Rukan hiihtomaailmancupin sprinttiperjantain ensimmäinen, vielä melko pienimuotoinen jysäys nähtiin aamupäivän karsinnoissa. Kolmentoista suomalaisen selviytyminen erävaiheeseen eli maailmancupin pisteille on nykyisin harvinaista.
Yhtä suuri määrä oli viimeksi yltänyt pisteille samassa Rukan sprinttitapahtumassa neljä vuotta sitten. Viime marraskuussa luku oli yhdeksän, vaikka paikalla eivät silloinkin vallinneen koronatilanteen myötä olleet kaikki maailman valiot.
Pisteille hiihti Lauri Mannilan ja Maaret Pajunojan kaltaisia nimiä, joista olivat useasti aiemmin kuulleet vain fanaattisimmin tv-hiihtourheiluun suhtautuvat. Henkilökohtaisia sijoitusennätyksiä pukkasi jo tässä vaiheessa.
Suurimmat pommit säästettiin silti välierävaiheeseen. Johanna Matintalon sijoittuminen kilpailussa neljänneksi ja Katri Lylynperän viidenneksi ovat suurimpia suomalaisen lumiurheilun positiivisia yllätyksiä pitkiin aikoihin.
He etenivät toki finaalivaiheeseen helpomman välierän kautta, ja ruotsalaiset supertähdet Jonna Sundling ja Linn Svahn ovat loukkaantumisten vuoksi sivussa. Tässä tapauksessa nämä asiat eivät himmennä kokonaisuutta juuri lainkaan.
Matintalon paras maailmancupin sprinttisijoitus ennen perjantaita oli 16:s. Tämä tuli alkuvuonna Tour de Skihin kuuluneessa Val di Fiemmen osakilpailussa, jossa eivät olleet paikalla läheskään kaikki maailman parhaat sprinttipainotteiset hiihtäjät. Piakkoin Tourin jälkeen hän hiihti Falunissa 18:nneksi.
Toki tulokset ovat olleet vähitellen nousujohteisia sprinteissä. Silti finaalipaikka yllätti Matintalon aivan kuten Lylynperänkin.
– Mitäköhän tästä pitäisi ajatella, kun tähänastisen uran paras sijoitus maailmancupissa tuli sprintissä. Olen halunnut erikoistua hyväksi yleishiihtäjäksi enkä vain normaalimatkoille tai sprinttiin. Jossain vaiheessa uraa on tavoitteena menestyä kokonaismaailmancupissa. Silloin matkavalikoiman pitää olla laaja, Matintalo mietti STT:lle.
Viimeksi suomalaishiihtäjä oli yltänyt Rukalla neljän parhaan joukkoon neljä vuotta sitten, ja vastaavat sijoitukset ovat jääneet todella vähiin missä päin maailmaa tahansa. Viimeksi kaksi suomalaista naista oli sprinttifinaalissa kymmenen vuotta sitten.
Yksi kisa on toki vain yksi kisa – yhden hitin ihmeitä on esimerkiksi Toni Ketelän muodossa nähty joskus Suomessakin. Mielenkiintoa olympiatalveen tällaiset tulokset silti lisäävät, varsinkin kun Lylynperän parhaat tulokset ovat tulleet vapaalla, joka on Pekingin olympiasprintin hiihtotapa.
Lylynperä on aiemmin noussut otsikoihin lähinnä sillä, että hän on yrittänyt uida vastavirtaan tai tässä tapauksessa sivakoida vastatuuleen. Suomalaisen maastohiihdon todellisessa mustassa aukossa eli vapaan sprintissä on ollut tarjolla arvokisojen edustuspaikkoja.
Lylynperä tarrasi näihin paikkoihin kiinni, mutta läheskään mitään perjantain kaltaista menestystä ei ollut pian 28 ikävuoteen mennessä näkynyt. Tosin väläytys nähtiin viime talvena MM-sprintissä, josta tuli kahdeksas sija.
Ennen Rukaa hän oli kerännyt ainoastaan 121 maailmancupin pistettä, nyt niitä tuli kertalaakista 45 lisää. Tienestejä oli kertynyt maailmancupin yli 50 startista yhteensä 1 950 Sveitsin frangia, nyt napsahti 3 200. Yhteenlasketut palkintorahat ovat siis 5 150 frangia eli lähes sama määrä euroja.
– Tavoittelin välieräpaikkaa. Siinä meinasikin käydä kylmät, kun olin huonolla paikalla viimeiseen nousuun tullessa. Olen yllättynyt omasta päivästä, Lylynperä summasi.
Eivätkä uran parhaat saavutukset rajoittuneet jo mainittuihin nimiin. Joni Mäki ylsi vihdoin finaaliin.
Suomen sprintin lähihistoriasta kertoo se, että jokainen näistä saavutuksista olivat siis ainutlaatuisia, vaikka Mäki jäi loppukilpailun kuudenneksi eli viimeiseksi. Päivä oli upea, vaikka palkintokorokepaikkoja ei nähty.
Vuorinen ei ehtinyt yllätysvoittajan kyytiin – taistelu olympiapaikasta jatkuu
