Britille joulu ei tule ilman paistettua kalkkunaa – salolaiset Smithit viettävät joulua vuoroin kummankin synnyinmaassa

0
– Meillä on paljon jouluvaloja luomassa tunnelmaa. Värivalot on laitettu vain tekokuuseen, Satu Lepänhaara-Smith kertoo. Adrian Smith toteaa, että Englannissa joulun ulkovalojen ripustaminen on ryöpsähtänyt jo kilpavarusteluksi amerikkalaiseen malliin. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Salolaiset Satu Lepänhaara-Smith ja Adrian Smith ovat viettäneet yli 20 vuotta vuoroin suomalaista ja vuoroin brittiläistä joulua riippuen siitä, kummassa maassa he ovat juhlapyhinä olleet.

– Maan tapojen mukaan mennään sillä poikkeuksella, että Adrianin pitää aina saada kalkkunansa, vaikka olisimme Suomessa, Lepänhaara-Smith nauraa.

Eikä mikä tahansa kalkkuna kelpaa.

– Ensimmäisenä jouluna Suomessa meillä oli savukalkkunaa, mutta sen maku oli pettymys. Kalkkunan täytyy olla tuoreena paistettu (roast turkey), Smith painottaa.

Kalkkunan sisälle perinteiseen tapaan työnnettävään täytteeseen (stuffing) voi laittaa esimerkiksi kastanjoita, erilaisia yrttejä, vaaleaa leipää kuutioina, sipulia, pekonia, lihaisaa makkaraa, sieniä, aprikoosia, omenaa tai karpaloita. Smith sanoo, että nykyään moni paistaa linnun ja sen täytteen erikseen, koska on alettu pelätä salmonellan imeytymistä lihasta täytteeseen.

Kalkkunan ehdottomana lisäkkeenä tarjoillaan paistetut perunat (roast potatoes). Smith korostaa, että niiden on oltava rapeita päältä ja pehmeitä sisältä.

– Jouluaikaan televisiosta tulee tukuttain ruokaohjelmia, joissa esitellään perunoiden parhaita valmistustapoja. Aina saadaan uusia ohjeita siitä, mitä ruokaöljyä, hanhenrasvaa tai muuta pitää käyttää ja missä lämpötiloissa valmistaa, hän nauraa.

Englantilaiseen joulupöytään kuuluvat myös kypsennetyt vihannekset kuten porkkana, ruusukaali, palsternakka, kukkakaali ja herneet.

Jouluateriaa juhlistetaan myös isoilla, karamellin muotoisilla paukkukarkeilla (Christmas crackers), jotka vedetään auki vierustoverin kanssa. Poksahtavien karkkien sisältä lennähtää esille silkkipaperikruunu, pieni lelu ja vitsi kuten Mitä aina syötät, muttet koskaan syö? Tennispalloa!

Pariskunta toteaa olevansa onnekas saadessaan viettää kahdenlaisia jouluja. Satu Lepänhaara-Smith nauttii englantilaisjoulun kiireettömyydestä.

– Siellä joulua vietetään monta päivää. Suomessa meno on hektisempää, hän vertaa.

Britit eivät juhli vielä aattona, vaan paneutuvat silloin yhä jouluvalmisteluihin. He saattavat myös käydä anglikaanisen kirkon keskiyön messussa (midnight mass), joka alkaa puoli kahdeltatoista.

– Joulupäivänkin voi aloittaa kirkosta, ellei halua nukkua pidempään, Smith huomauttaa.

Hänen äitinsä on baptisti, ja yhtenä joulupäivänä Smithin perhe kävi baptistikirkossa. Se yllätti Lepänhaara-Smithin iloisesti.

– Siellä oli niin hyvä bändi ja meininki. Pappi oli pukeutunut rennosti farkkuihin ja tavalliseen kauluspaitaan, ja kyseli mikrofoniin ihmisiltä, mikä saa nämä iloiseksi. Moni oli tuonut näytteille joululahjojaankin!

– Tavallisesti paukkukarkit ovat isompia, mutta niitä ei ole voinut tuoda Suomeen lentokoneessa. Nämä taisivat tulla Adrianin muuttokuorman mukana Saloon autossa, Satu Lepänhaara-Smith muistelee. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Briteissä moni pukeutuu joulupäivänä jouluvillapaitaan (Christmas jumper), jota voi koristaa joulupukki, poro, lumiukko tai joulupuu.

Joulupäivän aamu alkaa lahjojen kaivelulla takan reunukselle ripustetuista joulusukista (Christmas stockings). Ne voivat myös olla sukanmallisia kasseja. Smith sanoo, että takan reunukselle voidaan nykyään ripustaa jopa tyynyliinoja isompia lahjoja varten. Varsinaiset joululahjat vaihdetaan kuitenkin vasta lounaan ja Ison-Britannian kuningatar Elisabethin televisioitavan puheen (The Queen´s Christmas Broadcast) jälkeen.

– Kuningattaren puhe on pyhä asia. Kaikki hiljentyvät kuuntelemaan sitä iltapäivällä kello kolme, Lepänhaara-Smith toteaa.

– Lounas on siis tarjottava joko ennen puhetta tai sen jälkeen. Hän ei puhu pitkään, mutta kertaa menneen vuoden kohokohtia, luo katsauksen tulevaan vuoteen ja toivottaa iloista joulua, Smith kertoo ja huomauttaa kuningattaren täyttäneen tänä vuonna 95 vuotta.

Lepänhaara-Smith tuomitsee englantilaisten joulujälkiruoan (Christmas pudding) ”aivan hirveäksi”. Sen sijaan hedelmäpiiraset (mince pies) ovat hänestä hyviä: makeissa leivonnaisissa on lehtitaikinakuoren sisässä esimerkiksi omenaa, appelsiininkuorta ja rusinoita.

Lasten inhoama, ärjyn makuinen Christmas pudding on meikäläisen kuivakakun oloinen, mutta kostea ja vahva tiivistelmä kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja siirappia. Mausteena voi olla esimerkiksi muskottia, kanelia ja inkivääriä. Päälle voidaan laittaa kermaa tai brandyvoikastiketta. Ennen tarjoamista kakku kastellaan konjakilla ja liekitetään.

Jälkiruoan syömisen jälkeen korjataan pöytä, ja nautitaan taas teetä. Lepänhaara-Smith sanoo, että teen kanssa tarjottava hedelmäinen joulukakku (Christmas cake) ei ole yhtä paha kuin jälkiruoka, vaikka siinäkin on runsaasti kosteutta, alkoholia, sokerikuorrutusta ja marsipaania.

– Se on tiukkaa tavaraa. Brittien hääkakku on samankaltainen. Alkoholia on niin paljon, että kakut säilyvät jääkaapissa useita kuukausia!

Smith puolestaan hämmästelee suomalaisten jouluna syömän kinkun määrää:

– Sitä riittää joka aterialle: päivällisen lisäksi aamiaiselle, välipalaksi, iltapalaksi… Englannissa kinkkua syödään jouluna vain aamiaisella pehmeäksi keitettyjen kananmunien kanssa. Kello viideltä voidaan syödä kylmää kalkkunaa ja esimerkiksi voitaikinakuoressa paistettuja nakkirullia.

– Rakastamme joulua! Parasta siinä on läheisten seura, Adrian Smith ja Satu Lepänhaara-Smith sanovat. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Joulupäivän iltaa vietetään katsellen televisiosta elokuvia ja suosikkiohjelmien jouluspesiaaleja. Lepänhaara-Smithin suosikkeihin kuuluvat aikoinaan Sohvanvaltaajina Suomessa esitetty The Royle Family ja Dawn Frenchin tähdittämä Dipleyn kirkkoherra.

– Molemmat ovat mieletöntä komediaa, hän hehkuttaa.

Television äärellä nautitaan Cadburyn suklaata, ellei Fazerin suklaata ole saatavilla. Smith muistaa, miten lapsena oli suuri onni saada jouluna valikoima Cadburyn patukoita, sillä suklaa ei ollut jokapäiväinen herkku.

Tapaninpäivän (Boxing Day) iltana Englannissa jaetaan vielä lahjat kuusen oksilta (tree presents).

– Joululahjoja on aivan älyttömästi! Niitä annetaan koko ajan, Lepänhaara-Smith nauraa.

– Ja Adrianin perhe tekee edelleen lahjalistoja (Christmas lists), vaikka kaikki ovat aikuisia! Hänen isänsä toivoo aina 500–1 000 palan palapelejä.

Musiikki on olennainen osa brittijoulua ja kaupoissa joulumusiikki soi täysillä. Smithit kuuntelevat paljon joulumusiikkia kuten Cambridgen King´s Collegen kuoron levytyksiä. He toteavat, että Suomessa kuunnellaan samoja englantilaisia ja amerikkalaisia joululauluja kuin Britanniassa.

