Postikortteja tuntemattomilta – Postcrossaaja ei koskaan tiedä, keneltä hän tänään saa postia

0
Postcrossing on kansainvälinen postikorttirinki, missä harrastajat lähettävät ja saavat postikortteja eri puolilta maailmaa.

Salolainen Teija Ala-Rakkola poimii postilaatikostaan kortin, jonka päällä on graffititaiteilija Banksyn tekemä seinämaalaus Applen perustajasta Steve Jobsista.

Kortin takana on tervehdys tuntemattomalta naiselta Siperiasta. Lähettäjä on Anna, joka kertoo, että hänellä on 2-vuotias tytär ja hän rakastaa kirjoja.

”Good day, Teija. My name is Anna, I live in Novosibirsk, it’s a big city in the middle of nowhere (Siberia).”

Teija Ala-Rakkola ei hämmästy, sillä hän on tottunut saamaan postikortteja tuntemattomilta ihmisiltä. Hän on postcrossaaja.

– Yleensä kun kerron, että harrastukseni on postcrossing, minulta kysytään, että MIKÄ, hän nauraa.

Posti on tuonut Teija Ala-Rakkolalle jo lähes 1600 postikorttia eri puolilta maapalloa. Tämän kortin on lähettänyt 35-vuotias Zhoufan, kiinalaisesta pikkukaupungista Zhouningista. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Postcrossing on kansainvälinen postikorttirinki, missä harrastajat lähettävät ja saavat postikortteja eri puolilta maailmaa.

Postcrossing-verkoston perusti vuonna 2005 portugalilainen Paulo Magalhães. Tänä päivänä mukana on lähes 802 000 harrastajaa 207 eri maasta. Suomessa on yli 18 000 postcrossaajaa, jotka ovat lähettäneet maailmalle jo yli 3,6 miljoonaa postikorttia.

Teija Ala-Rakkola nostaa esiin suuren muovilaatikon ja pyytää arvaamaan, montako postikorttia se sisältää. Varmaankin satoja?

– Lähes 1 600 korttia. Olen harrastanut postcrossausta heinäkuusta 2017 asti.

– Alun perin tyttäreni harrasti tätä. Kun hän muutti pois kotoa, ajattelin jatkaa harrastusta, koska tuntui niin hauskalta saada kortteja ympäri maailmaa, hän kertoo.

1 600 kortin kasa tarkoittaa, että Ala-Rakkola on itse lähettänyt yhtä monta korttia. Hän myöntää, että postcrossaukseen kuluu aikaa, kuten mihin tahansa harrastukseen.

– Kirjoitan kortteja yleensä viikonloppuisin. Viime viikonloppuna kirjoitin kolmetoista korttia.

Mutta mistä tuntemattomalle ihmiselle voi kirjoittaa?

– Yleensä kerron itsestäni ja Suomesta. Monet haluavat kuulla, millainen sää täällä on ja millaisessa kaupungissa asun. Jos kortissa on kuva jostakin suomalaisesta maisemasta tai rakennuksesta, kerron siitä. Kerran kerroin kotini puutarhasta, mistä kortin saaja oli aivan innoissaan, Ala-Rakkola naurahtaa.

Postcrossing-verkostoon pääsee mukaan kuka tahansa rekisteröitymällä osoitteessa postcrossing.com ja luomalla siellä itselleen profiiliin.

– Profiilissa voi kertoa itsestään ja millaisia kortteja haluaisi saada ja millaisia viestejä haluaisi niistä lukea, Ala-Rakkola selittää.

Ala-Rakkolan omalla toivelistalla on mustavalkoisia valokuvia, maisemia, arkkitehtuuria, historiaa, taidetta ja nähtävyyksiä.

– Majakat ovat kauhean toivottuja korttiaiheita sekä laivat ja kulkuneuvot yleensä. Myös maisemat ja reseptit ovat erittäin suosittuja, hän kertoo.

– Salon kaupungilta saa ilmaiseksi Salo-kortteja. Ne ovat olleet tosi tykättyjä, kun olen lähettänyt niitä.

Kun uusi postcrossaaja on luonut itselleen profiilin, sen jälkeen hän voi pyytää verkoston ylläpidolta osoitteen, johon lähettää postikortti. Järjestelmä valitsee sattumanvaraisesti jonkun verkoston jäsenen osoitteen ja lähettää sen pyytäjälle. Mukana tulee myös tunnistekoodi, joka kirjoitetaan lähetettävään postikorttiin.

