Nicolas Cage etsii rakasta sikaa vakavassa draamassa

0

Pig on vuoden amerikkalaisia elokuvatapauksia. Kerrottuna sen idea kuitenkin kuulostaa vähintään merkilliseltä.
Nicolas Cage näyttelee miestä, joka asuu metsämökissä seuranaan vain sika. Kyseessä ei ole mikä tahansa sorkkaeläin, vaan taitava tryffelisika.
Sika varastetaan ja miehen on vastentahtoisesti palattava sivistyksen pariin. Käy ilmi, että mies on ollut Portlandin paras ravintolakokki.
– Ensin oli mielikuva vanhasta miehestä metsästä tryffelisikansa kanssa, kuvailee ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Sarnoski Zoom-videohaastattelussa.
– Mutta tiesin, että haluan käsitellä esikoiselokuvassani surua. Isäni kuoli, kun olin lapsi. Menetyksellä oli pitkät vaikutukset perheeseeni. Sian löytämistä suurempi haaste on käsitellä asiat, jotka ajoivat Cagen näyttelemän Robin vetäytymään metsään.
– Palatessaan yhteiskuntaan hän näkee ympärillään ikään kuin outoa teatteria, jossa ihmiset toimivat itselleen haitallisin tavoin. Rob kohtaa tryffelikaupan ja huippuravintoloiden maailmassa omaa etuaan tavoittelevia ihmisiä, joiden pinnallista mielenmaisemaa hän ehkä jopa säälii.

Hämäyksiä sävyssä

Perusidea miehestä ja rakkaasta siasta voi vaikuttaa absurdilta, mutta hiljalleen paljastuu monisyinen kuvaus ihmisestä, joka on erakoitunut koettuaan suuren menetyksen. Sarnoski pelaa taitavasti katsojan odotuksilla. Pigin markkinointikin vihjaa kauhun tai kostoelokuvan lajityyppeihin. Alkupuolen kuvissa on sekä metsämiljöön kauneutta että salaperäistä uhkaa.
Nicolas Cage -elokuvilta ainakin odotetaan nykyään jotain aivan muuta kuin herkkää surun käsittelyä. Vuodesta 2010 alkaen Cage on näytellyt noin viidessäkymmenessä elokuvassa, joista vain kolme on tuotu Suomeen valkokangaslevitykseen. Ei ole liioittelua sanoa, että hän on keskittynyt enemmän määrään kuin laatuun. Cagen raivopäisistä rooleista toiminta- ja kauhuelokuvissa on tullut vitsi ja meemien aihe.
– En kirjottanut Nicolas mielessäni. Käsikirjoitus kävi hänen agentuurissaan, se välitettiin hänelle ja hän kiinnostui, Sarnoski kertoo.
Ensitapaamisella ohjaaja koki oitis, että näyttelijä ymmärtää elokuvaan tavoitellun sävyn.
– Meillä kaikilla on varmaankin omat, elokuvien värittämät käsityksemme siitä, millainen ihminen Nicolas Cage on, Sarnoski sanoo.
– Tiesin, ettei hän ole ainakaan sellainen kuin roolihahmonsa. Yllätyin, miten hiljainen hän on. Rauhallinen, pohdiskeleva ja taiteellisesti motivoitunut.
Pig on Sarnoskin ensimmäinen pitkä elokuva. Cagen innostus mahdollisti sen tekemisen. Kun pääosaan tuli tunnettu tähti, pienen budjetin draaman rahoitus oli sitä myöten selvä. Yhdysvalloissa elokuva on saanut vuoden parhaisiin kuuluvan kriitikkovastaanoton.

Hiljentyminen ruoan äärellä

Vaikka Pig ei ole muuten ronskiotteinen, on siinä ripaus väkivaltaa. Se liittyy enemmän taakkansa alle luhistuvan päähenkilön itsesyytöksiin kuin Cagen roolihahmoilta usein odotettuun, koomiseen raivoon.
Tärkeimmät näkyvät kamppailut käydään kuitenkin yllättäen gastronomian piirissä.
– Ajattelen Pigiä lännenelokuvana, Sarnoski paljastaa.
– Kyse tosin ei ole pyssymiesten parhaudesta vaan siitä, kuka on keittiössä taitavin.
Lajityyppilupauksilla leikkiminen juontaa juurensa tähän oivallukseen, jonka Sarnoski sai käsikirjoittaessaan.
– Erikoinen maailma pitää juurruttaa johonkin tuttuun. Western-ajatus auttoi tässä, hän sanoo.
– Lopulta tärkeintä on hahmon ankkuroiminen todellisuuteen. Kunhan tunteisiin voi uskoa, tarina saa olla kummallinen.

Nicolas Cagen erikoinen ura

Vuonna 1995 Nicolas Cage voitti parhaan miespääosan Oscarin elokuvasta Leaving Las Vegas. 1990-luvulla Cage oli etenkin älykkäiden draamojen ja persoonallisten indie-teosten näyttelijä, jopa laadun tae. Hänet nähtiin esimerkiksi David Lynchin Villissä sydämessä ja Martin Scorsesen Bringing out the Deadissa.
Vuosina 1996-1997 Cagesta tuli ryminällä megatähti menestyksekkäissä toimintaelokuvissa The Rock, Con Air ja Face/Off. Se tie vei mukanaan.
Koko 2000-luvulla Cagen roolit vakavammissa elokuvissa ja draamoissa ovat vähissä. Pig on harvinainen poikkeus, jonka kaltaisia ovat Spike Jonzen Adaptation (2002) ja David Gordon Greenin Joe (2013).
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla Cagella alkoi mennä myös taloudellisesti huonosti, ja päihteisiin liittyvät sekoilu-uutiset seurasivat toisiaan. Hollywood-leffat vaihtuivat b-tuotantoihin, joita pitikin tehdä jopa kahdeksan vuodessa. Pig voisi olla paluu uskottavien roolihahmojen näyttelijäksi, ja Cage tuntui ymmärtävän tilaisuutensa.
– Cagen kaltainen tähti voisi ottaa esikoisohjaajan teoksen kuvausvaiheessa haltuunsa, hän olisi voinut pyörittää minua miten haluaa, Michael Sarnoski sanoo.
– Päinvastoin. Hän tuki minua ja uskoi näkemykseeni.

Kalle Kinnunen

STT

Kuvat:

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments