Vaihtelevat hautausperinteet hämmentävät kirkkomailla – Kiven puolella voivat olla vainajan jalat tai pää

4
– Täällä Kiikalassa kaikki haudataan niin, että kasvot tulevat aina itään päin odottamaan ylösnousemuskutsua. Hautakiven suunnasta riippuen sen alla ovat vainajan pää tai jalat, vt. seurakuntamestari Timo Jakala kertoo. Kuva: SSS/Tommi Loimovuori

Hautaan laskettavan arkun suunta herättää välillä hämmennystä hautajaisväessä. Taannoin eräs salonseutulainen ihmetteli, miksi hänen äitinsä haudattiin Kiikalan kirkkomaahan ”väärin päin” eli jalat kohti hautakiveä. Samanlaisia kummastuneita viestejä on kantautunut hautajaisista eri puolilta Suomea.

Seurakuntapuutarhuri Markku Johansson todistaa, että Salon hautausmailla on monenlaisia tapoja.

– Kun kymmenen seurakuntaa yhdistyi, ei niiden vanhoja hautausperinteitä haluttu yhdenmukaistaa, vaan toimintaa jatkettiin jokaisen oman perinteen mukaan, hän kertoo.

– Joillain hautausmailla vainaja katsoo aina itään ja joillain vainajan pää on aina kiven puolella. Jossain mies haudataan aina vasemmalle ja nainen oikealle. Sanomakellojakin saatetaan soittaa eri tavalla eri sukupuolille. Pyrimme pitämään perinteistä kiinni.

Vanhan kristinuskon perinteen mukaan ihminen haudataan kasvot itään päin. Merkitys on vertauskuvallinen ja liittyy ylösnousemuksen toivoon. Johansson huomauttaa, että muslimit puolestaan haudataan katsomaan kohti Mekkaa.

Hautausmaan yleinen korttelisuunnitelma selät vastakkain asetettuine hautakivineen säästää tilaa. Silloin jokaista vainajaa on mahdotonta haudata niin, että pää olisi suunnattu itään kiven puolelta.

– Ennen vanhaan kirkotkin rakennettiin itä–länsi-suuntaan niin, että alttari oli idässä. Samoin kaivettiin haudat ja vainajat haudattiin kohti itää eli nousevaa aurinkoa ja ylösnousemusta. Nykyään näin ei enää toimita, ja osa hautausmaista on kaivettu etelä–pohjois-suunnassa, Someron seurakuntapuutarhuri Jouko Mäkinen toteaa.

Esimerkiksi Someron 1960-luvulla rakennetulla Hautarannalla kaikki haudataan päät kohti kiveä ilmansuunnasta riippumatta.

Timo Jakala antaa kantajille ohjeet ennen hautajaisia. – Kantoliina kannattaa arkun laskun jälkeen kiertää vyyhdiksi kyynärpään ali, hän näyttää ja kehottaa kantajia varustautumaan hanskoilla, jotta liina ei luista. Jakala muistuttaa, että hanskat on hyvä olla senkin takia, että kantoliinan reunat ovat terävät. Kuva: SSS/Tommi Loimovuori

Vt. seurakuntamestarina Kiikalassa työskentelevä Timo Jakala sanoo, ettei arkun sijoitussuunnasta juurikaan tule kyselyjä. Toisinaan joku ihmettelee asiaa ääneen.

– Jotkut olettavat, että kivi on vainajan tyyny, mutta se ei pidä paikkaansa. Kiikalassa vainajan kasvot suunnataan aina kohti itää, alttaritaulua ja ylösnousemuksen aurinkoa, mutta esimerkiksi Kiskossa haudataan pitkittäin ja poikittain, hän toteaa.

Kaikki hautajaisvieraat eivät ole tavasta tietoisia, mutta kantajien kanssa Jakala käy ennen toimitusta haudalla ja perehdyttää nämä asiaan, jotta askelkuvioiden suhteen ei tulisi epäselvyyttä.

– Eikä tarvitse alkaa hautaan laskettaessa ohjeistaa ketään, Jakala huomauttaa.