Kun kortti on mennyt perille, vastaanottaja kirjaa koodin järjestelmään ja lähettäjä näkee verkosta, että kortti on päässyt määränpäähänsä. Sen jälkeen järjestelmä jakaa lähettäjän osoitteen jollekin toiselle postcrossaajalle jossain päin maailmaa.

– Kortteja saa siis yhtä paljon kuin niitä itse lähettää, Ala-Rakkola summaa.

Ala-Rakkola on tehnyt tilastoa kaikista saamistaan korteista, ja kärkipaikkaa listalla pitää Saksa. Seuraavaksi eniten hän on saanut kortteja USA:sta.

– Kolmantena on Venäjä, neljäntenä Hollanti ja viidentenä Kiina, hän listaa.

Afrikasta hän on saanut vain yhden kortin, samoin Ruotsista.

– Muualla Skandinaviassa ei taideta olla tästä niin innostuneita kuin Suomessa. Norjasta olen saanut muutaman kortin, Ala-Rakkola miettii.

Suomalaiset ovat maailman viidenneksi ahkerimpia postcrossingin harrastajia. Tänne perustettiin myös maailman ensimmäinen rekisteröity postcrossing-harrasta-jien yhdistys, Suomen postcrossingyhdistys, vuonna 2015.

Ala-Rakkola on pistänyt merkille, että suurin osa korttien lähettäjistä on naisia, mutta mukana on myös miehiä sekä aviopareja.

– Kerran eräs mies keräsi kortteja hääparille lahjaksi, mikä oli mielestäni kiva idea. Ja jotkut keräävät kortteja isovanhemmille, jotta nämä ilahtuisivat saadessaan postia ympäri maailmaa. Myös koululuokat voivat olla postcrossaajia.

Postcrossaajalta vaaditaan jonkin verran kielitaitoa, sillä profiili tehdään ja kortit kirjoitetaan englannin kielellä.

– Monesti nimenikin on kirjoitettu korteissa ”Teya”, Ala-Rakkola naurahtaa.

Teija on kirjoittanut kortin joskus myös italiaksi, sillä hän on opiskellut sitä Salon kansalaisopistossa.

– On hauskaa kirjoittaa Italiaan lähtevä kortti italiaksi. Harmi vain, että italialaiset haluavat yleensä kirjoittaa englanniksi.

Teija on saanut postikorttien välityksellä tiedonmuruja kymmenien maiden elämänmenosta ja satojen ihmisten kuulumisista. Parhaita kortteja ovat ne, joihin on jaksettu kirjoittaa enemmänkin kuin pelkät toivotukset.

– Kaikkein tylsintä on, jos kortissa lukee vain ”Happy Postcrossing”, Ala-Rakkola toteaa.

Erikoisimman tervehdyksen hän sai kerran Puolasta.

– Se oli 1970-luvun postikortti, jossa luki, että: ”Olen ollut viimeksi maan päällä 70-luvulla. Olen alien.” Kyllä tässä saa välillä nauraa paljon, hän myöntää.

Vastaanottajan mietteet kortista saa selville postcrossing-järjestelmästä, jonne kirjoitetaan usein vielä palauteterveiset samalla, kun ilmoitetaan kortti saapuneeksi.

Postcrossaajalla voi olla yhtä aikaa vain rajallinen määrä kortteja matkalla. Aloittelijalla kortteja voi olla liikkeellä viisi, mutta halutessaan voi lähettää vaikka vain yhden kortin. Myöhemmin enimmäismäärä kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän lähettäjän kortteja on mennyt perille. Ala-Rakkolalla voi olla kerralla liikenteessä 35 korttia.

– Pääsääntöisesti kortit menevät perille, mutta kyllä niitä jää myös matkalle. Kiinaan, Venäjälle ja Brasiliaan lähetetyt kortit voivat helposti kadota. Kerran taas Saksaan lähetetyn kortin kesti kaksi kuukautta päästä perille.

Postcrossing-harrastus maksaa korttien ja postimerkkien verran. Ala-Rakkolan silmä on harjaantunut bongailemaan alennuskortteja, ja lisäksi hän käyttää paljon myös mainoskortteja. Kun uusi osoite tulee, hän nauttii kun saa valita, millä kortilla juuri tätä ihmistä voisi ilahduttaa.

– Minusta tämä on ihanan vanhanaikainen tapa saada ihmisiltä viestejä, ja korttien kirjoittaminen on hauskaa.

– Mutta kyllä parasta on se, kun menee postilaatikolle ja taas on tullut kortteja. On kuin kävisi ulkomailla. Kannattaa kokeilla, tähän jää koukkuun.