– Baptistikirkossa laulujen sanat heijastettiin seinälle, ja kaikki sävelmät olivat minulle tuttuja, Lepänhaara-Smith kertoo ja muistaa, että kirkossa laulettiin muun muassa Mary’s Boy Child (Marian poika), jonka hän oli aikoinaan oppinut Boney M:n versiona.

Britanniassa joulun listaykkössingle on kruunattu vuodesta 1952, ja sitä seurataan kiinnostuneena.

– Paperikruunut ovat minulle aina liian pieniä, Adrian Smith nauraa. Satu Lepänhaara-Smith kertoo paukkukarkkien sisältävän yleensä kruunujen lisäksi pienen lelun ja vitsin. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Tapaninpäivän englanninkielinen nimi Boxing Day tulee lahjoja sisältäneistä laatikoista (boxes), joita viktoriaanisen ajan rikkaat antoivat tapaninpäivänä köyhille, työnantajat palvelijoille ja vuokraisännät vuokralaisilleen. Palvelijat saivat vapaapäivän ja pääsivät viemään lahjoja perheilleen.

Nykyisin britit käyttävät tapaninpäivän ystäviensä tapaamiseen ja jalkapallomatseissa tai muissa urheilutapahtumissa käymiseen.

– Sitten mennään shoppailemaan. Minäkin ostan kaikki joulukortit aina Britanniasta joulun jälkeisistä alennusmyynneistä, Lepänhaara-Smith kertoo ja esittelee Salon-kodin seinälle ripustettua rusetillista korttinauhaa (card ribbon), johon saapuvat joulutervehdykset kiinnitetään.

Suomessa suositaan jouluvaloissa lämpimän valkoisen sävyä, mutta Britanniassa hehkuvat kaikki värit.

– Meillä on värivalot tekokuusessa, mutta muuten jouluvalot ovat hillityt, Lepänhaara-Smith arvioi Salon-kotiaan ja nauraa kälynsä edustavan toista ääripäätä.

– Adrianin veljen vaimo laittaa jouluvaloja enemmän kuin kukaan! Niitä on ulkona ja sisällä. Heillä on aina kaksi kuustakin: toinen keittiön syvennyksessä ja toinen olohuoneessa takkatulen vieressä!

Englantilaiset satsaavat nykyään paljon jouluvaloihin, ja kaikkein pienimmätkin takapihat täytetään koristeilla.

– Kilpavarustelu alkaa muistuttaa amerikkalaista tyyliä, Smith toteaa.

Satu Lepänhaara-Smith kiinnittää pariskunnan saamat joulukortit näkyville englantilaiseen korttinauhaan, joka on ripustettu olohuoneen seinälle. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Smithit ovat tavanneet viettää suomalaiset joulunsa Lepänhaara-Smithin vanhempien ja sisaren perheen seurassa. Adrian Smithin kokemusten mukaan englantilaisjoulut ovat huomattavasti hiljaisempia ja rauhallisempia kuin suomalaiset.

– Ainakin Satun perheessä kaikki puhuvat yhtä aikaa ja taukoamatta, hän nauraa.

– Meitä on pöydän ympärillä 14–17, ja kaikki huutavat niin, että seuraavana päivänä korvat soivat, Lepänhaara-Smith todistaa.

– Isä soittaa harmonikkaa, laulamme ja pelaamme pelejä. Joulupäivänä menemme kävelylle perheen koirien ja hevosen kanssa.

Adrian Smith toteaa, että tärkeintä joulussa on viettää sitä yhdessä perheen kanssa. Satu Lepänhaara-Smith on tämän joulun aikaan töissä niin, ettei tällä kertaa päässyt mukaan Britanniaan. Smith viettää joulua vanhempineen veljensä perheen luona Chesterissä.

– Isäni on jo 91-vuotias ja äitini 87-vuotias, joten otamme joulusta kaiken irti ja juhlimme yhdessä, kun vielä voimme.

Adrian Smith on pitänyt Suomen vuodenaikojen vaihtelusta kuumine kesineen ja kylmine talvineen.

– Sellaista ei ole Britanniassa. Meillä on aina haaveena pakkasta ja valkoinen joulu, mutta harvoin se toteutuu. Useimmiten on 14 astetta lämmintä ja auringonpaistetta, Smith hymähtää.

Viime vuosina Suomenkin talvisää on pettänyt hänet monesti:

– Täällä alkaa olla yhä enemmän samanlaista kuin Englannissa, Smith harmittelee.