Siru-Lina ja Jesse Ollula halusivat lapsia. Asia oli puhuttu selväksi pian heidän alettuaan seurustella kesällä 2010. Muutaman vuoden päästä nuoripari päätti, että lapsi saa tulla, kun on tullakseen.
– Molempien toiveissa oli perhe, ja vaikka vähän enemmänkin lapsia. Paniikki iski, kun niitä ei alkanut kuulua. Tutuille ja tuttujen tutuille tuli vahinkolapsia, mutta meille sellaista vahinkoa ei sattunut, Jesse Ollula kertoo.
– Aika pian tuli lähdettyä lääkäriin, joka totesi, että tutkimuksiin pääsee vuoden yrittämisen jälkeen.
Siru-Lina Ollula opiskeli tuolloin musiikkipedagogiksi Lahdessa, jonne Jesse Ollulakin muutti opiskelemaan elokuva- ja media-alaa.
Pariskunta meni naimisiin kesällä 2015. Tutkimukset alkoivat syksyllä, kun oli käynyt selväksi, että lapsi ei tule itsestään.
– Pääsimme Lahdessa tutkimuksiin, mutta selkeää vikaa ei löytynyt kummastakaan. Kaikki helpot keinot oli kokeiltu siinä vaiheessa, kun muutimme Somerolle vuonna 2016.
Ollulat halusivat jatkaa hoitoja Lahdessa tutun lääkärin ja kätilöiden kanssa. Salossa ja Somerolla soitonopettajana työskennellyt Siru-Lina Ollula ajeli usein ennen työpäivänsä alkua Lahteen ultraäänitutkimuksiin.
– Keväällä aloitetuista hormonihoidoista ei ollut apua, ja saimme lähetteen keinohedelmöityshoitoihin. Pistelin joka hoitokierrolla itseeni viikon ajan erilaisia hormonicocktaileja.
Pistoshoidon tavoitteena oli saada yksi munasoluista kasvamaan. Inseminaatiohoito tehtiin Helsingissä.
– Ovulaatiopiikin laiton jälkeen Jesse teki osuutensa. Siittiöt pestiin laboratoriossa eli eroteltiin parhaiten liikkuvat ja truutattiin katetrilla kohtuonteloon. Tätä yritettiin neljä kertaa aina kahden kuukauden välein, mutta mikään ei tuottanut tulosta. Raskaustesti osoittautui aina negatiiviseksi. Se turhautti ja väsytti, Siru-Lina Ollula muistaa.
– Halvimmat ja kevyimmät hoidot kokeiltiin ensin, koska meillä ei ollut mitään elimellistä eikä sairaudellista syytä. Kroppani oli valmistautunut raskauteen ja munasoluja kehittynyt, mutta silti raskaus ei edennyt.
Tuloksettomien yritysten jälkeen Ollulat pääsivät ivf-koeputkihedelmöityshoitojonoon. In vitro fertilisaatiota voidaan käyttää monista eri syistä johtuvaan ja myös selittämättömään lapsettomuuteen.
– Se on kallis ja fyysisesti rankka hoito, joten sitä käytetään viimeisenä keinona. Jono oli puolen vuoden mittainen, eikä sinä aikana saanut mitään hoitoja. Kesä kärvisteltiin ennen kuin tultiin syksyyn 2017, ja sovittiin päivämäärä ivf-hoitoon.
Koeputkihedelmöityksen valmistelussa käytetään useita hormonivalmisteita, joiden avulla munasarjoja stimuloidaan tuottamaan kerralla useampia munasoluja. Ne hedelmöitetään tavoitteena saada talteen useampia hyvälaatuisia alkioita, joista yksi siirretään kohtuun ja muut pakastetaan.
– Olimme tosi toiveikkaita palatessamme hoidon suunnittelukäynniltä, sillä ivf-hoidon todennäköisyydet ovat muita hoitoja paremmat.
Toivo niitattiin pian alas, kun lääkäri soitti peruslaboratoriokokeiden paljastaneen kilpirauhasen liikatoiminnan: Siru-Lina Ollulalle oli puhjennut Basedowin tauti.
– Se tuntui jo liian epäreilulta, ja romahdin keittiön pöydän ääreen. Pitkään koettu stressi ja suru olivat laukaisseet autoimmuunisairauden.
Basedowin taudin lääkityksen alettua raskautta ei suositella vuoteen tai kahteen. Siru-Lina Ollulan päässä jyskytti, eikä hän halunnut sopeutua odottamiseen.
– Tarvitsin lapsen. Tulin kateelliseksi aina, kun näin raskaana olevan ihmisen. Aika oli todella sumuista. Kävin juttelemassa ammattiauttajan kanssa pettymysten sietämisestä.
Tilannetta oli vaikeaa kestää senkin takia, ettei kummastakaan löytynyt mitään varsinaista syytä lapsettomuudelle. Pariskunta ui syvissä vesissä ja ajatukset kiersivät kehää, mutta kaiken muun elämän piti rullata ympärillä entiseen tapaan.
– Pidin itseni kiireisenä: tein Salossa lähiesimiestutkintoa, psykologian opintoja Jyväskylän yliopistoon ja opetushallinnon tutkinnon Turussa. Myös eläinterapia auttoi ja eläinten määrä kasvoi Somerniemellä joka kesä, Siru-Lina Ollula kertoo.