Hän neuvoo myös liinojen nostamisessa, ja kehottaa kiertämään sen vyyhdiksi kyynärpään ali. Ohjeista huolimatta joku aina kiertää liinan kämmenensä ympärille.

– Monesti joku kokematon on mukana ilman hanskoja. Kantajilla on hyvä olla hanskat kädessään, jotta liina ei luista. Kantoliinan reunat ovat sitä paitsi terävät ja arkku painava, Jakala sanoo.

Jouko Mäkinen sanoo vanhan hautausperinteen olevan vanhemmille sukupolville tuttu asia, mutta nuoremmille vieraampi.

– Ihmiset olettavat aina jotain, mutta mitään ”normaalia” tapaa ei ole.

Mäkinen toteaa, että hautauksesta on tarjolla esitteitä asianosaisille, mutta kaikki eivät lue niitä.

– Ihmiset ovat surun murtamia, eivätkä välttämättä pysty ottamaan tietoa vastaan, hän muistuttaa.

Mäkinen huomauttaa, että seurakunnissa on kuitenkin ammatti-ihmiset hoitamassa asioita.

– Kirkkolaissa hautaussuuntaa ei ole määritelty, mutta kunkin hautausmaan ohjesäännöissä se voi olla. Terveydensuojelulaki määrittelee muun muassa hautaussyvyyden.

Salon kirkkoherra Timo Hukka toteaa, että Suomessa hautausmaat hoidetaan hyvin ja seurakuntalaiset kiinnittävät niihin huomiota.

– Ensimmäiseksi otetaan yhteyttä, jos hautausmaalla on jotain vinossa. Meillä on kaikkiaan 21 hautausmaata, ja ne ovat kuin näyteikkunoitamme, hän sanoo.

Kirkkolaki ei määrää hautaussuuntaa, ja siksi tavat voivat vaihdella eri hautausmailla. Kuva: SSS/Tommi Loimovuori

Korona lisäsi uurnasiunauksia

Toinen hautauksiin liittyvä vaihteleva käytäntö on tuhkattujen vainajien siunaaminen.

– Suositusten mukaan ruumis siunataan arkussa, mutta mikään laki ei estä siunaamasta tuhkauurnaa. Papeilla voi olla omat linjauksensa asian suhteen samoin kun he voivat päättää, siunaavatko kirkkoon kuulumattomia vainajia, Someron seurakuntapuutarhuri Jouko Mäkinen huomauttaa.

Salon seurakuntapuutarhuri Markku Johansson kertoo, että tuhkauurnien siunaaminen arkun sijaan on yleistynyt Salon seurakunnan koronapandemian aikana:

– Kokoontumisia karsittiin tartuntavaaran vähentämiseksi.

– Pääkaupunkiseudulla tuhkatun vainajan siunaaminen alkaa olla hyvinkin yleistä, kun siunausaikojen ruuhkautuessa vainajia jouduttaisiin säilyttämään niin pitkään kylmiöissä, Mäkinen sanoo.

4 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Turha murhe
1 vuosi sitten

Voin rauhoittaa, ettei se vainaja siitä piittaa.

Mamma vaan
1 vuosi sitten
Reply to  Turha murhe

Vainaja on muistoissamme inhimillinen ja muistoissamme pitkään meillä boomereilla. Nykypolvella hällä väliä -tyyliin.

Z.Z.Zalolainen
1 vuosi sitten

Vilkuilin lehdestäkin tätä juttua. Ihmettelen, että kasvot itään tai länteen. Mielestäni kasvot ovat yleensä ylöspäin, joskus alaspäin. Tietysti jos on irtopää, sen voi laittaa miten päin vain. Tai jos haudataan pystyyn, niin onnistuu myös. Mutta pää tai jalat voivat sojottaa ilmansuuntiin. Mukavaa marraskuuta eläville ja kuolleille.

Pertti
1 vuosi sitten

Vieläkö ihmiset ovat taikauskoisia. Mitenköhän ne luut menevät, kun poltetaan.