka jäi hänen suvulleen yli 200 vuodeksi.
Kartanon päärakennus toimi täysihoitolana vuosina 1948–1952. Sen jälkeen Tie- ja vesirakennushallitus TVH käytti kartanoa majoitustilana, kun 280 työmiestä rakensi kymppitietä Turusta Hämeenlinnaan. Vuosina 1957–1964 päärakennus oli helsinkiläislasten kesäsiirtola.
Kartanon vanhassa navetassa toimi vuosina 1964–1979 Osuustukkukauppa OTK:n viherjauhotehdas, jonka henkilökunta asutti päärakennusta pitkään.
Somerolainen Mikko Tammi remontoi päärakennuksen kartanohotelliksi 1970-luvulla. Hotelli toimi vajaat kaksi vuotta, sillä maaseutumatkailun kysyntä oli tuolloin vähäistä.
Tammen perikunta myi kartanon päärakennuksen E-Liikkeeseen kuuluneelle Vara-Haka Oy:lle vuonna 1981. Kartano vaihtoi E-liikkeen sisällä omistajaa tiuhaan. Rakennusliike Haka lahjoitti sen henkilökuntansa virkistyskäyttöön 1980-luvun lopussa. Lahti oli Tradekan ja Hakan pesänhoitajien hallussa, kun Arno Latvus osti sen 24 vuotta sitten.
Kartanon ensimmäinen päärakennus sijaitsi Turuntien toisella puolen Pusulanjärven rannalla. Nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1806 Mårten Reinhold de Pontin aikana. Sen ulkoasu muuttui arkkitehti Signe Lagerborgin suunnittelemassa peruskorjauksessa puhtaasti empiretyyliseksi vuosina 1899–1902.
Päärakennukseen kuuluu nykyisin 2,5 hehtaarin tontti.