Hänen veriarvonsa normalisoituvat lääkityksen avulla, ja vuoden päästä lapsettomuushoitoja voitiin jatkaa. Pariskunta matkusti Helsinkiin 8. lokakuuta 2018. Punktiopäivänä otettiin munasolut talteen.
– Jessen tehtyä taas oman osuutensa munasolut hedelmöitettiin petrimaljassa, ja toivottiin, että mahdollisimman moni niistä jää henkiin. 27 munarakkulaa oli kehittynyt, ja niistä 18:ssa oli munasolu. Kaikkiaan 13 hedelmöittyi ja seitsemän jatkoi jakautumista. Yksi siirrettiin tuoresiirtona kohtuuni. Jatkoviljeltäväksi jääneistä alkioista kolme kasvoi viiden päivän ikäisiksi ja pakastettiin. Se oli ikimuistoinen päivä!
Kolmen viikon jälkeen tuli keskenmeno.
– Olin jo ehtinyt varata ajan ensimmäiseen ultraan. Olin katkera, sillä tiesin, mitä meillä olisi antaa lapselle. Tuntui, että kaikki muut ympärillä onnistuivat. Lääkäri vakuutti, että vaikka raskaus meni kesken, se todisti, että voin tulla raskaaksi. Tapahtunut siis ennusti hyvää. Uskon auktoriteetteihin ja pystyin tarrautumaan lupaukseen siitä, että vielä mekin onnistumme.
Uusi alkiosiirto tehtiin tammikuussa 2019. Valtava pelko keskenmenosta jäyti, mutta seitsemännellä raskausviikolla tehdyssä alkuraskauden ultrassa lääkärit antoivat luvan huokaista helpotuksesta.
– Olimme jo varmoja, että raskaus oli mennyt kesken, koska oli sen kaltaisia oireita vuotoineen. Tein monta raskaustestiä päivässä, ja nekin alkoivat näyttää haaleita viivoja. Ultraäänitutkimuksessa tuli itku, kun vauvan sydän sykki! Ensimmäiset kolme kuukautta makasin vapaa-ajat sohvalla jalat ylhäällä ja join greippimehua edistääkseni raskautta, Siru-Lina Ollula nauraa.
Raskaus eteni normaalisti ja synnytys alkoi ajallaan.
– Aamuyöllä kuului poks, kun lapsivedet meni. Olin utelias synnytystä kohtaan ja halusin ottaa siitä kaiken irti. Lähdimme Tyksiin ajatuksella, että nyt nautitaan!
Synnytys kesti 34 tuntia ja päättyi kiireelliseen sektioon. Luminelli syntyi 9. lokakuuta 2019.
– Jesse otti kopin vauvanhoidosta, koska itse olin petipotilaana.
Tyksin perhehuoneessa Ollulat kelluivat vauvakuplassa.
– Kaikki tuntui epätodelliselta. Emme uskoneet, että saamme vauvan mukanamme kotiin! Kotiin päästyämme kaikki oli helppoa. Luminelli nukkuikin alkuun 20 tuntia vuorokaudessa.
Ollulat olivat päättäneet, että toinen pakkasvauva yritetään saada ihmisten ilmoille heti, kun mahdollista.
– Ajattelimme, ettei sekään voi heti onnistua, mutta tähdet olivat kohdallaan. Toinen raskaus oli myös henkisesti helpompi.
Melodie syntyi tänä vuonna 29. heinäkuuta. Nimenantojuhlat pidettiin lokakuussa.
– Kolmas alkio odottaa vielä pakastettuna. Niitä säilötään sopimuksella viisi vuotta kerrallaan, mutta kaikki eivät välttämättä selviä tai kestä sulatusta.
Luminellin nimi nousi pakkasesta. Siskolle ei keksitty yhtä hyvää samasta aihepiiristä, joten hän sai nimensä musiikista.
– Melodia on eteenpäin virtaavista sävelistä muodostuva jatkumo eli kuin elämä, joka virtaa eteenpäin erikoisena ja kauniina.
Luminelli syntyi pariskunnan asuessa Somerolla. Melodien syntyessä perhe oli muuttanut naapurikuntaan Jokioisille, jossa tyttöjen isovanhemmatkin asuvat. 31-vuotias Siru-Lina Ollula on äitiyslomalla viroistaan Asikkalanseudun musiikkiopiston rehtorina jaJokiläänin kansalaisopiston rehtorina sekä työstään Lounais-Hämeen Musiikkiopiston viulunsoiton opettajana. 35-vuotias Jesse Ollula työskentelee media-alan opettajana Forssan ammatti-instituutissa.
Arviolta joka viides suomalainen kärsii jossain vaiheessa lapsettomuudesta.
– Kun asiasta avaa suunsa, saa usein kuulla samanlaisia kokemuksia. Me koimme pitkään epäonnistumisia, mutta sitten onnistumisen. Haluamme antaa muille toivoa omalla tarinallamme.
Hoidot tehtiin julkisella puolella, joten parikunnan maksettaviksi jäivät lääkkeet ja poliklinikkamaksut.
Tänään Ollulat juhlivat isänpäivää kakkukahveilla. Muistoissa ovat Jessen edesmennyt isä ja Siru-Linan isoisät.
